Taustamateriaalit: Uutta aikaa ei uhreitta luoda

Suuren taistelun päivinä ulkolaista vihollista vastaan, joka lähes kolme vuotta on koittanut orjuuttaa meidän isänmaatamme, on Herra Jumala nähnyt hyväksi lähettää Venäjälle uusia raskaita koettelemuksia. Kansan keskuudessa alkaneet levottomuudet uhkaavat turmiolla vaikuttaa sodan hellittämättömään jatkamiseen edelleen. Venäjän kohtalot, meidän sankarillisen armeijamme kunnia, kansan hyvinvointi ja meille kalliin isänmaamme koko tulevaisuus vaativat sodan jatkamista mistään huolimatta lopulliseen voittoon saakka.

Julma vihollinen on jännittänyt viimeiset voimansa ja lähellä oli jo hetki, jolloinka meidän mainehikas armeijamme yhdessä uljaitten liittolaistemme kanssa oli lopullisesti murtaa vihollisen. Näinä ratkaisevina Venäjän elämän päivinä olemme me katsoneet omantuntomme velvollisuudeksi helpoittaa kansallemme lujan kokonaisuuden ja sen kaikkien voimien yhteenliittymisen saavuttamiseksi ja voiton saamiseksi mahdollisimman pian ja yksimielisesti. Valtakunnanduuman kanssa olemme katsoneet hyväksi luopua Venäjän valtakunnan valtaistuimelta ja jättää käsistämme korkein valta.

Haluamatta luopua meidän rakkaasta pojastamme olemme me luovuttaneet perintömme meidän veljellemme, suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitshille ja me siunaamme hänen astumisensa Venäjän valtakunnan valtaistuimelle. Me käskemme veljemme hoitamaan valtakunnan asioita täydellisessä ja järkkymättömässä yksimielisyydessä kansanedustajien kanssa lainsäädäntölaitoksissa niitten perusteitten mukaisesti, joita he tulevat säätämään vannomalla sille rikkomattoman valan. Palavasti rakastamani isänmaan nimessä kehoitamme kaikkia isänmaan uskollisia poikia täyttämään pyhän velvollisuutensa hänen edessään tottelemalla Tsaaria koko kansan koettelemusten raskaana hetkenä ja auttamaan häntä yhdessä kansanedustajain kanssa saattamaan Venäjän valtakunnan voiton, onnellisuuden ja maineen tielle. Auttaakoon Kaikkivaltias Jumala Venäjää!

Alkuperäiseen on H.M. Keisari korkeimman omakätisesti kirjoittanut

Nikolai.

Maalisk. 2/15 p:nä klo 3 i.p. 1917.

Pihkovan kaupunki.

Varmensi keisarillisen hovin hoviministeri, kenraaliadjutantti, kreivi Freederickz.

******************

Suuriruhtinas Mikael kieltäytynyt.

Tämä manifesti on julkaistuna ”Isvestijassa”. Samassa numerossa on tiedonanto, että suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitsh on kieltäytynyt ottamasta vastaan keisariutta.

******************

Yksityiskohtaisia tietoja Pietarin vallankumouspäiviltä.

Työväen edustajien neuvoston muodostuminen.

Maanantaina, t.k. 12 p. päivällä kokoontui valtakunnanduuman työväen ja sotilaiden edustajat y.m. yhteiskunnallisia toimihenkilöitä. Päätettiin muodostaa työväen edustajien neuvosto, joka päätti kääntyä väestön puoleen julistuksella.

Työväen edustajien neuvosto kääntyi väestön puoleen seuraavalla julistuksella: Kansalaiset! Työväestön, sotilaiden ja Pietarin väestön valtakunnanduumassa olevat edustajat ilmoittavat, että edustajien ensimmäinen istunto pidetään tänään (maanantaina) kello 7 illalla valtakunnanduuman huoneustossa. Kaikkia sotajoukkoja, jotka ovat liittyneet kansaan, kehoitetaan valitsemaan edustajansa yksi kutakin komppaniaa kohti. Tehtaita kehoitetaan valitsemaan edustajiansa yhden 1.000 työmiestä kohti. Tehtaissa joissa työskentelee vähemmän kuin 1.000, valitaan yksi edustaja. Alla nimenä: Työväen edustajien neuvoston väliaikainen toimeenpaneva komitea.

Kansalaiset!

Kansan puolelle liittyneet sotilaat ovat aamusta saakka oleskelleet kaduilla nälkäisinä. Työväestön sotilaiden ja väestön edustajien neuvosto tekee kaikki voitavansa saadakseen sotilaille ruokaa, mutta elintarvekysymystä on vaikea ratkaista hetkessä. Neuvosto kääntyy kaikkien kansalaisten puoleen pyynnöllä, että sotilaita ruokittaisiin kukin vointinsa mukaan. – Alla: ”Työväen edustajien neuvoston väliaikainen komitea”.

Ruhtinas Golitsynin ero.

Maanantaina noin klo 1 päivällä ministerineuvoston puheenjohtaja ilmoitti telefonitse duuman puheenjohtajalle M.V. Rodsjankolle jättäneensä erohakemuksen. Päivän kuluessa toimeenpanivat vallankumoukselliset kotitarkastukset kaikkien ministerien asunnoissa.

Elintarvekysymys.

Pietarin työläisedustajain ja duuman toimeenpanevan komitean yhteinen elintarvekomitea ilmoittaa ottaneensa haltuunsa koko elintarvekysymyksen ylimmän johdon. Elintarvekomitea kehottaa ennen kaikkea kaikkia leipureita palaamaan työhönsä valmistamaan leipää ja myymään sitä väestölle. Komitea varustaa leipomot jauhoilla ja huolehtii leivän jaosta kehoittaen järjestämään sen mukaisen ja tasaisen leivän jakelun väestölle. Lähimmässä tulevaisuudessa jättää komitea elintarpeiden jakelun asukkaiden itsensä valitsemille piirikomiteoille.

Pähkinälinnan valtiollisten vankien vapauttaminen.

Tiistaina maalisk. 13 p. illalla valtasivat ruutitehtaan työmiehet Pähkinälinnan. Vapautettiin 63 vankia, niiden joukossa valtakunnanduuman ent. jäsen I.F. Pjanyh ja hänen poikansa.

Amirali Virenin kuolema.

Kronstadtin kapinaan noussut varusväki on vallannut linnoituksen. Surmansa sai amirali Viren, joka puolsi vanhaa järjestystä.

Entisten ministerien vangitsemiset.

”Tietoja” t.k. 15:ltä kertoo:

T.k. 15 p. vietiin useimmat entisen hallitusvallan vangitut edustajat lisätyn vartioston saattamina Taurian palatsista ja sijotettiin vankilaan.

Shtsheglovitov, joka oli tuotu Taurian palatsiin ilman turkkia, lähti vankilaan puettuna sotamiehen viittaan.

Kun entistä sotaministeriä, kenrali Belajevia kehotettiin lähtemään, huomautti hän: ”En ymmärrä, minkä tähden. Minä en ole kauan ollut sotaministerinä, enkä ole tehnyt mitään rikosta.”

Protopopov tiedusteli koko ajan sotamiehiltä ja upseereilta, mitä hänelle tullaan tekemään.

Erikoisen hätääntynyt oli Stürmer.

–”Kuka takaa, ettei minua tehdä päätä lyhyemmäksi?”

Ministerineuvoston entinen puheenjohtaja Stürmer vietiin automobiilillä.

T.k. 15. vietiin vankilaan seuraavat henkilöt:

Suhomlinov, Kurlov, Shtsheglovitov, Protopopov, ruhtinas Golytsin, Goremykin, Habalov, Beljajev, Maklakov ja Makarov.

Taurian palatsin jäivät odottamaan vankilaan viemistään ruhtinas Shevahov, Tshaplinski, Grigorjev, Balk, Lsagorski, Vendorff, Kasakov, Makarenko, rht. Shahovskoi, Kartsev ja Suomen entinen ministerivaltiosihteeri Markov y.m. joukossa Deurtrich ja kuuluisa huijari Manasevitsh-Manuilov.

T.k. 14 p.vangittiin kauppa- ja teollisuusministeri ruhtinas V.N. Shahovskoj ja vietiin Taurian palatsiin.

Samana päivänä yhdeksännellä tunnilla illalla tuotiin Taurian palatsiin ent. sisäministeri N.A. Maklakov voimakkaan vartioston saattamana.

Talvipalatsin valtaaminen.

Talvipalatsin miehittivät t.k. 14p. valtakunnanduuman toimeenpanevan komitean vallankumoukselliset sotajoukot.

Kansalaismiliisin järjestäminen.

Duuman toimeenpaneva komitea on jättänyt valtuusmies D.A. Kryshanovskin huoleksi järjestää kansalaismiliisin Pietariin. Järjestyksen ylläpitämiseksi on asetettu patrulleja, joita vaihdetaan aina 2 tunnin kuluttua ja joiden tehtävänä on pitää huolta alueestaan, estää juopottelu, estää ammuskelu ilman asianomaista käskyä ja myöskin ryöstöjen ja murhapolttojen toimeenpano.

Valtuusmies Kryshanovskin puheenjohdolla pidettiin t.k. 13 p:n illalla Pietarin nuorison kokous kaupunkimiliisin muodostamista varten. Keskustoimisto tulee sijaitsemaan kaupunginduumassa. Kuhunkin kaupunginosaan päätettiin järjestää oma aluekomiteansa. Katsottiin välttämättömäksi varustaa kukin miliisi aseilla ja sitä varten on saatu toimeenpanevan komitean suostumus.

2. Helsingin Sanomain lisälehti lauantaina maaliskuun 17 päivänä 1917.

Pietarista, maalisk. 16 p:nä.

(P.T.) Manifesti. — Me Nikolai Toinen, Jumalan armosta koko Wenäjänmaan Keisari, Puolan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y.m. y.m. y.m. teemme tiettäwäksi kaikille uskollisille alamaisillemme:

Suuren taistelun päiwinä ulkonaista wihollista wastaan, joka melkein kolmen wuoden ajan on pyrkinyt orjuuttamaan isänmaatamme, on Herra Jumala katsonut otolliseksi lähettää Wenäjälle uuden raskaan koettelemuksen. Alkaneet sisäiset kansanlewottomuudet uhkaawat turmiollisesti waikuttaa kiihkeän sodan wastaiseen käyntiin. Wenäjän kohtalo, sankarillisen armeijamme kunnia, kansan onni ja koko kalliin isänmaamme wastainen menestys waatiwat sodan käymistä woittoisaan loppuun asti, maksoi mitä maksoi. Julma wihollinen ponnistaa wiimeisiä woimiaan ja jo nyt lähenee hetki, jolloin urhoollinen armeijamme mainehikkaitten liittolaistemme kanssa woi lopullisesti musertaa wihollisen. Näinä Wenäjän elämässä ratkaisewina päiwinä olemme katsoneet omantuntomme welwollisuudeksi helpottaa kansamme kaikkien woimien lujaa yhtymistä ja yhteenliittymistä woiton saawuttamisen kiirehtimiseksi ja waltakunnan duuman suostumuksella olemme katsoneet hywäksi luopua Wenäjän waltakunnan waltaistuimesta ja antaa pois käsistämme korkein walta.

Haluamatta erota rakkaasta pojastamme luowutamme me waltaistuimen perimyksen weljellemme, Suuriruhtinas Mihail Aleksandrowitshille. Onnittelen häntä Wenäjän waltakunnan waltaistuimelle nousun johdosta welwoitamme weljemme johtamaan waltiota täydellisessä ja loukkaamattomassa yksimielisyydessä kansanedustajain kanssa lainsäädäntölaitoksissa niillä perusteilla, jotka he tulewat säätämään wannomalla sille rikkomattoman walan. Palawasti rakastamamme isänmaan nimessä kehoitamme kaikkia isänmaan uskollisia poikia täyttämään pyhän welwollisuutensa hänen edessään tottelemalla Tsaaria koko kansan koettelemusten raskaana hetkenä ja auttamaan häntä yhdessä kansanedustajain kanssa saattamaan Wenäjän waltakunnan woiton, onnellisuuden ja maineen tielle. Auttakoon Kaikkiwaltias Jumala Wenäjää!

Alkuperäiseen on H.M. Keisari korkeimman omakätisesti kirjoittanut

Nikolai

Maalisk. 2/15 p:nä klo 3 i.p. 1917. Pihkowan kaupunki.

Warmensi keisarillisen howin howiministeri, kenraaliadjutantti, kreiwi Frediricksz.

*******************

Osastojen päälliköille — ilmoitettawa miehistöille ja työmiehille.

Täten ilmoitan niitten keskustelujen sisällyksen, joita laiwaston ylipäällikön käskystä ”Kretshet”-laiwalle kokoutuneet laiwaston eri alusten miehistöjen edustajat ”Jus”-koneen wälityksellä owat pitäneet wäliaikaisen hallituksen oikeusministerin, waltakunnanduuman jäsenen Kerenskin kanssa. Keskustelut tapahtuiwat klo 9 aikaan illalla, maalisk. 16 p:nä 1917.

