Liity Siltalan ystävät -listalle ja saat alennuksia kirjoista
Siltala käy vieraissa – syksyn 2020 kiinnostavimmat kirjat
08
heinäkuu 2020

Reetta Ravi

Kustantamoissa seurataan kiinnostuneina muiden kustantamojen julkaisuohjelmia. Ihan ammatti- ja bisnesmielessäkin luonnollisesti, mutta myös siksi että kustantamoissa työskentelee ihmisiä, jotka rakastavat kirjallisuutta.

Siltalalaiset tutustuivat toisten kotimaisten kustantamojen tulevan syksyn kirjatarjontaan ja poimivat sieltä kiinnostavimmat teokset.

***

Touko Siltala

Marie de Rabutin-Chantal: Markiisitar de Sevignén kirjeet 1648–1696. (Toim. Riikka-Maria Rosenberg ja Ulla Tuomarla) (Teos)

Viimeinkin sivistyn: tähän klassikkoon olen törmännyt säännöllisesti 30 vuoden ajan ja aina sadatellut vajavaista kielitaitoani. Suvereenin, sivistyneen ja huumorintajuisen naisen kirjeenvaihtoa kolmen sadan vuoden takaa.

Väinö Linna – tunnettu ja tuntematon. Nykynäkökulmia Väinö Linnaan. (Toim. Jyrki Nummi & al.) (WSOY)

Satavuotisjuhlan painavaa antia. Miltä Linnan tuotanto näyttää Rosa Liksomin tai Stefan Mosterin silmin? Mitä raskaan sarjan tiedemiehet Risto Alapuro ja Kimmo Rentola kirjoittavat? Viimeksi Markku Eskelinen liikautti Linna-kuvaa innostavasti Raukoilla rajoilla -kirjassaan; nyt odotan samanlaisia elämyksiä.

***

Antti Arnkil

Olli-Pekka Tennilä: Lemmonommel (Poesia)

Runokirjan esittelytekstin mukaan luvassa on “eksistenssihuimausta maailman kielekkeillä, missä leikki todellisen ja merkityksellisen pohjimmaisena periaatteena paljastaa itsensä.” What’s not to like!

Anu Silfverberg: Sinut on nähty (Teos)

Fanitan sukoilematta Silfverbergiä, hänen hauskaa, keskustelevaa ja viisasta kirjoittajanääntään. Tuleva kirja puhuu ennakkotietojen mukaan katseen vallasta, feminismistä, metoo-liikkeen problematiikasta, ja Dingostakin!

Miika Nousiainen: Pintaremontti (Otava)

Uuden romaanin on määrä olla “komedia hyvinvointi-ihmisten pahoinvoinnista.” Miika Nousiainen on kauttaaltaan vastaansanomaton hahmo, jonkinlainen melankolisen huumorin ruumiillistuma. Vaikka hän tekisi kirjan maailmanlopusta, se onnistuisi silti olemaan jotenkin lohdullinen.

***

Sari Rainio

Tuuve Aro: Kalasatama (WSOY)

Olen pitänyt tähän mennessä kaikesta, mitä Tuuve Aro on kirjoittanut, ja kun hän tekee uuden aluevaltauksen esseistiseen suuntaan, kihelmöin odotuksesta. “Ammoin niin lokoisaa homokorttiani oltiin repimässä silpuksi: olinhan valkoinen, keskiluokkainen ja etuoikeutettu eurooppalaislesbo, jolla ei ollut edes epäselvyyksiä sukupuoli-identiteetin kanssa!” Luvassa on varmasti armottoman terävää ja tärkeää luettavaa.

Lucia Berlin: Kotiinpaluu. Muistoja, kuvia, kirjeitä (Aula & Co)

Kun on lukenut Berlinin suomeksi julkaistut novellikokoelmat ja rakastanut niitä, ei missään tapauksessa voi jättää väliin tilaisuutta päästä kurkistamaan maailmaan ja todellisuuteen, joiden keskellä Berlin novellejaan kirjoitti.

Ulrika Gustafsson: Sally Salmisen elämä ja teokset (Teos)

Tämä Suomessa hämmentävän tuntemattomaksi jäänyt maailmankuulu kirjailija kiehtoo minua suunnattomasti. 1930-luvulla New Yorkiin muuttaa nuori ja päämäärätietoinen nainen, joka palaa joitakin vuosia myöhemmin kotiinsa Ahvenanmaalle kansainvälisen menestysteoksen kirjoittaneena kirjailijana. Mitä tapahtui New Yorkissa, mitä sen jälkeen? Gustafssonin teoksen rinnalla aion lukea Katrinaa, Salmisen monelle kymmenelle kielelle käännettyä esikoisromaania.

Olli Heikkonen: Rajalliset maat (Teos)

Olli Heikkonen julkaisee melko harvoin, ja aina kun hän julkaisee, runoihmisten sydän sykähtää ilosta. Tätä olen odottanut!

***

Reetta Ravi

Karo Hämäläinen: Kansalliskirjailija (WSOY)

Karo Hämäläisen romaani kiinnostaa paitsi aiheensa takia myös siksi, että Hämäläisen Paavo Nurmesta kertova Yksin-romaani on yksi suurista suosikeistani uudemmassa kotimaisessa kirjallisuudessa. Vanhemman kirjallisuuden suosikkilistalla ovat tietenkin sekä Täällä Pohjantähden alla että Tuntematon sotilas.

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö (Tammi)

Olen jo monta kertaa päättänyt tutustua Elizabeth Stroutiin, jolta on parin viime vuoden aikana suomennettu kirjoja (Nimeni on Lucy Barton, Kaikki on mahdollista, Olive Kitteridge) tiiviissä tahdissa. Yhtä tiiviissä tahdissa olen kuullut vaikka kuinka paljon kehuja kirjailijasta. Tänä syksynä Strout haltuun ehdottomasti.

