Kun Harry Salmenniemi kertoo halunneensa kirjoittaa huonosta seksistä ja epäonnistuneesta väkivallasta, alan nauraa. Molempia riittää Salmenniemen uusimmassa novellikokoelmassa Asiakaskoralli ja muita novelleja, ja kulunut vuosi on – sattuneesta syystä – sujunut jotakuinkin yhtä heikosti kuin huono seksi ja epäonnistunut väkivalta, ellei heikommin. On ilahduttavaa päästä podcast-haastattelun varjolla puhumaan hetki novellikokoelmasta, kirjallisuudesta ja taiteen vapaudesta Salmenniemen kanssa sen sijaan, että viettäisin iltapäivän jälleen yksin kotona marmattaen. Liikutun tästä ajatuksesta niin, että nauruni on muuttua itkuksi.
Asiakaskoralli alkaa kustannustoimittaja Antti Arnkilin fiktiivisellä esipuheella, jossa Salmenniemi esitetään guruna ja lukijat hänen opetuslapsinaan. Kokoelma jatkaa murhatuksi tulleen ihmisen kertomukseen, jossa hän pohtii murhaansa ja sen tekijää. Pian siirrytään kamalaan ryhmäseksiin työpaikalla, Salmenniemen nimissä kirjoitettuihin uhkaaviin, kunnanjohtajan paikkaa hakeviin työhakemuksiin sekä ihmiskauppaa harjoittavan yrityksen toimintaohjeisiin. Ohjeissa korostetaan, että myös ihmiskaupan on oltava eettistä, ja annetaan suosituksia eettisyyden toteuttamiselle.
Uudessa novellikokoelmassa on useita edellisistä kokoelmista tuttuja piirteitä. Novellit tarkastelevat todellisuutta kauhulla ja huumorilla; yhteiskuntakritiikki pistelee niin podcast-haastattelijaa kuin markkinoinnin asiantuntijaakin. Novellien puhujat voivat usein pahoin. He ovat ahdistuneita, todellisuudesta vieraantuneita, henkisesti tai fyysisesti sairaita, tai yleisesti kykenemättömiä löytämään merkitystä ympäröivästä maailmasta (lukuunottamatta muutamia, jotka löytävät merkityksiä liikaa). Podcastissa keskustelemme siitä, mikä Salmenniemeä tällaisissa puhujissa kiinnostaa, miksi juuri heidän kokemusmaailmansa kuvaaminen tuntuu merkitykselliseltä. Lisäksi keskustelemme tavasta, jolla Asiakaskoralli pureutuu yrityselämään ja erityisesti siellä usein käytettyyn kieleen.
Haastattelun lopuksi puhumme taiteen vapaudesta. Keskustelemme siitä, mitä taiteen vapaus tarkoittaa, ja miten se näkyy Salmenniemen työssä. Lopuksi puhe kohdistuu erityisesti kirjoittajan vapauksiin. Salmenniemi on kirjoittanut urallaan niin runoja, novelleja kuin oopperalibretonkin, ja kokeileva ja kokeellinen kirjallisuus on aina ollut läsnä hänen teoksissaan. Mikä kirjoittamisessa on vapaata, ja miten vapauksia hyödyntävää kirjallisuutta, kuten esimerkiksi kokeellista kirjallisuutta, tulisi lukea?