Wara-amiraali Nepenin.

Keskustelujen sisällys.

Pyytäkää edusmies Kerenskiä, eräs linjalaiwa Boltawan lähetystön jäsenistä haluaa häntä puhutella.

Towerit, kauttanne lähetän terweisenne Wiaporin linnoituksen matruuseille. Towerit, te tunnette minut, olen sosialisti mutta nyt olen oikeusministeri ja nimessäni pyydän teitä ilmoittamaan kaikille matruuseille manifestin suuriruhtinas Mikael Aleksandrowitshin kieltäytymisestä waltaistuimesta.

Manifesti kuuluu seuraawasti:

”Weljeni tahto on asettanut raskaan taakan päälleni, kun hän jätti minulle Wenäjän keisarikunnan waltaistuimen ennenkuulumattoman sodan ja kansojen lewottomuuksien aikana. Koko kansalle yhteisen ajatuksen innostamana, että kaikkein korkeinta on isänmaani onni, olen lujasti päättänyt ottaa wastaan ylimmän wallan siinä tapauksessa, että tämä on suuren kansamme tahto, joka myöskin tulee yleisellä kansan äänestyksellä walittujen edustajainsa kautta perustuslakia säätäwässä kokouksessa säätämään hallitusmuodon ja Wenäjän waltakunnan uudet perustuslait. Tämän wuoksi anoen Jumalan siunausta pyydän kaikkia Wenäjän waltakunnan kansalaisia alistumaan wäliaikaiselle hallitukselle, joka on syntynyt waltakunnan duuman aloitteesta ja jolla on täysi walta siihen saakka, kunnes yleisen wälittömän, yhtäläisen ja salaisen äänestyksen kautta mahdollisimman lyhyessä ajassa kokoonkutsuttu perustuslakia säätäwä kokous hallitusmuotoa koskewalla päätöksellään ilmaisee kansan tahdon.

Allekirjoitti Mihail

16 p. maalisk. 1917 Pietari

Towerit, minä oikeusministeri, tämän perustuslakia säätäwän kokouksen, hallituksen ja waltakunnanduuman jäsen Kerenski wakuutan sanallani tämän kieltäytymisen muodon oikeaksi ja ilmoitan, että minä Wäliaikaisen Hallituksen päällikön kanssa wastaanotin suuriruhtinas Mihail Aleksandrowitshilta tämän kieltäytymisasiakirjan. Niinpä, towerit matruusit, on syntynyt wapaa Wenäjä ja meidän kaikkien, sen kansalaisten welwollisuutena on wahwistaa ja lujittaa sen uusi waltiomuoto. Pyydän teitä, towerit, lopettamaan lewottomuudet, jotka häwittäwät maan kaikkien kansalaisten yksimielisyyden. Muistakaa, että ensimmäisen kerran meidän historiassamme sotilaat ja upseerit sekä matruusit owat yhdessä taistelleet wanhan hallitusjärjestelmän kukistamiseksi. Minä ilmoitan teille, että todellakin herrat upseerit kokonaisuudessaan owat Pietarissa yhtä mieltä kansan kanssa; minä puhun kokouksissa, joissa kaikkia kansalaisia, niiden joukossa sotilaita ja upseereja, on saapuwilla. Kerron teille, towerit, kohdan edustaja Tsheidsen puheesta: — saawuin waltakunnan duumaan wäkijoukon terwehtimänä sekä sotilasten ja upseerien seuraamana ja puhuin wallankumouksellisen sotamiehen loistawan suuresta urhoollisuudesta, sotamiehen, jonka kättä työmies-sankari pudistaa. Tsheidse kertoo, suojelusosaston wiimeisistä prowokatsionisista ponnistuksista, mikä ilmeni siinä, että se julkaisi häpeällisen julistuksen, jossa kerrottiin sotamiesten surmaawan upseereja ja innokkaasti kehoittaa sotilaita terwehtimään upseereja, kuten kansalaisia, jotka owat kohottaneet wallankumouksellisen lipun ja kehoittaa pysymään weljinä suuren wallankumouksen ja Wenäjän wapauden nimessä. Näitten sanojen jälkeen towerit, työmiesten, sotamiesten ja upseerien joukko kantaa Tsheidseä käsillään. Te näette towerit, että myöskin Pietarissa on ollut suuria lewottomuuksia sotamiesten keskuudessa, mutta nyt owat meidän towerimme sotilaat käsittäneet että wanhan tsaariwallan kukistuwa hallitus tahtoen pelastaa itsensä prowokatsioonin awulla, halusi synnyttää anarkian waltakunnassa. Wenäläisten talonpoikain ja työmiehien, sotilasten ja matruusien suuri waltiollinen ymmärrys saattaa kukistuwan hallituswallan toiweet häpeään järjestäytyneellä esiintymisellä ja itse kehoittaa weljiään olemaan kuuntelematta sisäistä wihollista. ”Towerit, kertokaa kaikille matruuseille myöskin minun puheeni oikeusministerinä, jonka minä pidin maaliskuun 15 p. waltakunnan duuman Katariinan salissa. Minä lausuin: Towerit, sotilaat ja kansalaiset, minä Kerenski, lausun kaikkien tiettäwäksi, että uusi wäliaikainen hallitus on ryhtynyt täyttämään welwollisuuksiaan työwäenneuwoston ja sotamiesten edustajain muutamien satojen äänten enemmistöllä 15 wastaan antaessa siihen suostumuksensa (myrskyisiä kättentaputuksia). Uuden hallituksen ensimmäisenä toimena on yleistä armahdusta koskewan asiakirjan julkaiseminen. Meidän towerimme, edusmiehet toisessa ja neljännessä duumassa, jotka on karkoitettu Siperiaan, wapautetaan heti ja erityisin kunnianosoituksin saatetaan tänne. Towerit, minun wallassani owat ministerineuwoston puheenjohtaja ja wanhan järjestelmän ministerit. He wastaawat, towerit, rikoksistaan kansan edessä, uuden Wenäjän lain mukaisesti. Sotilaat, pyydän teitä myötäwaikuttamaan hywäksemme, wapaa Wenäjä on syntynyt, eikä kenenkään onnistu riistää wapautta kansan käsistä. Älkää kuunnelko wanhan hallituswallan asiamiesten kehoituksia, kuunnelkaa towerejanne upseereita, jotka nyt kanssamme taistelewat. Woin olla wakuutettu, että te kanssani teette sen mitä minä pyydän — wiipymättä lopetatte Wenäjän laiwaston häwityksen. Se on luotu työmiesten ja talonpoikain werisillä rahoilla, ja sitä wenäläinen demokratia — wapaa Wenäjä tarwitsee. Säilyttäkää laiwanne ja niitten warusteet, että laiwasto olisi walmis torjumaan wihollisen hyökkäyksen.

Lakatkaa wuodattamasta werta, rukoilen teitä, lakatkaa ampumasta, suojelkaa naisia ja lapsia, siinä wapaan kansalaisen ja demokraatin welwollisuus, ja ne meistä, towerit, jotka eiwät noudata sitä, häpeäisewät sosialistin ja demokraatin nimen. Älkää menkö eri teitä, älkää hajautuko erillisiksi joukkueiksi, ainoastaan järjestys, ainoastaan liittymällä tihein riwein lähelle laiwojanne teistä tulee wapaa järjestynyt asestetun kansan joukko. Towerit, ainoastaan pelkurit hyökkääwät turwattomien kimppuun, mutta Te olette towerien sosialistien, työmiesten ja talonpoikain kanssa, jotka luowat wapaan Wenäjän — Te olette sankareja, ja minä uskon, että Te teette sen, mitä Teiltä pyydän ja wapaiden kansalaisten tawoin, jotka tietäwät, että jokaisessa järjestelmässä toiset osoittawat, toiset panewat toimeen — Te ette loukkaa upseerejanne waan wapaaehtoisesti tulette täyttämään welwollisuutenne ja autatte heitä täyttämään heidän welwollisuutensa, ja annatte heidän osoittaa Teille, mitä on wiran puolesta tehtäwä. Towerit, matruusit, wäliaikainen hallitus ilmoittaa pian, että wirantoimituksen sallimana wapaana aikana sotamiehet ja matruusit woiwat käyttää hywäkseen yleisiä kansalaisoikeuksia, kuten kaikki nekin meistä, jotka eiwät asu kasarmeissa. Towerit, uskon, että pian saapuu aika, jolloin myöskin upseerit, jotka Teidän kanssanne owat saawuttaneet wapauden, tunnustaen Teidät maan kansalaisiksi, eiwät sinuttele Teitä. Tätä haluaa wäliaikainen hallitus. Towerit, ilmoitan wäliaikaisen hallituksen nimessä, jolla on käsissään täysi walta: me tarwitsemme parasta järjellistä johtoa ja yhteistä urotekoa osoittaaksemme, ettemme kumoamalla wanhan hallituksen, kumoa waltakuntaa, waan luomme suuren ja meille yhteisen isänmaan. Ilmoittakaa towereillenne matruuseille, että ylipäällikön esikunnan päällikkö tunnustaa ja on alistunut wäliaikaisen hallituksen waltaan, jossa minä, Kerenski, olen oikeusministeri ja teidän towerinne yhteisessä taistelussa wapautuksen puolesta. Ilmoittakaa kaikille matruuseille, että Teidän päällikkönne, amiraali Njepenin on myös tunnustanut meidän waltamme. Tämän tähden uskokaa hänen julistuksiinsa ja käskyihinsä. Minä käsken Teitä wäliaikaisen hallituksen nimessä ja wielä läheisemmin pyydän Teitä towerina, jolle Teidän kunnianne on omaa elämääni kalliimpi.

Oikeusministeri Kerenski.

Tämä ei ole painettu alkuperäisen mukaan, jonka edustaja on ottanut päällystöltä, waan jäljennökselle, jonka on walokuwannut Juus-koneen liuskasta Kretshetillä ollut edustaja. Jokin huomaamattomuudesta sattunut erehdys on mahdollinen. Werratkaa tätä käsissänne olewaan alkuperäiseen asiapaperiin.

Oikein: Esikuntapäällikkö, kontreamiraali Grigorow.

3. Uusi Suometar Tiistaina 20.3.1917 / Tapahtumain kehittyminen Suomessa.

Senaatti jatkaa vielä istuntojaan, joissa m.m. on päätetty valtiollisten vankien vapauttaminen sekä peruuteltu entisiä päätöksiä.

Keisari Nikolai II:n muotokuvat poistettu senaatin seiniltä.

Poliisi asettuu uuden hallituksen puolelle ja alkaa toimia.

Suomen kenralikuvernöri nimitetty.

(U.S:n Pietarin-sähkösanoma)

Viime yönä saimme Pietarista kirjeenvaihtajaltamme seuraavan sähkösanoman:

Suomen kenralikuvernöriksi on nimitetty valtakunnanneuvoston jäsen M.A. Stahovitsh.

********

Laillisen järjestyksen palauttaminen Suomessa.

Meille lennätetään Pietarista:

Sunnuntaina saapuivat ministerivaltiosihterin virastoon väliaikaisen hallituksen asettaman Suomen komissarin apulaiset Protopopov ja Ramot. Protopopov viraston virkamiehille pitämässään puheessa huomautti, että väliaikainen hallitus on järkähtämättömästi päättänyt palauttaa laillisen järjestyksen Suomessa ja poistaa kaikki laittomassa järjestyksessä määrätyt virkamiehet. Tämän yhteydessä Protopopov huomautti, että valtiosihterinvirastossa tulevat vain väliaikaisesti hoitamaan tehtäviään sekä komissari ja hänen apulaisensa että kaikki ne viraston virkamiehet, jotka ovat nimitetyt virkoihinsa Suomen perustuslain vastaisessa järjestyksessä.

********

Suomen väliaikaisen ministerivaltiosihteerin matka.

Suomen asiain väliaikaisen ministerivaltiosihteerin, valtakunnanduuman jäsenen F.F. Roditshevin piti matkustaa eilen illalla Helsingistä Turkuun, josta hänen on määrä jatkaa matkaa suoraan Pietariin.

********

Eduskuntaryhmien edustajat Pietarissa.

Pietari, maalisk. 19 p. Erikoissähkösanoma S.T.T:lle. Ilmottakaa maan sanomalehdille, että Suomen kaikkien eduskuntaryhmien edustajat saapuivat tänään aamupäivällä Pietariin. Matkan varrella ja Pietarissa kaikki rauhallista.

********

Valtiollisten vankien vapauttaminen.

Porvarillisten eduskuntaryhmien lisätyn valtuuskunnan puolesta kävivät maist. Onni Hallstén ja tri Onni Talas eilen senatissa esittämässä, että senatin olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin valtiollisten vankien pikaisesta vapauttamisesta.

