Muistin muistolle

Kun Galja-täti kuolee hän jättää jälkeensä huoneiston täynnä vanhoja papereita, merkillisiä kapineita, rojua. Kukaan ei tiedä mistä kaikki vanhat esineet ovat peräisin. Valokuva-albumeista tuijottaa arvoituksellisia vieraita kasvoja. Kirjailija alkaa järjestellä jäämistöä ja kerätä perheensä ja sukunsa muistitietoa, ja työstä kehkeytyy vähitellen merkillinen teksti, jota hän tajuaa kantaneensa sielussaan koko elämänsä ajan.

Maria Stepanovan sinnikäs sukumuistojen metsästys kuljettaa lukijaa valokuva-albumien kertomuksiin, juutalaisille hautausmaille ja Leningradin piiritykseen. Maria Stepanova käy dialogia Osip Mandelstamin, Marcel Proustin ja W. G. Sebaldin kaltaisten kirjailijoiden kanssa ja luo yhtä aikaa harhailevan ja maailmaa syleilevän kertomuksen. Stepanovan romaanissa koko lähihistoria näyttäytyy siirtyminä kollektiivisesta traumasta toiseen. Kirjoittaminen osoittautuu ainoaksi tavaksi tallentaa ihmisyksilön ainutlaatuinen elämä ja arvo.

Suomennos: Mika Pylsy

Otteita arvioista:

“Muistin muistolle on kunnioitusta herättävä kirja. Venäläiskirjailijan palkittu teos on esseen, muistelman ja sukukronikan hybridi. [– –] Muistin muistolle tarjoaa älyllistä haastetta, mutta kirjallisuusviittausten ja sivistyneisyyden taakse ei paeta. Tekstissä on katkeransuloista melankoliaa, joka tulee lähelle. Teos on runsas paitsi temaattisesti myös tyylillisesti. Kieli on metaforista ja virkkeet polveilevia. Joku voisi kutsua ilmaisua vanhanaikaiseksi; itse käyttäisin sanaa ajaton. Suomentaja Mika Pylsy on selviytynyt haastavasta käännöstyöstä hyvin. [– –] Kirjailija muistuttaa, että menneisyyttä penkovan on varottava rakentamasta historian sirpaleista johdonmukaista kertomusta suvusta, minuudesta tai kansallisesta identiteetistä. Jos niin tekee, on hyväksyttävä, että kertomus on vaillinainen, valheellinen.” – Silvia Hosseini, Suomen Kuvalehti