Saku-Pekka Sundelin: Brittifutis (Tammi)

Sundelinin sanotaan kirjoittavan rennolla otteella aiheesta, joka on lähellä sydäntäni.

***

Sakari Siltala

Thomas Bernhard: Halvallasyöjät / Wittgensteinin veljenpoika (Teos)

Itävaltalaisen Thomas Bernhardin viiltävä proosa on ohittamatonta. Suomentajan Tarja Roinilan tärkeän Bernhard-sarjan viimeiseksi jäänyt teos on syksyn merkittäviä käännöskirjoja. Saksankielistä kirjallisuutta suomennetaan yleensäkin liian vähän.

Juha Hurme: Suomi (Teos)

Suomi jatkaa siitä mihin Niemi jäi. Luvassa hillitöntä ja pidäkkeetöntä proosaa ja oivalluksia Suomen synnystä.

Édouard Louis: Väkivallan historia (Tammi)

Louis kirjoitti edellisessä teoksessaan Ei enää Eddy Ranskan pikkupaikkakuntien ahdasmielisyydestä rujosti ja vaikuttavasti. Uusi omaelämäkerrallinen romaani luotaa seksuaalisen väkivallan syitä todellisen raiskaustapauksen kautta. Kääntäjä on palkittu Lotta Toivanen.

***

Kalle Siltala

George Bataille: Sisäinen kokemus (suom. Anna Nurminen & Viljami Hukka) (Gaudeamus)

Bataille kuuluu joukkoon merkittäviä ranskalaisia ajattelijoita, joiden tuotantoa en tunne nimeksikään. Bataillen tyylistä pidän; hän on ranskalaiseen tapaan kiintynyt kieleen, metaforiin ja moniselitteisyyteen, mistä syntyy ilmaisuvoimasta filosofiaa.

Thomas Bernhard: Halvallasyöjät. Wittgensteinin veljenpoika (suom. Tarja Roinila) (Teos)

Bernhard kirjoittamassa hulluuskohtauksesta kärsivästä Wittgensteinista kuulostaa melkein liian hyvältä!

***

Arto Forstén

Grigori Rodtšenkov: Voitto tai kuolema – Venäjän salainen dopingohjelma (Bazar)

Hämmentävän hahmon varmasti ohittamaton kirja dopingista. Ei voi olla kuin mielenkiintoinen. Odotan Tyler Hamiltonin Secret Race -kirjan tasoista lukukokemusta.

Miika Nousiainen: Pintaremontti (Otava)

Olen Miikan kirjojen ystävä. Lyhyen esittelyn perusteella lupa odottaa taas kerran mainiota romaania.

Trevor Noah: Laiton lapsi – Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa (Atena)

Pakko lukea.

***

Aleksi Siltala

Jason Lutes: Berliini, osat 1-3 (Like)

Odotan malttamattomana päästäkseni lukemaan sarjakuvaromaanitrilogia, jota Jason Lutes on työstänyt kaksikymmentä vuotta. Kyseessä on muhkea esitys Berliinin kaupungin kuohuvasta historiasta Weimarin tasavallan loppuvuosina, kansalaisten sinnitellessä elämää eteenpäin poliittisten ristiriitojen ja väkivallan keskellä. Nouseeko Lutesin kirja samalle viivalle Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatzin kanssa? Otan selvää, ja odottelen samalla Babylon-Berlinin uusia jaksoja.

Valeria Luiselli: Kadonneiden lasten arkisto (Gummerus)

Meksikolaissyntyisen Luisellin kirjasta olen kuullut paljon, pelkästään hyvää. Palkintoja voittanut romaani kuvaa pienen perheen road tripiä halki Pohjois-Amerikan. Perheen lapset yrittävät käsittää ja dokumentoida omaa tilannettaan ja samalla tavoittaa sitä, mitä tuhansille Yhdysvaltoihin pyrkiville paperittomille siirtolaisille parhaillaan tapahtuu. Väkevästi poliittinen kirja inhimillisyydestä epäinhimillisessä maailmassa. ”Kaavat rikkova uusi klassikko”, kirjoitti New York Times. Tähän on tartuttava.

Nyt kun olet täällä… meillä on sinulle pieni pyyntö. Käy tilaamassa Siltalan uutiskirje. Listan jäsenenä kuulet kirjauutuuksista ja luet mielenkiintoiset bloggaukset ennen muita. Saat myös erikoistarjouksia ja alennuksia kirjoistamme.

Pariisilainen kirjasyksy

Ranskan “rentrée littéraire” on elo-syyskuulle sijoittuva kirjasyksyn lähtölaukaus, jolloin suurin osa uutuuksista julkaistaan ja palkintokirjat siivilöidään muista.

Mitkä ovat maailman parhaita kirjoja?

Mitä kirjoja ihmisen kannattaa lukea elämänsä aikana? Kysymys on mieletön, mutta silti siihen pitää yrittää vastata.

Sota, rakkaus ja possujuna

Siltalan podcastin kevään ensimmäisessä jaksossa haastatellaan kirjailija Harry Salmenniemeä. Aiheina ovat Harryn uusi teos Uhrisyndrooma ja muita novelleja (2020) sekä runous ja novellistiikka.

Muistelmien päätteeksi

On muisteltava totuuden rajoissa, mikäli nyt mitään oikeaa ja täysin totta on olemassa, sillä totuus on kuin liukas kala, joka livahtaa helposti kalastajan käsistä.

Feministinen Frankenstein?

Sofia Blanco Sequeiros ja Taija Roiha käyvät kirjeenvaihtoa ja syväluotaavat Aase Bergin Akan.

Share This