Asiat esiteltiinkin heti oikeustoimituskunnasta, joka sai tehtäväkseen lähettää kaikille kuvernöreille seuraavan kiertokirjeen:

”Täten käsketään Teitä toimimaan niin, että politiset vangit, jotka mahdollisesti ovat suomalaisten viranomaisten toimesta vangitut ja jotka edelleen ovat sellaisten viranomaisten huostassa, vapautetaan viipymättä. Tämän saa oikeustoimituskunta Teille ilmoittaa tiedoksi ja noudatettavaksi.”

Samalla kuin tämä kirjelmä lähetettiin, ilmoitettiin sen sisällys kuvernöreille myöskin sähköteitse.

Sitäpaitsi kääntyi senatti kenralikuvernörin puoleen muidenkin kuin suomalaisten viranomaisten toimesta pidätettyjen vankien vapauttamiseksi.

Kenraalikuvernörin viran väliaikainen hoitaja lieneekin jo ryhtynyt esitettyihin toimenpiteisiin.

Vaasan läänin kuvernörin lääninsihterin allekirjoittamalla määräyksellä vapautettiin eilen aamulla Vaasan lääninvankilasta kaikki siellä säilytetyt politiset vangit.

********

Asessori Svinhufvudin vapautus.

Asessori P.E. Svinhufvudilta on saapunut sähköteitse tieto, että hän on jo kotimatkalla karkoituspaikaltaan Siperiasta.

”Denjissä” on julkaistuna seuraava kirjailija Vodovosovin avoin kirje oikeusministeri Kerenskille:

— Te olette tehneet kauniisti päättäessänne vapauttaa erikoisilla kunnianosoituksilla sosialidemokratiset duuman jäsenet. Mutta teidän on viivyttelemättä meneteltävä samalla tavalla Suomen eduskunnan iäkkääseen puhemieheen Svinhufvudiin nähden.

Viimeisten sanomalehdissä olleitten tietojen mukaan hän on nykyään Kelyvanissa Tomskin kuvernementissa. On selvää, että yleinen amnestia, joka ulottuu kaikkiin vanhan järjestelmän uhreihin, on sovellutettava häneenkin. Pyytäkää yhdeltä Suomen kansan parhaimmista pojista anteeksi sitä raskasta rikosta, joka on tehty häntä ja hänen kauttaan koko Suomea vastaan vanhan Venäjän hallituksen taholta.

————————-

Virastojen ja laitosten toiminta.

Senatti

Senatti jatkaa istuntojaan edelleen. Eilen tapahtui esittely kansliasta, maanviljelys-, kauppa- ja teollisuus- sekä oikeustoimituskunnasta. Läsnä olivat istunnossa senattorit Virenius, Semjonov, Berg, Kraatz, Rainesalo, Ganskau ja Brofeldt.

Paitsi toisessa kohti lehteä mainittuja asioita, päätti senatti poistaa senatin istuntosalien ja toimituskuntain seiniltä keisari Nikolai II:n muotokuvat sekä Bobrikoffin pronssisen rintakuvan ja maalatun muotokuvan.

Senatin taloudenhoitaja, maist. Osmo Tuorila onkin jo eilen pannut päätöksen täytäntöön.

Keskusvirastot.

Eilen levitettiin — m.m. mikäli meille on ilmotettu Åbo Underrättelser Turussa — huhua, että keskusvirastojemme päälliköt olisi pidätetty. Nimenomaan kertoi Hbl. yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtörin vangitsemisesta. Tiedustelimme tämän huhun johdosta heti asianomaisista virastoista sen todenperäisyyttä ja saimme vastaukseksi, että se on täydellisesti perätön kaikkien keskusvirastojen päälliköihin nähden. Rakennusylihallituksen ylitirehtöri, everstiluutnantti V.A. Barmin on jättänyt senatin sivilitoimituskuntaan pyynnön, että hänet siirretään toimivaan armeijaan.

Väärä huhu lienee saanut alkunsa siitä, että muutamat keskusvirastot olivat lauantaina suletut. Näin ei ollut kuitenkaan laita edes kaikkien.

Läänien hallinto.

Uudenmaan lääni.

Uudenmaan läänin lääninhallituksessa ei kuvernöri B. Widnäs käynyt eilen ollenkaan. Muut virkamiehet hoitivat heille kuuluvia juoksevia toimia.

Helsingin poliisilaitoksen järjestysosaston toimittama vartiopalvelus kaupungissa keskeytyi lauantain vastaisena yönä, jolloin kaupungissa oli havaittavissa levottomuutta, jolle se ei enää katsonut voivansa mitään. Lauantaiaamun jälkeen ei missään ole ollut virkapukuista polisia.

Ratsastava osasto lakkasi vartiopalveluksesta samaan aikaan ja on samoin kuin järjestysosastokin, rajoittunut konttoripalveluksen toimittamiseen sivilipuvussa. Hevoset hoidetaan kuten ennenkin talleissaan.

Etsivä osasto on ollut melkein keskeymättä toiminnassa. Ainoastaan lauantaina oli ulkonaisessa toiminnassa keskeytys. Rikosten ilmottamisia otetaan taas edelleen vastaan, rikollisia etsitään ja pidätetään ja kuulusteluja toimitettiin kaiken päivää eilenkin. Rikollisten pidättämisessä saa polisi apua merisotilaskomennuskunnilta.

Järjestystä kaupungissa pitää näin ollen toistaiseksi etupäässä merisotaväki. Neuvotteluja suomalaisen polisin ryhtymisestä toimittamaan järjestyksenvalvomista oli käynnissä lauantaina, minkä johdosta muutamia konstapeleja olikin jo vanhoissa lakkautetuissa suomalaisissa virkapuvuissaan paikoillaan, mutta vetäytyivät pian pois sotilasten osotuksesta.

Paitsi katujen kulmissa ja jalan liikkuvia sotilaspatrulleja, pitivät yllä järjestystä automobileissa liikkuvat merisotilaat.

Helsingin polisikunnalla oli eilen illalla klo7 aikaan kokous polisilaitoksen keskusosastolla nykyisen tilanteen johdosta. Kokouksessa päätettiin lähettää polisikunnan puolesta lähetystö, joka kääntyisi valtakunnanduuman Suomea varten valitseman toimeenpanevan komitean puoleen julkilausuakseen, että se täydellisesti yhtyy uuden hallituksen toimintaan ja muutenkin tunnustaa itsensä solidariseksi nykyisin käynnissä olevan suuren kansanliikkeen kanssa samalla ilmaisten, että olemme kauan kärsineet vallitsevasta vanhasta hallitusjärjestelmästä.

Polisikunnan lähetystö, johon kuuluivat komisario A. Nikiforov, ylikonstapeli K. Virtanen sekä konstapelit J. Rajala, M.V. Tuomisto ja J.Koskinen, kävi vielä eilen illalla jättämässä yllämainitun päätöksen toimeenpanevalle komitealle.

Turun ja Porin lääni.

Turun ja Porin läänin kuvernöristä kerrottiin huhuna, että hän olisi kadonnut. Mikäli eilen illalla saimme tietää lääninhallituksesta, on hra Ilmari Vuorinen ollut koko päivän virassaan, viimeksi vielä klo 7–8 välillä illalla. Sen lisäksi on Turusta meille ilmoitettu, että hra Vuorinen on saanut kenraalikuvernörin viran väliaikaiselta hoitajalta nimenomaisen määräyksen toimittaa kuvernörinvirkaa siihen saakka kunnes toisin määrätään.

Sunnuntai-iltana saapui Helsinkiin kansanedustaja O. Tokoille osotettu seuraava sähkösanoma:

”Turun kaupunginvaltuusto pyytää Teitä pidettävissä neuvotteluissa asianomaisille ilmottamaan, että olojen pysyttämiseksi levollisina läänissä ehdoton vaatimus on, että läänin kuvernörin virkaa hoitamaan kiireimmiten määrätään Suomen kansalaisten luottamusta nauttiva henkilö. Lönblad ja Sahlstein.”

Sunnuntai-iltana pidettiin Turun työväentalolla työväen kokous, jossa arvosteltiin ankarasti varsinkin lääninhallituksen viranomaisia. Ensimäisinä vaatimuksina esitti kokous, että Turun poliisimestari A. Ståhl, painoasiamies T. Saarniaho ja rikosasiainkomisario varat. C. Velander sekä erinäiset lääninhallituksen virkamiehet olisivat pidätettävät.

Sunnuntai-iltapäivällä pitivät Turun lääninhallituksen virkamiehet kokouksen, jossa päätettiin kannattaa uutta hallitusta. Samalla kokouksen osanottajat arvostelivat erittäin ankarasti lääninsihteri Martti Leikkolaa, joka juuri edellisenä päivänä oli lähettänyt läänin virkamiehille kiertokirjeen, jossa kehotettiin vangitsemaan Pietarin vankiloista vapautetut suomalaiset valtiolliset vangit. Päätettiin, että hra Leikkolan on erottava lääninsihterin virasta. Samoin arvosteltiin erittäin ankarasti lääninkamreri Parmasen toimia. Päätettiin kehoittaa häntä vapaaehtoisesti eroamaan. (STT)

Mikäli lääninhallituksen virkamiesten taholta on meille ilmotettu tapahtui valtiollisten vankien uudelleen pidättämisen käsky ent. kenraalikuvernöri Seynin perjantaina antamasta käskystä. Virkamiehet väittivät hra Leikkolan tienneen pidätysmääräystä lähettäessään hra Långströmin kanssa ”kuvernörinviraston puolesta”, että Seyn oli jo silloin pidätetty. Peruutusmääräyksen lähettivät Leikkola ja Långström sunnuntaina.

Eroamisvaatimuksiin ei kuvernöri Vuorinen liene vastannut mitään, hra Parmanen ei myöskään ole vastausta antanut, mutta hra Leikkola on julkisesti sanonut, ettei hän eroa ennenkuin hallituksen puolelta hänet siihen käsketään.

Poliisi pysyy Turussakin toistaiseksi poissa näkyvistä.Klo 3 aikaan i.p. pitivät Turun polisit kokouksen, jossa he ilmottivat kannattavansa uutta suuntaa ja myöhemmin pitämässään kokouksessa he päättivät, sotaväeltä luvan saatuaan, maanantai-aamuna klo 6 ryhtyä toimiinsa. Neuvoteltuaan sotilaiden kanssa järjestyksen pitämisestä, oli kumminkin ehdoksi asetettu, että polisien ohella tulisi kulkemaan kadulla sotilas. Maanantai-aamuna ei poliseja näkynyt kaduilla, vaan sensijaan sotilaspatrulleja ja yksityisiä, täysin asestettuja sotilaita.

Hämeen lääni.

Hämeen läänin kuvernöri, kenrali Spåre matkusti perjantai-iltana Lahteen. Kun hän seuraavana aamuna oli aikeissa lähteä sieltä takaisin, saapui asemalle polisiosasto, joka pidätti hänet. Samalla hetkellä tuli asemalle Pietarista päin juna, jossa matkusti m.m. vasta nimitetty Suomen asiain ministeri Roditshev. Tämän määräyksestä kuvernöri Spåre vapautettiin ja määrättiin matkustamaan Hämeenlinnaan, kunnes hänen asiansa tulee ratkaistuksi, kertovat Tamp. San.

Hämeen läänin kuvernöri on edelleen toimessaan kuten ennenkin. Sen sijaan on hän antanut toistaiseksi virkavapautta lääninhallituksen venäläisten asiain esittelijälle Schuriginille ja lääninkamreri Kahilalle.

Sotilaat ovat pidättäneet sunnuntaina Hämeenlinnan polisimestarin ja santarmipäällikön.

Vaasan lääni.

Korjaukseksi eilisessä lehdessämme olleeseen uutiseen tapahtumista Vaasassa mainittakoon, että tieto läänin kuvernörin ja polisimestarin vangitsemisesta ei ole osottautunut todeksi. Sen sijaan pidätettiin kaupungin viranomaisten toimesta kaupungin järjestyskomisario F.A. Sola ja etsivä komisario E. Sjöblad virantoimituksestaan ja määrättiin v.t. etsiväksi komisarioksi ylikonstaapeli J.V. Markus sekä v.t. järjestyskomisarioksi ylikonstaapeli H. Voima.

Vaasan kaupunginvaltuusto päätti eilisessä kokouksessaan säilyttää kaikki entiset polisit paikoillaan ja asettaa polisikunnan vahvistamiseksi kaupungin palokuntalaisia.

Kuopion lääni.

Kuopion läänin lääninhallituksesta on lähetetty ”täysin salainen ja kiireellinen” kuvernöri Spåren ja lääninsihteri Jääskeläisen allekirjoittama, t.k. 15 p. päivätty kirjelmä, jossa polisiviranomaisia käsketään pidättämään ”kapinallisten joukkojen Pietarissa vapauttamat politiset vangit mikäli ne ovat maahan tunkeutuneet”. Määräys lienee eilen peruutettu.

