Millaista 1950-luvun nuoruus oli? Oman näkökulmansa klassilliseen nuoren miehen kehitystarinaan tarjoaa professori Matti Klinge muistelmissaan. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa kuvauksessa 1940- ja 50-lukujen Helsinki herää hienosti eloon. Perheen ja suvun vaiheet lomittuvat historian suuriin linjoihin, yksityinen elämänkokemus konkreettisine detaljeineen aikakauden omiin todistuksiin. Historiantutkijan näkemyksellisyys ankkuroituu eletystä elämästä nousevaan todistusaineistoon ja antaa tärkeää painokkuutta ja kiinnostavuutta sanottavalle. Eloisat aikalaismuotokuvat ja kirjeenvaihtoon sekä päiväkirjoihin pohjaavat tarkat anekdootit tekevät kirjasta herkullista luettavaa.

Matti Klingen “sydämen oppivuodet” kuljettaa päähenkilönsä varhaislapsuuden muistikuvista tärkeisiin kouluvuosiin ja vihdoin Yliopiston sosiaaliselle näyttämölle. Kirja päättyy reservin vänrikin paluuseen yliopistoon, promootioon ja avioliiton solmimiseen.

“On sanottu, että se joka kirjoittaa omaelämäkerran, haluaa salata jotakin. Se on ehkä totta, mutta yhtä totta on, että hän haluaa paljastaa jotakin sellaista, joka selittäisi hänen oman elämänsä, sillä – jokainen ihminen on sittenkin arvoitus, yhtälailla itselleen kuin muille, ja jokainen tällainen kuvaus on kertomus. Niin kauan kuin kirjoitan, minulla on vielä elämää jäljellä, enkä voi tietää, mitä minulle vielä voi sattua sellaista, joka sekä omissa että muiden silmissä voisi antaa kaikille aikaisemmillekin vaiheille oman sävynsä, valonsa tai varjonsa.” Matti Klinge