Elämä kuin bolero

Suomenkuubalainen Rubén Pons polveutuu kiinalaisista ja andalusialais-arabialaisista isovanhemmista. Ponsin muistelmateos on yhtä värikäs ja polveileva kuin hänen sukujuurensakin. Kirjassa kuljetaan Havannasta Luandaan ja Moskovasta Helsinkiin, ja samalla lukija viedään keskelle kuubalaista elämäntyyliä ja ajattelua.

Ponsin äiti työskenteli sairaanhoitajana ja isä toimi juristina Cuban Electric Companyssa. Vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen vanhempien usko tulevaisuuteen vahvistui. He päättivät jäädä rakentamaan uutta isänmaata silloin, kun sadattuhannet muut kuubalaiset lähtivät Yhdysvaltoihin.

Nuorena pioneerina Pons luki ahmimalla Tuhannen ja yhden yön tarinoita, Jules Verneä, Iliasta ja Odysseiaa. Koulun hän aloitti 1970 – samana vuonna Fidel Castro asetti tavoitteeksi 10 miljoonan tonnin sokerisadon. Imperialismin ja jenkkikapitalismin vastainen propaganda täytti lapsuuden koulupäivät. Monesti aamut alkoivat yhteishuudahduksella: “Olkaamme kuten Che!” Joululahjat olivat tarkkaan säännösteltyjä, ja kommunistinen joulunvietto muutenkin ankeaa. Tulivatko itämaan tietäjät sittenkin Moskovasta, pohtivat kuubalaislapset.

Nuorukaisena Pons joutui suorittamaan asevelvollisuuttaan keskelle Angolan sisällissotaa, jossa Kuuba oli osallisena. Kahden vuoden – 730 päivän – afrikkalainen sotaseikkailu ei lähtenyt mielestä jälkiä jättämättä. Kotiinpaluun jälkeen Pons turvautui rommiin ja ajautui tappeluihin Havannan kaduilla.

Yliopisto-opintojen jälkeen sankarimme rantautui kommunistisen puolueen pää-äänenkannattajaan Granmaan töihin. Viimeistään siellä alkoivat virallisen sosialismin paksut suomut pudota Ponsin silmiltä. Kaksinaismoraali, lahjonta, turismi ja prostituutio olivat jokapäiväistä leipää.

Vuonna 1999 Rubén Pons tutustui suomalaisnaiseen ja muutti Suomeen. Oliko Eurooppa, Helsinki ja Oulu todellakin se luvattu paratiisi? Ja oliko pimeä ja luminen Suomi rajattomien mahdollisuuksien ja tasa-arvon mallimaa?

Rubén Ponsin elämäntarina on moneen suuntaan kurottava, valloittavan hauska ja surrealistinen kertomus suoraan sosialismin sisäpiiristä. Elämä on kuin bolero – herkkää melankoliaa ja kiihkeää rakkautta.

Suomennos: Sari Selander