Oulun lääni.

Lauantaina kääntyi Oulun valtuusto läänin kuvernörin puoleen pyytäen häntä eroamaan virastaan, johon kuvernöri vastasi kohteliaasti, että hän niin tulee tekemään. Lääninsihteri Leikkola sitä vastoin kieltäytyi sanoen olevansa laillisesti asetettu virkamies.

Sunnuntaina oli Oulussa kaikki rauhallista. Maanantaina oli yleislakko, josta syystä sanomalehdet eivät ilmesty tänään. Yleislakko aiheutui siitä, että työväki piti maanantaipäivää vapauden juhlapäivänä.

Rautatieläisten vaatimukset.

Meille kerrotaan:

Kun pikajunan n:o 5 piti lauantai-iltana lähteä Pietarista, myöhästyi juna pari tuntia sen vuoksi, että junamiehistö ei suostunut lähtemään ennen kuin erinäiset rautatieläisille vastenmieliset henkilöt olivat suostuneet allekirjoittamaan lupauksen heti jättää virkaerohakemuksensa. Kysymyksessä olevat henkilöt ovat liikennetirehtörinapulainen N.G. Vesterling, toisen luokan liikennetarkastaja J.E. Lindroos, ensi kirjuri K.V. Linko ja v.t. 1 luokan ratainsinöri V.J. Tammelin. Kun mainitut henkilöt, joista yksi oli sairaalassa, olivat suostuneet jättämään erohakemuksensa, läksi juna.

Tiedustelimme eilen asian todenperäisyyttä rautatiehallituksen päätirehtöriltä ja myönsi hän saaneensa kuulla tapauksesta. Virallisesti ilmotti päätirehtöri saaneensa piiripäällikkö Degerholmilta ilmotuksen, että hän on antanut toistaiseksi lomaa mainituille henkilöille. Samalla ilmotti päätirehtöri saaneensa tietää että rautatieläiset Viipurissa ovat pitäneet kokouksen, jossa on päätetty, että koko rautatiehallituksen on erottava. Viipurin konepajan työmiehet ovat lisäksi päättäneet, että sikäläisen insinörin Palmrothin, konepajan esimiehen Sörensenin ja työnjohtaja Gustafssonin on erottava. Jos he eilen aamulla olisivat ilmestyneet työhönsä, olivat työläiset uhanneet väkivallalla poistaa heidät. He pysyivätkin poissa työstä.

Muuten on rautatieliikenne täydessä käynnissä.

Vankilat.

Helsingin lääninvankilasta on, kuten tunnettua, päästetty sotilaitten vaatimuksesta venäläiset vangit.

Turun kuritushuoneesta päästettiin myös, kuten jo on kerrottu, osa vankeja.

Sunnuntaina oli, kuten jo on mainittu, Turun polisi aamusta asti poissa virantoimituksesta, mutta olivat kaikki polisit aamupäivällä kootut toiseen polisivartiokonttoriin sen johdosta, että pelättiin 850 Kakolan vangin nousevan kapinaan. Tilanne olikin yhteen aikaan erittäin arveluttava, sillä suurin osa vartijoista oli jäänyt saapumatta toimiinsa. Vankien mielet olivat äärimmäisen kiihtyneet. Päivemmällä lähetettiin kuitenkin vankilaan 100 sotilasta, jolloin mielet alkoivat rauhottua ja järjestys palautua.

Viipurin lääninvankilasta päästettiin, niinkuin jo on kerrottu, kaikki vangit. Tämä oli kuitenkin erehdys, jota ei kukaan enää vaadi. Sotilaskomennuskunnat avustavatkin paraikaa siviliviranomaisia rikollisten vankien uudelleen vankeuteen tuottamiseksi ja onkin jo osa vangeista uudelleen saatu kiinni.

S.T.T. kertoo, että eilen aamupäivällä palautettiin Viipurin lääninvankilaan sotilasvalvonnan alaisena noin 50 lauantain vastaisena yönä vapaaksi päässyttä rikollista. Muiden vapauteen laskettujen etsiskelyjä jatketaan tarmolla.

Hämeenlinnassa ei vankeja ole ollenkaan vapautettu.

Sunnuntaina toimeenpantiin Lappeenrannassa suuria mielenosotuksia, joissa sotaväki ja siviliväestö piti innostuttavia puheita. Kaupungin polisimestari Reudolph Pusirevsky vangittiin yhdessä kaupungin komendantin kanssa ja sulettiin heidät vankilaan. Lappeenrannan työvankilan kaikki vangit laskettiin vapaiksi, mutta kun päivemmällä huomattiin, että vankilassa olikin ollut vain tavallisia rikollisia kärsimässä heille oikeuden tuomitsemia rangaistuksiaan, otettiin suurin osa heistä kiinni ja palautettiin vankilaan.

Kuopiossa y.m. pohjoisemmissa kaupungeissa tuntuu kansanliike alkaneen vasta eilen. Paljon tullee vankien vapauttamisjärjestystä selvittämään kenralikuvernörin sijaisen antama kiertokirje, jossa kaikki valtiolliset vangit käsketään heti päästämään vapaiksi.

********

Itämeren laivaston ylipäällikön päiväkäsky.

(S.H.) Lähettilaiva ”Kretshet”, 18 p. maalisk. 1917 N:o 2.

Annan tiedoksi korkealta ylipäälliköltä saamani sähkösanoman ja toivon, että kaikki tulevat vakuutetuiksi sen sisällön tärkeydestä.

Vara-amirali Maksimoff

Itämeren laivasto on aina sodan alusta asti tehnyt paljon suuria urotöitä. Olen varma siitä, että kaikki, ollen tietoiset sen pysymisestä pääkaupungin suojelijana vihollisen hyökkäystä vastaan, ja tuntien rakkautta Venäjää kohtaan, yhtenä miehenä voitollisen loppuun asti varjelevat pääkaupunkia eivätkä päästä vihollista niihin tärkeisiin laitoksiin, jotka varustavat laivastoa ja armeijaa.

Allekirjoitti

Korkein ylipäällikkö, kenraliadjutantti Nikolai.

Vakuudeksi: Esikuntapäällikkö, ala-amirali Grigoreff

********

Santarmien toiminnan hävittäminen.

Pari päivää sitten erotettiin virastaan Valkeasaaren kylänvanhin Sipre Joronen, joka vanhastaan on tunnettu monista ilmiannoistaan ja muista mustista teoistaan, ilmoittaa STT.

Sunnuntaina iltapäivällä oli Viipurin sotilaskomitean päällystölle ilmoitettu, että 5.000 suomalaista varustautuu aseilla ja että kansakoululla klo 7:ksi ilmoitetussa kokouksessa päätetään lähemmin asiasta. Tiedon johdosta lähti sotilaita paikalle kuularuiskuineen. Eräät yhteiskunnalliset toimihenkilöt kävivät tällöin mainitulle sotilaspäällystölle selittämässä, että kyseessä on mitä mustin provokationiyritys. Arvellaan, että ilmoitus oli saanut alkunsa vielä viime sunnuntaina vapaina olleitten santarmien alotteesta. — Eilen pitkin iltapäivää kulettivat sotilaspatrullit Viipurissa aseista riisuttuja santarmeja, useampia yhdessä, asemalle lähetettäviksi Pietariin.

Vallankumouksellisen sotilaskomitean toimesta vietiin eilen Viipurin lääninvankilaan 68 santarmia ja 34 lauantaiaamuyöllä vapaaksi päästettyä rikollista vankia, niistä 31 miestä ja 3 naista.

Helsingin kauppatorilla vangittiin eilen eräs venäläinen nimeltä Kondratschev, jonka toimena täällä on ollut ilmiantojen teko santarmeille. Mikäli kerrotaan, järjestetään täydellinen ajojahti tällaisten henkilöiden kiinniottamiseksi.

Sitä täkäl. Punanotkonkadun varrella olevaa taloa, jossa on ollut santarmi- y.m. laitoksia, on vahdittu ja useampia kertoja on nähty pienempien santarmiryhmien vaeltavan merisotilaiden saattamana rautatieasemalle, jossa suuri joukko heitä säilytettänee. Bulevardinkadun varrella, vastapäätä venäläistä teatteria sijaitseva talo on pidetty myöskin sotaväen vallassa.

********

Tapahtumain vaikutus eri tahoilla maatamme.

Oulussa.

Lauantaina oli Oulun kaupungin valtuusto kokoontunut nykyisen tilanteen johdosta ylimääräiseen istuntoon. Kokouksen aluksi puhui valtuuston puheenjohtaja, tohtori G. Borg, tehden lyhyesti selvää nykyisestä tilanteesta ja huomauttaen, että Oulun kaupungin on myöskin velvollisuus ilmaista mielipiteensä tällä kohtalorikkaalla hetkellä. Tämän jälkeen esitti puheenjohtaja, että valtuusto lähettäisi senatille sähkösanoman, joka oli kokousta varten laadittu. Sähkösanoma, joka hyväksyttiin sellaisenaan, on seuraavasisältöinen:

”Keisarillisen Senatin talousosaston Varapuheenjohtajalle.

Kiristyneen aseman johdosta Oulun kaupungin valtuusto, yhtyen koko Pohjois-Suomen hartaaseen toivomukseen, lausuu vakavan vaatimuksen, että Suomen Eduskunta maan asiain järjestelyä varten heti kokoonkutsutaan.

Samalla odotamme myöskin, että hallinnollisiksi toimihenkilöiksi heti määrätään yleistä luottamusta nauttivia miehiä, että hallinnollista tietä vangitut henkilöt viipymättä vapautetaan sekä että valtiollinen urkkijajärjestelmä poistetaan.”

Puheenjohtaja esitti vielä valtuustolle, että se valitseisi puolestaan 3-henkisen lähetystön, joka kääntyisi läänin kuvernörin ja lääninsihterin puoleen ilmoittamalla, etteivät he nauti yleistä luottamusta ja että heidän on jätettävä erohakemuksensa. Sitäpaitsi on lähetystön kehoitettava kuvernöriä tekemään kaiken voitavansa kaikkien siellä olevien politisten vankien vapauttamiseksi. Lähetystö lähti heti läänin kuvernörin puheille.

Sillävälin kun lähetystö oli poissa, ilmoitti kunnallispormestari, joka hetkistä ennen oli ollut kuvernörin puheilla, että kuvernöri oli ilmoittanut olevansa valmis eroamaan, jos kaupunginvaltuusto niin vaatii.

Valtuusto valitsi 5-henkisen toimikunnan asioita järjestämään ja ryhtymään toimenpiteisiin nykyisen tilanteen johdosta.

Kun lähetystö palasi kuvernörin luota, ilmoitti valtuuston puheenjohtaja, että lähetystö oli esittänyt kuvernörille senattiin lähettämänsä sähkösanoman ja valtuuston toivomuksen hänen erostaan, samoin valtuuston toivomuksen lääninsihterille tämän erosta. Kuvernöri lupasi jättää heti erohakemuksen kenraalikuvernörille, jotavastoin lääninsihteri ilmoitti laillisessa järjestyksessä tulleensa virkaansa nimitetyksi, joten valtuusto ei voi häntä siitä erottaa, lupaamatta niin ollen jättää erohakemusta.

Kuvernöri oli ilmoittanut, ettei hänen vallassaan ole politisten vankien vapauttaminen, koska niiden vangitsemisen ovat sotilasviranomaiset toimittaneet. Kuitenkin lupasi kuvernöri sähköteitse pyytää kenraalikuvernöriltä politisten vankien vapauttamista.

Valtuuston päätöksen mukaan jaettiin tieto valtuuston lähettämästä sähkösanomasta ja kuvernörin erosta painettuna yleisölle.

Työväestön yleinen kokous pidettiin sosialidemokratisen kunnallistoimikunnan toimesta lauantaina klo 2 ip. työväentalolla. Työväestö päätti, että on pysyttävä rauhallisena ja ylläpidettävä järjestystä, laskien kokous jokaisen työläisen vastuuntunnolle rauhallisen käyttäytymisen ja kaikkien metelien välttämisen. Kokouksessa painostettiin sitä että työväestön yksinomaan olisi pitänyt saada ottaa alote asiassa ilman, että valtuusto olisi siihen puuttunut tai sekaantunut, sillä työväestö oli kokouksen mielestä se, joka lopultakin vastaa järjestyksestä.

