Lauri Mäkisen Lopun alku d-mollissa on dramaattinen panoraama vakoilusta, vallasta ja vapaudesta ideologioiden välisessä kamppailussa. Suvereenisti kirjailija kuljettaa mestarillisen tarinansa yhteenpunoutuvia säikeitä Espanjan sisällissodasta toiseen maailmansotaan näyttäen, kuinka muuttaessaan maailmaa ihminen muuttaa samalla oman luontonsa.

Otteita arvioista:

“Kuten hyvä historiallinen fiktio yleensä, Lauri Mäkisen kunnianhimoinen kolmas romaani Lopun alku d-mollissa saa miettimään, miten vähän on uutta auringon alla. – – Kuin barokin ajan naamionäytelmässä ainakin, mikään ei ole sitä miltä ensimmäisellä eikä välttämättä toisellakaan silmäyksellä näyttää. Peitenimiä, hämäysoperaatioita ja muita lavastuksia piisaa, ja varmaa on vain kaiken epävarmuus ja kaikkien epäluotettavuus. Lopun alku d-mollissa on taitavasti rakennettu romaani suurista asioista. Teoksen läpäisevä symbolinen kuvasto – šakkipeli ja musiikki, näyttelijäntyö ja propaganda – täydentää epävarmuuden teemaa, ja onpa mukana maagista realismiakin.” – Artemis Kelosaari, Suomen Kuvalehti

“Toisesta maailmansodasta ja vakoilusta on ilmestynyt yllin kyllin romaaneja. Mäkinen saa aiheisiin uutta puhtia levittämällä romaaninsa kertojiksi melkoisen kirjon oikeita ja keksittyjä henkilöitä. Syntyy vaikuttava ja hyvin tutkittu panoraama vakoilun peilisodasta ja harhautuksista. – – Mäkinen ei sinänsä psykologisoi tai korosta näiden ihmisten opportunistisia piirteitä, ne kun tulevat pakottomasti muutenkin esiin.” – Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat

”542 sivun lukeminen on pitkä aika pidättää hengitystä. Niin tuntuu kuitenkin tapahtuneen, kun Lauri Mäkisen kolmas romaani ja kolmas mestariteos on luettu ja sille on jätettävä vastahakoisat jäähyväiset. Vihdoin voi vetää henkeä: mikä loppu, mikä nerokas kokonaisuus. – – Lopun alku d-mollissa tuntuisi vaativan kaikki mahdolliset korkeimmat arvosanat: henkeä salpaava, veret seisauttava, taiten kirjoitettu, hallittu kudelma, joka päättyy mojovaan yllätykseen. – – Mäkisen henkilökuvaus on nauttittavaa luettavaa. – – Harvoin tulee vastaan näin intensiivistä, näin monista aineksista koostuvaa romaania, jossa kaikki langat solmitaan lopussa tyylikkäästi yhteen ja yli 500 sivun jälkeen jää nälkä, että olisipa tätä lisää.” – Kai Hirvasnoro, Kirjoja hyllystäni -blogi