Kokous valitsi 10-henkisen toimikunnan pitämään silmällä, ettei työväki sekaantuisi mihinkään mielenosotuksiin, jotka ovat hämäristä lähteistä kotoisin. Sitäpaitsi on toimikunnan seurattava asiain kehitystä ja valvottava siinä työväen etuja. Lauantaina iltapäivällä levitettiin kaupungilla ja asetettiin sähköpylväisiin yleisön nähtäväksi ”Oulun työväen neuvoston”, joksi mainittu toimikunta itseään kutsuu ”Tiedonantoa n:o 1”. Siinä kehoitetaan työväestöä rauhallisuuteen ja nykyisten asiain maltilliseen seuraamiseen. Kaikista epäilyttävistä rauhan rikkomista tarkoittavista yrityksistä kehoitetaan julistuksessa ilmoittamaan kohta toimikunnalle.

4. Uusi Suometar 20.3. 1917 / Venäjän vallankumous.

Venäläiset lehdet vallankumouksesta.

Otsakkeella ”Kukistunut ja uusi esivalta” kirjoittaa Novoje Vremja seuraavaa:

Torstaina maalisk. 15 pnä keisari Nikolai II luopui valtaistuimelta ja luovutti pois korkeimman vallan.

Menettämänsä perinnön hän siirsi suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitshille, veljelleen. Mutta kansan kohtalo ei ollut keisari Nikolai II:n persoonallista omaisuutta ja suuriruhtinas teki sen, mitä häneltä vaatii hänen velvollisuutensa Venäjän kansalaisena, joka ei halua herättää sekasortoa Venäjän uudistuneeseen elämään: hän vuorostaan luopui korkeimmasta vallasta, joka palasi taas alkulähteeseensä, — kansan tahtoon.

Nyt jo riippuu itse kansasta, joka on palauttanut itselleen muinoisin nauttimansa vapauden ja valtiuden, miten se tulevaisen kohtalonsa tahtoo järjestää.

Ei voi ilman mielenliikutusta lukea entisen keisarin viimeistä valtiollista asiakirjaa.

Mitkä loistavat mahdollisuudet tarjoutuivat meidän äskeiselle käskijällemme! Hän astui valtaistuimelle onnellisen nuoruuden kukoistuksessa. Häneen kohdistuivat kansan sydämet, — kansan, joka oli väsynyt edellisen hallituskauden raskaaseen ilmapiiriin. Hän kuittasi kansan lähettiläät, jotka olivat saapuneet tervehtimään häntä, varoituksella: ”mielettömiä houreita!” Kansan toivomusta saada elää vapaata elämää kiinteässä yhteistoiminnassa korkeimman vallan kanssa jonka toivomuksen tuo kansa itse esitti, piti hän vain mielettömänä houreena!

Kansan lähettilästen edessä, — kansan, joka koko vallan muodostaa, seisoi siro, ujo nuorukainen hempeine gasellin-silmineen. Ja hän, paperista, minkä hänelle olivat kyhänneet henkilöt, jotka orjamaisessa alistumisessa korkeimman vallan jalkoihin olivat unohtaneet itse Venäjän, luki esiin nuo kohtalokkaat sanat. Sallimuksen kutsumana hallitsemaan suurta kansaa, joka on levinnyt kuudennelle osalle maapallon mannerta, hän lausui sanat, jotka saattoivat sen epätoivoon.

Kaukaisen idän sota näytti hiukan jotain opettaneen tuolle kohtalokkaan onnettomuuden uhrille. Hän julisti päätöksensä olevan hallita kansan kanssa yhdessä, ei vasten sitä eikä sen vahingoksi.

Julaistiin lokakuun 30 p:n (duuman ja neuvoston) manifesti.

Mutta tuskin ehti poistua pahin ukonilma, niin hyvät lupaukset peruutettiin toinen toisensa perästä. Yhteisen kansan kanssa tehtävän valtiollisen toiminnan sijasta alkoi vanha sokean, itsekkään valtaistuinta ympäröivän kourallisen toiminta; uudistui sodankäynti kansan laillista osanottoa vastaan valtakunnan järjestämistoimeen. Valtiolliset vapaudet, joita lokakuun manifesti julisti uuden venäläisen elämän järkkymättömiksi perusteiksi, kiireisellä johdonmukaisuudella pyyhittiin vähää vaille olemattomiin. Luhistui luottamus keisarillisen sanan pyhyyteen.

Vihollisen hyökkäys Venäjän alueelle tarjosi keisari Nikolai II:lle uudet loistavat mahdollisuudet. Hän otti vastaan Venäjän tarjoaman kutsun. Hän hävitti Venäjää autioittavan ”viheriän käärmeen” vallan ja kansa antoi tämän takia hänelle anteeksi kaiken. Kansa kokoontui laajoin rivein valtaistuimen ympäri. Kaikki valtiolliset kiistat lakkasivat. Kaikki valtiolliset puolueet, sosialistit niihin luettuina, yhtyivät taisteluun ulkoista vihollista vastaan.

Keisarille avautui uusi onnellinen mahdollisuus asettua yhdistyneen kansan yhteiseksi johtajaksi.

Mutta hän piti parempana menetellä toisin. Kuulematta sanomalehtien, kaupunkien, semstvojen, aateliston, valtak. duuman ja neuvoston ääntä, hän uskoi hallitsevan vallan imartelijoille, lyhytjärkisille, kavaltajille, kansan vihollisille ja valtiopettureille. Oman heikon älynsä ja horjuvan tahtonsa hän käsittämättömällä tavalla asetti yläpuolelle koko Venäjän valtakunnan älyä ja tahtoa.

Alkoi koko maan sekasorto. Ja kansan täytyi, kuten sekasorron aikana 303 vuotta aikaisemmin, uudestaan ottaa valta käsiinsä, pelastaakseen valtakunnan perikadosta.

Tämä historian kansalle antama käsky pantiin toimeen kolmessa päivässä, sanan mukaan kuin taikatempulla. Valtius ja valtikka, joilla isännöi hovin palvelusväki, heltisivät eilisen itsevaltiaan heikoista käsistä ja Venäjän valtakunta uuden kerran, kuten muinoin, asettui ainoaksi valtiaaksi ja kohtalojensa määrääjäksi. Ollen suuri ja sortumaton, se osaa raivata pääsyn kaikista vaikeuksista, mitä sen eteen on luonut vieraiden valtain hyökkäys, sisällinen petturuus ja historiallisen esivallan järjetön menettely.

Uusi hallitus on kohdannut tunnustusta Venäjän valtakunnan koko alueella. Se on ottanut kantaakseen raskaat velvollisuudet. Sen tulee palauttaa järjestys, jonka on perinjuurin hävittänyt kukistetun esivallan älyttömyys ja rikoksellinen toimettomuus; sen on saatettava kuntoon armeijan ja väestön turvaaminen elintarpeilla; sen on taas pantava toimeen sotatarpeiden valmistus ja niiden toimittaminen armeijalle; järjestettävä laillinen hallitus Venäjän kaikilla alueilla ja toteutettava kaikki se, mikä on välttämätöntä siihen, että Venäjän kansa tulisi todella vapaaksi.

Näissä monilukuisissa tehtävissä on valtakunnan asujanten annettava uudelle hallitukselle kaikkea kannatusta ja empimättä sitä toteltava. Luodaan juuri uutta järjestystä. Venäjän maa nytkin, kuten kolmesataa vuotta sitten, osaa sellaisista oloista selviytyä, voittaen kaikki siihen iskeneet koettelemukset.

Uskomme, että Venäjän kansalaiset täyttävät velvollisuutensa.

5. Uusi Suometar 20.3. 1917 / Vanha esivalta on kukistunut. Eläköön kansan vapaus!

Otsakkeella ”Vanha esivalta on kukistunut. Eläköön kansan vapaus!” kirjoittaa Retsh:

Pitkän viikon kuluessa, jonka ajan kesti pakollista vaitioloamme, on tapahtunut suuria asioita, sellaisia jotka ovat avanneet uuden sivun maamme historiassa. Vielä viikko sitten vanha virkavalta tavattomalla itsepäisyydellä piti yllä olemassaoloaan, rikollisesti uhraten tämän hyväksi valtion edut ja luotti syvästi lujuuteensa. Järjetön sisäministeri Protopopov uhkasi kastella verellä koko Venäjän ja kylvi talojen katoille kuularuiskuja, joiden edessä, kuten näytti, mikään kansanliike ei voi kestää, ja vielä silloin kun vallankumous oli puhjennut täyteen liekkiin, valtak.- kontrollööri Kryszanovski pöyhkeästi vakuutti, että kaikki tämä oli teatteri-ilvettä, sekä että tarvitsee vain lähettää paikalle sisäministerin apulainen Kurlov, niin kaikki tämä menee hajalle.

Kurlov kuitenkin tällä hetkellä jo istuu kytkettynä ja teatteri-ilveeksi jäikin vanha hallitusmuoto, joka oli kukistunut äkkiä jonkinlaisella saduissa kerrotulla nopeudella, kirjaimen mukaan, kuten taikasauvan viittauksesta. Kunnia, maine ja ikuinen muisto niille veljillemme, jotka uhrasivat henkensä isänmaan hyväksi äskeisessä kamppailussa vanhan hallituksen kanssa. Täytyy kuitenkin sanoa, että historiallisten edeltäjäinsä joukossa meidän vallankumouksemme räikeästi eroaa hyvän järjestyksen, päättäväisen toiminnan ja, vaikka valitettavasti ei ihan sananmukaisesti, sen puolesta, että se kävi verta vuodattamatta.

Perjantaina, maalisk. 7 pnä hallitus röyhkeästi itseensä luottavaisena kaiken vallan edustajana nousi kansanliikettä vastaan, ja torstaina maalisk. 15 pnä tsaari allekirjoitti luopumisensa valtaistuimelta sekä suuriruhtinas Mikael, jolle Nikolai siirsi hallituskuorman, julisti, että ainoastaan perustava kansalliskokous, joka kutsutaan kokoon yleisellä, yhtäläisellä, suoralla ja salaisella äänestyksellä, voi ratkaista hallitusmuotokysymyksen.

Tällaiset loistavat tulokset on kansanliike tietysti saavuttanut vain vanhan hallituksen heikkouden kautta, hallituksen, joka mitään ei oppinut, mutta kaiken unohti. Mutta ennen kaikkea ja yli kaiken on tämä huimaava menestys saavutettu siten, että kansa ja yhteiskunta käyttivät hyväkseen äskeisen raskaan entisyyden antaman opetuksen. Ja näinä ratkaisevina päivinä ilmeni tuo korkea yksimielisyys ja rajaton itsensä uhraaminen, joka todistaa että on olemassa kansa tämän sanan oikeassa merkityksessä. Jokainen kaikkineen liittyi valtak. duuman yhteyteen, tänne riensivät järjestynein rivein sotajoukot, jotka olivat ystävinä asettuneet kansan puolelle, täällä istuu työväen edustajain neuvosto, täältä on lähtöisin väliaikainen hallitus, jonka ohjelma on kohdannut ylt’yleistä täydellistä myötätuntoa.

Se mikä takaa kaiken menestyksen, on yksimielisyys ja järjestäytyminen. Juuri ne ovat aikaansaaneet tämän, maailman kahdeksannen ihmeen, jollaisena ainiaaksi astuu historiaan nykyinen vallankumous. Ei pidä kuitenkaan unohtaa että voitto, niin loistavana kuin se onkin saavutettu, ei kuitenkaan vielä ole varmennettu; että on tarpeen turvata itsensä kaikkia vanhan esivallan yrityksiä vastaan palauttaa vanha asemansa, joita yrityksiä se epäilemättä tulee tekemään heti kun vainuaa sopivan hetken tulleen. Ei pidä unohtaa, että eiliset suuren maan kohtalojen määrääjät ovat saattaneet maan täyteen sekasortoon ja että kysyy suunnatonta tarmoa taistelu sen voittamiseksi ja säännöllisen elämänkulun palauttamiseksi. Mutta yli kaiken tulee muistaa, että me käymme sotaa, että vihollinen seisoo meidän maassamme ja ahneesti pyrkii hyväkseen käyttämään hetkellistä heikkouttamme.

Täten on loistavan voittomme jälkeen kuitenkin kaikki taistelu meillä vasta edessämme. Täytyy vahvistaa saavutetut tulokset ja saattaa sekasortoinen valtiollinen elämä säännölliseen, rauhalliseen uomaansa. Tämä tehtävä voidaan toteuttaa ainoastaan sillä ehdolla, että meidän innostuksemme pysyy sillä korkealla tasolla, jolla se on näihin päiviin saakka pysynyt; sillä ehdolla, että yksimielisyys ja järjestäytyminen päivä päivältä lujentuvat; sillä ehdolla, että me kaikki yhdessä ja jokainen kohdastaan autamme väliaikaista hallitusta täyttämään raskaita ja vastuullisia velvollisuuksiaan mitä sen on kannettava.

Kansalaiset! Suurta historiallista hetkeä elämme. Miekkonen se miespolvi, jolle on osunut onni ottaa osaa isänmaansa kohtalojen järjestämiseen pitkiksi ajoiksi. Osottakaamme itsemme tämän suuren aikakauden arvoisiksi, älkäämme hetkeäkään unohtako sitä suurta vastuuta, joka on nyt laskettu päällemme, vastuuta Venäjän tulevaisuuden edessä. Kannattakaamme ja vahvistakaamme kaikin voimimme sitä yksimielisyyttä ja uhrautuvaisuutta, joka taikatempun tavoin on loihtinut entispäivän näyttämön toiseksi.

Moskovan vanha vastustuspuolueen lehti, yliopistopiirien äänenkannattaja Ruskija Vedomosti kirjoittaa otsakkeella ”Yksimielisyys ja itsensähillitseminen” viime lauantaipäivän numerossa seuraavaa:

Vanhan järjestelmän kukistuminen on viskannut maan suorastaan kahden kysymyksen eteen. Edellinen näistä kysymyksistä on mikä on oleva uusi esivalta, ja toinen: millainen sen luonne, millaiset sen lähimmät tehtävät ja millainen sen toiminnan suunta.

Edellinen kysymys on toistaiseksi saanut vain osittaisen ja väliaikaisen ratkaisun. Meillä jo on väliaikainen hallitus, jonka muodostavat äsken siihen astuneet ministerit, ruhtinas Lvov heidän etunenässään. Sen on nimittänyt ensimäinen väliaikainen esivalta, valtakunnanduuman komitea, oltuaan neuvotteluissa työväen edustajain neuvoston kanssa, — neuvotteluissa, jotka johtivat yksimieliseen päätökseen. Tällä hetkellä on tämä maan laillinen hallitus, jonka vallan tunnustaminen on jokaisen kansalaisen tinkimättömänä velvollisuutena. Mutta ministeriön muodostamisella ei vielä ole ratkaistu esiintyneiden tapausten luoma kysymys hallitusmuodosta. Kuten nähdään eilen julkaistusta ulkoministeri P. Miljukovin puheesta on tämä asia ollut puheena myös itse hallituksen keskuudessa sekä neuvotteluissa työväen edustajain neuvoston kanssa. Asian käsittely on johtanut siihen yksimieliseen päätökseen, että oikeus lopullisesti määritellä uutta hallitusmuotoa Venäjälle voi kuulua vain perustavalle kansalliskokoukselle, joka on valittu yleisen, välittömän, yhtäläisen ja salaisen äänioikeuden perusteella. Sellaisen kokouksen kutsumisen valmistelu on nyt yhtenä niitä velvollisuuksia, jotka uusi hallitus on kantaakseen ottanut.

Mitä tulee kysymykseen siitä millainen tulee olemaan Venäjän hallitusmuoto siihen mennessä kunnes perustava kansalliskokous on säätänyt uuden valtiosäännön, niin on se asia vielä ratkaisematta. Alkuperäinen aikomus, joka on tiedoksi saatettu ylempänä mainitussa P. Miljukovin puheessa ja saman miehen julistuksessa ulkomaan lehtien edustajille, oli se että Nikolai II:n luovuttua valtaistuin oli menevä perintöruhtinas Alekseille Mikaelin ollessa sijaishallitsijana. Mutta, kuten näkyy viimeisistä tiedoista, tapausten kulku on tehnyt näihin aikomuksiin muutoksen. Entinen keisari on luopunut itsensä ja poikansa, suuriruhtinas Aleksein puolesta. — —

Mitä tulee hallitusmuodon säätämiseen, niin on ennen kaikkea muistettava, että kysymys on tässä tapauksessa vain asian väliaikaisesta ratkaisusta siihen saakka kunnes perustava kansalliskokous tulee kutsutuksi koolle. Olisi kaikkien kauheimmaksi onnettomuudeksi Venäjälle, jos erimielisyydet tässä kysymyksessä viivyttäisivät ja vaikeuttaisivat kaikkien tunnustaman toimeenpanovallan muodostumista. Sillä tämän vallan nopea muodostuminen on vapaalle Venäjälle elämän ja kuoleman kysymys. Ilman tätä on vapaus turmioon tuomittu. Olevissa oloissa kuuluu alote korkeimman vallan muodostamiskysymyksessä luonnollisesti väliaikaiselle hallitukselle. Tätä alotetta on odotettava hetki hetkeltä ja kutsumme jokaista, jolle Venäjän vapaus on kallis, mitä suurimpaan itsensä hillitsemiseen. Me muistutamme vielä kerran, että puhe on tällä kertaa ei lopullisesta ratkaisusta, joka kuuluu perustavalle kansalliskokoukselle, vaan väliaikaisesta ratkaisusta, joka ei ketään estä pyrkimästä hänen ihannettaan kohti. Tässä ratkaisussa on tärkeintä se, että maa ottaa sen yksimielisenä vastaan. Muistakoon jokainen tällä hetkellä sen suunnattoman vastuun, joka painaa nyt jokaista meistä, — vastuuta Venäjän kohtalosta.

Muistakoon jokainen ne sisälliset pimeät voimat, jotka nyt piilevät nurkissa, mutta ahneesti odottavat eripuraisuuksia, käyttääkseen niitä hyväkseen tarkoituksiinsa. Muistakoon jokainen sotaa, — ulkonaista vihollista, joka janoaa meidän eripuraisuuttamme, lyödäkseen Venäjän kansan Saksan jalkoihin, saattaakseen sen voimattomaksi ja orjan asemaan.

Ainoastaan yksimielisyydellä, ainoastaan yhteisesti kannattamalla väliaikaista hallitusta säilytämme me vapautemme, sisällisen ja ulkonaisen vapauden.

6. Uusi Suometar torstaina 22.3.1917 / Jälki-osasto / Juhlapäivälliset.

Eilisillaksi klo 7:ksi olivat porvarillisten eduskuntaryhmäin valtuuskunnan jäsenet sekä muutamat kaupungin kunnallismiehet pyytäneet Suomen väliaikaisen ministerivaltiosihteerin F.A. Roditshevin, Suomen asiain apulaiskomisarin D. Protopopovin ja vastanimitetyn kenralikuvernörin apulaisen vapaaherra S. Korffin päivällisille Uuden Seurahuoneen 35:een.

Ensiksi puhui pankinjohtaja J.K. Paasikivi venäjän kielellä juhlavieraiden, herrojen Roditshevin, Protopopovin ja Korffin kunniaksi.

Puhuja huomautti aluksi niistä suurista historiallisista tapauksista, joiden todistajina äsken olemme olleet ja joiden kautta suuressa Venäjän maassa on saavutettu muutamassa päivässä enemmän kuin ennen vuosikymmeninä, vieläpä vuosisadassa. Uudet aatteet, jotka tosin jo kauan ovat esiintyneet, alussa ajattelijoiden työhuoneissa ja yksinäisten isänmaanystävien sydämissä, ja sitten yhä enemmän ja enemmän yhteiskunnassakin, ovat valtavalla voimalla vyöryneet esille lakaisten pois vanhan ja kelpaamattoman ja vallanneet sekä valtion että yhteiskunnan. Tämä suurenmoinen mullistus on tapahtunut ei ainoastaan lyhyessä ajassa vaan sen suoritus on vaatinut niin vähän uhreja, että tuskinpa historia sellaista tuntee. Sen vuoksi me ihmetellen ja ihaillen ajattelemme niitä miehiä, jotka tätä suurta kansanliikettä ovat ohjanneet. Puhuja kääntyi erityisesti herra Roditshevin puoleen, joka on yksi nykyisen Venäjän johtajia, huomauttaen, miten me täällä jo kauan olemme mielenkiinnolla lukeneet hänen loistavia puheitaan valtakunnanduumassa ja seuranneet hänen uupumatonta, tarmokasta ja itseään säästämätöntä työtänsä oikeuden ja edistyksen hyväksi Venäjällä. Me olemme tehneet sen, koska kaikki, mikä edistää Venäjän kansan onnea ja menestystä, on meitä lähellä. Mutta lähempänä on meidän oman maamme onni ja menestys ja herra R. oli aina puolustanut meidän oikeuksiamme ja meidän asiaamme. ”Pieni kansa”, lausui puhuja, ”tarvitsee ystäviä enemmän kuin suuri ja Feodor Ismailovitsh Roditshev on meidän todellinen ystävämme.” Puhuja kiitti häntä kaikesta, mitä hän oli meidän hyväksemme tehnyt ja toivotti hänelle voimia jatkuvaan työhön oman isänmaansa ja meidänkin hyväksi.

Puhuja kääntyi sitten toisen läsnäolevan Suomen ystävän, herra Protopopovin puoleen, joka jo kauan on osottanut lämmintä harrastusta meidän kansaamme kohtaan. ”Voimme ajatella” lausui puhuja, ”mitä iloa herra Protopopov on tuntenut, kun hän viime viikkojen tapausten johdosta on saanut tilaisuuden suuresti vaikuttaa Suomen kansan elinkysymysten ratkaisuun.” Erityisesti huomautti puhuja, miten Suomen puolueiden edustajat äsken Pietarissa olivat havainneet miten oikeamieliset ja jalot periaatteet herra Protopopovia hänen toimiessaan maamme asioissa ohjaavat, ja millä väsymättömällä innolla hän on työhönsä antautunut, ja miten suuret ansiot hänellä on viime päivien tapauksissa ollut. Siitä oli hänelle tuleva ainiaaksi meidän kiitollisuutemme.

Lopuksi puhuja tervehti äsken nimettyä Suomen kenralikuvernörin apulaista, paroni Korffia ja toivotti hänelle menestystä uudessa toimessaan, sekä päätti puheensa esittämällä kutsuvieraiden kunniaksi eläköönhuudon, johon läsnäolijat innokkaasti yhtyivät.

Puheen päätyttyä vedettiin salin perällä olevat verhot syrjään ja viereisestä huoneesta kaiutti 60-miehinen, kunniatervehdykselle saapunut joukko entisiä ja nykyisiä ylioppilaslaulajia H. Klemetin johdolla laulut ”Terve Suomeni maa”, Porilaisten marssi ja Isänmaalle, joista hra Protopopov kiitti suomeksi. Laulajat kohottivat 3-kertaisen eläköönhuudon venäläisille vieraille.

Päivällisten jatkuessa vastasi hra Roditshev vieraille pidettyyn puheeseen. Hän lausui:

Me venäläiset olemme valppaalla innolla ja myötätunnolla seuranneet suomalaisen kansan taistelua lain ja oikeuden puolesta. Muistan elävästi tilaisuuden, jolloin Suomen edustajat, vähää ennen valtakunnanlainsäädännön käsittelyä duumassa, ottivat osaa kadettiryhmän kokoukseen. Mainitussa tilaisuudessa lausuin, ettei Suomen asia ole kadotettu, vaan että sen tulevaisuus on riippuva venäläisen vapausliikkeen voitosta. Nyt on tämä toteutunut. Venäjä on tähän saakka ollut teille pääasiallisesti lakia ja vapautta polkevan despotismin ruumiillistuma. Tai olette ehken voineet uskoa Venäjän kansan vapauteen, mutta itsensä Venäjän kansan kanssa ette ole joutuneet kosketuksiin. Nyt on tämä kansa vapautettu siteistään, nyt seisoo se vapaana ja voimakkaana edessänne. Tällä kansalla on ollut paljon opittavaa siitä tavasta, jolla olette käyneet taisteluanne oikeuden ja vapauden puolesta. Se on ihaillut kansalaiskuntoa, jolla te olette levollisesti, varmasti ja päämääräntietoisesti käyneet taisteluanne lain pyhyyden ja laillisen vapauden puolesta. Pyydän teitä, hyvät herrat, olemaan vakuutettuja siitä, että seuratessamme teidän taisteluanne on tuntunut siltä kuin olisi elämä käynyt helpommaksi elää ja kuin olisi ollut helpompaa uskoa ihmisyyden tulevaisuuteen.

Kun näin, hyvät herrat, olen puhunut Suomesta, sallittanee minun lausua muutamia sanoja Venäjästä, isänmaastani. Tähän saakka emme me venäläiset ole voineet vapautua vissistä häpeäntunteesta liittolaistemme, noiden vapauden ja oikeuden ihanteiden esitaistelijoiden edessä. Kun Venäjän nyttemmin on onnistunut voittaa vapauden kallisarvoinen lahja, muodostamme me yhteisen vapaitten kansojen rintaman, joka loppuun saakka suorittaa taistelun itsevaltaisesti johdettuja vihollisiamme vastaan.

Kohotan maljan Suomen menestykseksi ja onneksi!

Hra Protopopov lausui pitämässään puheessa:

Sallikaa minun omasta ja ystävieni puolesta kiittää teitä siitä vierasvaraisuudesta, jota aina olemme nauttineet tässä maassa, missä olen asunut kolme vuotta ja minne minulta on jäänyt osa sydäntäni. Nyt olen uudelleen täällä, 18 vuoden poissaolon jälkeen. Hiukseni ovat käyneet harmaiksi, mutta sydämeni on pysynyt nuorena. Niin lämmin tunne ei jäädy kylmimmänkään talven aikana. Nyt olen jälleen täällä, ja mimmoisia muutoksia onkaan tapahtunut! Kuolema, missä on otasi, helvetti, missä on voittosi! Missä onkaan Suomen ruumista raastanut musta korppi, missä aurinkoa peittänyt musta pilvi! Nyt paistaa aurinko jälleen kirkkaasti. Ja idässä tuolla on suuri kansa murtanut orjuuden kahleet, siellä on langennut jumalantuomio.

Puhuja kuvaili sitten innostuneesti ja suurin piirtein vallankumouksen voittoa, kuinka venäläiset rykmentit kunniakkaine lippuineen saapuivat valtakunnanduumaan ja kuinka luomistyö siellä kehittyi. Kohdisti sitten sanansa Suomelle, sen taistelulle ja lausui kaipauksen tunteet sen manalle menneille sankareille: Mechelin, Neovius… Jos sielu on kuolematon, ovat heidän henkensä nyt varmaankin meidän luonamme, lausui hän.

Hra Protopopov lopetti kohottamalla maljan vapaudelle.

Illan kuluessa kohdisti sanansa vieraille vielä prof. A. Wallensköld, joka ranskankielisessä puheessa tulkitsi kansamme tunteita tällä hetkellä.

Yhdessäoloa kesti innostuneen mielen vallitessa klo ½ 11:een, jolloin hrat Roditshev ja Protopopov lähtivät asemalle, mistä ylimääräinen juna vei heidät Pietariin.

7. Uusi Suometar torstaina 22.3.1917 / Uusi kenralikuvernöri ja Suomen kysymys

M.A. Stahovitshin lausunto valtakunnanneuvostossa kesäk. 21 p. 1910.

Vasta nimitetyn maamme kenralikuvernörin kantaa Suomen kysymyksessä edustanee parhaiten hänen monien lausuntojensa joukossa puhe valtakunnanneuvoston istunnossa kesäk. 21 p. 1910 käsiteltäessä valtakunnan lainsäädäntöä koskevaa lakiehdotusta. Se kuului pääpiirteissään seuraavasti:

Sittenkun minä olen lukenut läpi muutamia tuhansia sivuja Suomen kysymyksessä, kun minä lisäksi olen tutustunut meille jaettuun vihkoseen, joka sisältää lainoppineittemme mielipiteitä siitä ja kun minä sitäpaitsi tässä salissa olen kuullut niitä mitä kategorisimpia selityksiä, joita samanarvoiset auktoriteetit ovat antaneet; kun tätä kaikkea on vahvistettu vetoamalla yleiseuropalaisiin auktoriteetteihin ja kiista siitä huolimatta yhä jatkuu — niin täytyy minun lopuksi sanoa itselleni, että kysymys muodollisesta oikeudesta saattaa kokonaan niellä kysymyksen Suomesta. Olen sanonut itselleni, että abstraktisen oikeuden alalla voidaan sommitella mitä yhdistelmiä tahansa ja että ne ensinnäkin ovat suoranaisessa suhteessa väittelyyn osaaottavien tietoihin ja poleemiseen kykyyn ja toiseksi perustuvat historialliseen aineistoon.

Historiallinen aineisto on tyhjentymätön samoinkuin elämän vaihtelut. Minä huomaan, etten tällä alalla voi tuoda esiin mitään uutta ja määräävää, ja siksi minä siirrynkin oikeuden alla täyttämään velvollisuuttani valtakunnanneuvoston jäsenenä, jollaisena lausun mielipiteeni totuuden ja omantunnon, mutta en oikeuden nimessä. Tässä on kysymys eräänlaisesta oikeudesta, jota on vaikea lausua ja ehkä raskasta kuulla, mutta josta on sanottu, että se on aina pysyvä. Kaikki muu katoo, mutta ei totuus. Ja minä asetan tässä itselleni kysymyksen: onko Suomella ollut konstitutsioni? Onko olemassa vala? Onko joku ”charta”? Minä en tee mitään vertailuja Badenin konstitutsionin kanssa, jota hallitsijat olisivat valallaan vahvistaneet tai Englannin konstitutsionin, josta ei ole mitään kirjallista perilähdettä olemassa. Mutta onko ollut olemassa konstitutsioni, joka meidän käsityksemme mukaan on siinä, että laista on tullut laki ja verosta vero ja että lain laatimisessa ja veron asettamisessa tarvitaan sen kansan suostumus, jolle konstitutsioni on annettu. Minä tunnustan, että sellainen konstitutsioni on ollut Suomessa ja tiedän että eräs Venäjän hallitsija on sen antanut.

Kun minä sitten aloin saada aineksia tähän kysymykseen, tunnustan suoraan, että voimakkaimman vaikutuksen tekivät minuun ne, joita Suomen ystävät tai kenties suomalaiset itse minulle lähettivät. Minulle on lähetetty mitä Venäjän hallitsijat ovat lausuneet ja kirjoittaneet, nuo hallitsijat, joiden toimesta suomalaisten käsityksen mukaan heidän konstitutsioninsa on vahvistettu. Minä myönnän, että kaikki tämä on tehnyt minun voimakkaamman vaikutuksen kuin mikään muu siitä mitä tähän saakka olen asiasta saanut kuulla ja lukea. Kaikki nämä alkuperäisinä esitetyt lausunnot, joita ei saa tulkita valtio-oikeuden oppien perustalla, vaan yksinkertaisesti toistettava venäjänkielellä, ovat häivyttäneet minusta kaiken epäilyksen. Minä olen niistä lukenut, että Aleksanteri I on kirjoittanut venäjänkielellä: ”Me toivomme, että olemme ikuisiksi ajoiksi vahvistaneet antamamme lupauksen tämän maan erinäisen valtiomuodon pyhänä säilyttämisestä Meidän ja Meidän seuraajiemme hallitessa.” Ja saadakseni vakuutuksen, ettei tämä ollut vain luiskahtanut sana, olen minä etsinyt ja löytänyt monta vahvistusta. Vuosi sen jälkeen kirjoitti keisari omakätisesti kenralikuvernörille eräässä käskykirjeessään: ”maan sisäisessä järjestelyssä on kansalle annettava verrattomasti suuremmat edut kuin mitä se vaati Ruotsin vallan alla” ja sen vuoksi on ”Minun tarkoitukseni Suomen hallinnon järjestelyssä, että tälle kansalle annetaan valtiollinen olemassaolo, niin ettei se tunne itseään Venäjän orjuuttamaksi, vaan omien silmiin pistävien etujensa tähän valtakuntaan sitomaksi; ja tämän vuoksi on sen annettavaa pitää ei ainoastaan porvarilliset vaan myöskin politiset lakinsa.”

Myöskin lähimmät Keisarin tahdon täyttäjät lausuvat venäjänkielisissä määräyksissään ja selvityksissään yhtä selvin sanoin, ”että näiden pääasiain ohella on vuosittain paljon juoksevia asioita. Ne johtuvat maan konstitutsionista. Korkein valta, joka tässä maassa on ollut lain rajoittama, on ollut pakotettu etsimään vahvistusta hallinnon yksityiskohdista.”Edelleen kirjoittaa Speranski: ” L’Empereur s’est décidé à maintenir leur constitution”.

Kun Aleksanterin piti 1809 matkustaa Erfurtiin tapaamaan Napoleonia, koetti hänen äitinsä, keisarinna Maria Feodorovna taivuttaa häntä luopumaan matkasta, koska Napoleon aina petti liittolaisensa. Keisari vastasi silloin, että hänkin epäili Napoleonia. Hän kirjoitti sittemmin äidilleen: ”Moi, un Empereur autocrate, Je leur ai donné cette constitution.” Vielä enemmän Schilderin teoksessa luemme: ”Suomen yhdistäminen”, kirjoittaa keisari, ”tuotti Venäjälle mitä suurinta hyötyä.” Niin, unohdin sanoa, että hän kirjoitti äidilleen: ”dans trois ans Je lui ferai la guerre” ja tosiaan sota puhkesikin 1812.

Mutta minä jatkan lainauksella kirjeestä: ”ilman tätä me emme kenties olisi 1812 suoriutuneet voitolla, sillä Bernadottessa olisi Napoleonilla ollut sotapäällikkö, joka seisoi viiden päivämarssin päässä pääkaupungistamme, ja olisi ehdottomasti ollut pakotettu yhdistämään sotavoimansa Napoleonin voimiin. Bernadotte on usein puhunut minulle tästä ja kertonut, että hänellä oli Napoleonin käsky julistaa sota.”

Minä en koskettele kysymystä, missä määrin tämä oli hyvin tai pahoin tai missä määrin olisi voitu toisin menetellä. Mutta minulla ei ole enää epäilystä siitä mitä Aleksanteri I tarkoitti ja siitä mitä hän todella teki kun teki Suomen onnelliseksi. Minä olen edelleen nähnyt, että Aleksanteri II käsitti kaiken tämän samalla tavalla ja että hän, kun tämä sama kysymys yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä herätettiin hänen hallitusaikanaan, avoimesti selitti, että hän katsoi täytyvänsä antaa ehdotuksen säätyjen tarkastettavaksi. Samana päivänä hän lausui: ”En maintenant le principe monarchique constitutionel inhérant aux moeurs du peuple finlandais et dont toutes les lois et ses institutions portent le caraclére.” Ja ettei mitään epäilyksiä tässä kysymyksessä voisi syntyä, kirjoitti keisari omakätisesti samaan kappaleeseen: ”Comme c’est l’exemplaire d’après lequel J’ai lu Je désire qu’il soit conservé dans les archives. Helsingfors 6/18 sept. 1863.” Tällä merkinnällään vahvisti keisari siis vielä kerran, että nämä sanat olivat hänen ajatustensa ja tahtonsa alkuperäisenä ilmauksena.

Kaiken tämän nojalla minä en voi olla käsittämättä mitä Venäjän keisarit ovat luvanneet ja antaneet Suomelle. Minä en pelkää tässä yhteydessä vasemmiston penkiltä tulevia myrkyllisiä huomautuksia monarkismista. Minä en ole monarkisti käskystä ja minun monarkismini ei ole viranomaisten kontrollia ja arvioinnin alaisia. Mutta kun nyt välttämättä tahdotaan kaikki kytkeä yhteen valtiointressikysymyksen kanssa ja kaikessa tahdotaan pitää johtotähtenä käsitettä ”valtakunnallisuus”, niin pyydän pääministeriltä kysyä, kuinka hän ajattelee monarkista valtiota ottamasta ankarasti huomioon monarkistisia periaatteita. Voiko monarkistinen valtio olla olemassa ja voidaanko monarkismin pyhä tarkoitus saavuttaa kun juuri nämä periaatteet heikennetään ja niitä ei aseteta oikealle paikalleen? Monarkinen periaate: ”Nullum tempus occurit regi” pitää paikkansa aina; s.o. mikä oli sanottu, annettu ja luvattu sata vuotta sitten, on edelleen täysin voimassa.

Toinen monarkinen periaate on yhtä vähän minkään epäilyksen alainen. Itsevaltias tsaari oli kansantahdon toteuttaja — siitä myös hänen valtansa — hän ei ollut ainoastaan koko kansallisen voiman edustaja, ja tästä johtui se voima, joka oli hänen päätöksillään. Mutta itsevaltias tsaari oli samalla myös kansan omantunnon ilmauksena ja tästä seuraa, että koko maan on vastattava siitä mitä tsaari on luvannut tai tehnyt. Venäjähän ei ole lakannut olemasta. Kun siis tunnen olevani pakotettu suhtautumaan tähän kysymykseen niinkuin (kansan) tahdonilmaukseen, katson tämän kansan murto-osan edustajana olevani sen velvoittama mitä kerran on luvattu ja tehty, katsomatta lainkaan siihen vähäiseen vaikutukseen mikä minulla on asian käsittelyssä. Koko Venäjä kuuli silloin Aleksanteri I:n huulilta vilpittömän rukouksen siunauksesta, rukouksen joka ei ollut tarkoitettu komeiluksi tai asiasta pääsemisen avuksi. ”Minä olen Korkeimmalta rukoillut voimaa ja viisautta hallita tätä kunnioitettavaa kansaa sen lakien ja jumalallisen oikeuden mukaan.” Ja sittemmin kirjoitti Aleksanteri III: ”Minä rukoilen Kaikkivaltiasta, että Hän auttaisi Minua ahkeroimisessani vakauttaa Minun uskollisen Suomen kansani onnea, jonka hyvistä ominaisuuksista Minä vielä enemmän olen tullut vakuutetuksi käymämatkoilla maassa perheeni kanssa.” Minä tiedän kenen tapana on moittia tätä tapaa siterata kuolleen henkilön sanoja nojatakseen niihin oman lausuntonsa. Mutta sellainen menettely on yhdeltä puolen niin sopiva ja yksinkertainen, koska moittijat siten poiseliminoivat menneisyyden sillä väitteellä, että silloin toimineet henkilöt ovat kuolleet, ja toiselta puolen sitä ei pidetä kyllin vakuuttavana, jos ollaan yhtä mieltä kanssani oikeasta monarkismista ja tsaarin henkisestä yhteydestä maan kanssa. Ja me olemme nähneet, mitä Aleksanteri Siunattu ja hänen kanssaan Venäjä kykeni suorittamaan kolme vuotta sen jälkeen kuin nämä suosionosoitukset annettiin; se oli suurin sankarityö, minkä aikakirjamme ovat saaneet merkitä. Aleksanteri ja Venäjä voittivat voittamattoman ja antoivat Euroopalle vapauden, kunnian ja rauhan; he loivat Venäjän kunnian.

Mutta näitä ajatellessa tulee vasten tahtoaankin muistamaan jotakin muuta. Kaikkien riitojen aikana valtakunnanduumassa ja valiokunnassa — kuinka vähän me olemmekaan itse asiassa ajatelleet kaikkia näitä seikkoja, kuinka vähän me olemme kysyneet sitä, missä määrin Suomen osa tulee tästä paremmaksi tai pahemmaksi kuin ennen? Eikö tämä tule Suomelle ei ainoastaan vaaralliseksi, vaan suorastaan turmiota tuottavaksi? Tähän kysymykseen tulemme luonnollisesti myöhemmin, mutta toistaiseksi on yksi seikka varma, että niin hyvin pääministerin memoriaali kuin valiokuntaenemmistö vakuuttavat, että tarkotus ei ole saattaa epäjärjestystä maan sisäiseen elämään. Tämähän on kyllä hyvä — Aleksanteri I:n siunaus on kantanut hedelmää, sillä tosiasiassa on Suomi ihmeellisellä tavalla kukoistanut, niin, vieläpä siinä määrin, että naapurit kadehtivat sen hyvinvointia. Ja nyt on tämän pienen valtion kohtalossa tapahtuva muutos. Ainoa vaikutin, joka sen puolesta esitetään, on — Venäjän etu. Venäjän etu vaatii kaikki. No niin, tiedän, että opportunismi on politikassa hyvin tavallinen ilmiö, minä tiedän, että se on saanut jalansijaa kaikissa maissa ja valtioissa. Opportunismin opin keksijä kutsui teoriansa ”la politique des résultats”. Opportunismin oikeutus ja arvo on siinä, että se on juuri tulosten politikkaa. Käykäämme siis, kuuroina sydämen ja omantunnon äänille sekä unohtaen tsaarin testamentin, seulomaan kysymystä Gambettan kaavan mukaan: tarkastakaamme näitä tuloksia.

Tänään on pääministeri julkisesti selittänyt, että ”vain yksi seikka on hallitukselle häpeällistä — nimittäin Venäjän etujen unohtaminen”. Tämä on oikein ja kohdistakaamme huomiomme nyt niihin. Mutta älkäämme tällöin unohtako että opportunismi tavallisesti tavottelee kahta tulosta, valtakunnan kunniaa ja etuja. Ottakaamme siis käsiteltäväksemme kunnia. No niin, ei voine tuottaa kunniaa se, että 150:n miljonan kansa miljonan pistimen uhalla tuhoaa aseettoman 3:n miljonan kansan. Ja edelleen — otaksukaamme, että me voimme heidät ainaiseksi vaientaa, että me saamme politisen elämän siellä lakkaamaan. Minkä kunnian tämä tuottaa meille? Kuvitelkaamme, että suomalaiset maksavat nuo kuuluisat 6 rpl. päätä kohti keisarillisen hovin ja ulkoministeriön ylläpitämiseksi. Kaikki tämä ei tuota Venäjälle kunniaa valtakunnan suuruuden mittakaavassa. Aleksanteri Siunattu, jonka työtä me tänään käymme hävittämään, antoi meille ja Euroopalle opetuksen suuremmasta ja arvokkaammasta kunniasta. Ei, minä olen vakuutettu, että me emme voi niittää mitään kunniaa tällä lakiehdotuksella.

Unohtakaamme, ollaksemme edelleen opportunisteja, kunnia ja tarkastelkaamme etuja. Emme saa unohtaa, ”että hallitus ei mitenkään voi saattaa elämää epäjärjestykseen maassa”. Mutta mikä hyöty meillä on siinä tapauksessa? Valtaammeko me itsellemme markkinapaikan? Ei, me tiedämme, että sitä emme voi. Me tiedämme, että Suomen teollisuus ei ole meidän teollisuuteemme verraten takapajulla; me tiedämme, että saamme sieltä saman hyödyn kuin Lodsista, ja minä otaksun, että Moskova ei ole erittäin kiitollinen tällaisista venäläistyttämistyön tuloksista. Me tiedämme, että Suomen teollisuus on meidän teollisuutemme edellä ja että me emme teolla voi vallata mitään markkinapaikkoja. Mutta me voitamme siellä sitten maata? Sitäkään me emme voi tehdä, mutta minä en tahdo kauemmin viipyä näissä asioissa, jotta ei syytettäisi minua liian paljon vaativan huomiotanne. Jos tahdomme ehkäistä sivistyksen, niin siihen ei ole mitään estettä, mutta sen takia meidän ei tarvitse seistä kireinä Suomea vastaan. Onko meidän parannettava sen rautateitä? Me tiedämme kuitenkin, että Venäjän rautatiet vuosittain tuottavat 300 milj. ruplan tappion ja onhan siitä laadittu selonteko, jossa sanotaan, että kaikki on niin kuin olla pitääkin. Jos me nyt tuolla toimeenpanemme samanlaisia uutuuksia, joista suomalaisilla ei ole aavistustakaan, niin kysytään, olemmeko täten suorittaneet jotakin oleellista, jotakin todellista. Minä uskon, että me siten hävitämme tuossa pienessä kansassa sen oikeustajunnan: me tuhoamme noissa pedanteissa heidän lainkunnioituksensa. Ja mitä me opetamme heille tämän asemasta? Ehkä sen, että, kuten pääministeri lausui, ”oikeus nojaa koko kansan voimaan”? Minä rohkenen vielä kerran kysyä pääministeriltä, mitä hän sanoisi, jos kuvernementtisemstvo kääntyisi hänen puoleensa seuraavalla ehdotuksella: ”sallikaa meidän ottaa selville yleinen kansan tahto, mutta alistukaa sitten siihen”. Sallisikohan hän mitään sellaista? Kuinka hän voi samalla kertaa sovelluttaa hallitusjärjestelmää, joka on hänen käsissään niin rehevästi kehittynyt Venäjällä, ja sen ohella harjottaa tätä joukkojen tahdon palvelusta?

Minä tahdon tämän ohessa huomauttaa, että me, voimatta odottaa siitä mitään hyötyä, uhkaamme lamauttaa elämän Suomessa, missä ilmeisesti eletään rauhallisesti ja vapaasti. Tiedättekö, että siellä vapauden ja personallisen loukkaamattomuuden suojassa on toteutettu meidän innokkaimpien oikeauskoisten ihanne, oikeauskoinen seurakunta? Te tiedätte, että siellä on olemassa ja vaikuttamassa oikeauskoinen seurakunta, ihanne, johon emme Venäjällä ole koskaan päässeet, omine seurakuntahallintoineen, ja että muutamat tällaiset seurakunnat ovat lähettäneet tuhansien allekirjoittaman kirjelmän, missä pyydetään säästämään Suomen perustuslakia, koska pelätään omaa vastaista olemassaoloa, ja missä eräät pyhän synodin jäsenet ovat nähneet kerettiläisyyttä. Tämä harrastus kirkon kohtaloa kohtaan katsottiin epäilyttäväksi ja kerettiläisyyden pelosta kiirehdittiin perustamaan lähetystö. Mutta minä toistan siitä huolimatta: mitä hyötyä siitä on ollut? Minä toivon, että minulle annetaan tähän vastaus. Itse minä en voi vastata tähän kysymykseen, mutta kenties muut sen tekevät.

Minä en voi muutoin olla leimaamatta salakavaloiksi niitä polemisia käänteitä, joita pääministeri käytti tänään puheessaan, kun hän esitti valtioedut ja isänmaallisuuden väitteidensä motiveina, samoin, kun hän valtakunnanduumassa, missä vaatimaton kansa, yksinkertaiset talonpojat olivat saaneet paikan, joille valtioviisauden keinot eivät ole niin helposti käsitettäviä, puhui kylläisistä suomalaisista, jotka elävät nälkäisen venäläisen talonpojan kustannuksella. Valtakunnanduumassa hän ei puhunut valtion eduista; siellä hän viittaili ruplaan ja osotti, että niin ja niin monta ruplaa täytyy venäläisen maksaa, koska suomalainen niskottelee velvollisuutensa täyttämisessä tässä suhteessa. Kenties jonkun voi saada täten vakuutetuksi, mutta voi siinä tulla harhalaukauskin.

Te tiedätte, että Englanti on rikas siirtomaidensa kautta ja päinvastoin meidän rajamaamme ja vallotetut alueemme eivät anna meille mitään rikkauksia, mutta ainoastaan raskaita kuluja. Ja me tiedämme myöskin, että Englanti on rikas siirtomaittensa kautta sen vuoksi, että se antaa niille täyden vapauden kehittyä. Mutta se ainoa rajamaistamme, joka on ollut samantapaisessa asemassa, — Suomi —, ainoa meidän rajamaakunnistamme, joka ei maksa meille mitään, ainoa luonnon epäsuosima ja sodan hävittämä maakunta — se on kehittynyt, se on voimistunut, se on saanut kokonaisen rautatieverkon, se on kehittänyt teollisuutensa ja kauppalaivastonsa, se on saanut yleisen lukutaidon, — ja tämä seikka ei ole vailla mielenkiintoaan —, Suomi, tuo karu, köyhä maa, siellä ei ole edes aavistusta siitä, että paljon hedelmällisemmässä ja rikkaammassa Venäjän maassa on maanviljelys kehittynyt sellaiseksi, että meidän on joskus uhrattava sadottain miljoneja, vieläpä miljardeja maalaisväestön ruokkimiseksi. — Suomi, sanon minä, ei ole koskaan siinä tarkoituksessa turvautunut Venäjän valtiorahastoon. Ainoa rajamaistamme, joka tähän saakka ei ole tullut meille mitään maksamaan, on Suomi. (Minä sanon tarkotuksella ”tähän saakka”, sillä duuma on jo hyväksynyt ja tänne lykännyt esityksen 11 milj. Ruplan määrärahan myöntämisestä uusiin kasarmirakennuksiin Suomessa.) Mutta muistakaamme, että Puola ensimäisen kapinansa kautta 1835 maksoi meille 185 milj. ruplaa ja 1863 150 milj. ruplaa, kun valtakunnan koko menosääntö ensinmainittuna vuonna oli 407 milj. ja jälkimäisenä 347 milj., s.o. nämä kapinat maksoivat lähes 50% koko menosäännöstä! Ja mitä maksaa meille Kaukasia? Ja Ahal-Teke? Mitä maksaa meille Turkestan, joka, lukuunottamatta niitä 12 miljonaa, jotka Andischanin kapinan kukistaminen maksoi, vuosittain vaatii valtionrahastosta 4.800,000 ruplan lisämäärän ja koko tuona aikana vuodesta 1869 on aiheuttanut 197 milj. ruplan lisämenon. Kun minä asetan rinnakkain tämän ilman meidän myötävaikutustamme itsenäisesti hallitun rajamaan ja meidän muut rajamaakuntamme niin pelkään joutuvamme vaaraan, että me noiden kuuluisain 6 kopeekan sijasta, jotka venäläinen maksaa suomalaisen puolesta, olemme vastaisuudessa pakotetut tyhjentämään sekä häntä että valtiorahastoamme verrattomasti suuremmilla summilla. Ja vielä kerran minun täytyy tunnustaa, että Aleksanteri Siunattu oli oikeassa järjestäessään Suomen hallinnon niinkuin hän sen teki ja vielä kerran minä tunnustan olevani vakuutettu siitä, että meidän ei pidä kohottaa kättämme hänen työtään vastaan ja hävittää sitä.

Puhun vielä muutaman sanan.

Myönnän, että politikan tehtävä ja ansio on siinä, että se voi saavuttaa tavotellun päämaalin tarjolla olevien keinojen avulla. Olen koettanut selvittää itselleni, miksi nämä päämaalit ovat niin välttämättömiä ja tavottelun arvoisia, mutta minä en ole nähtävästi siihen kyennyt. Mutta päämaalin voi, sen minä myönnän, asettaa historia, kenties kohtalon arvan jälkeen tai korkeampien voimien vaikutuksesta. Keinojen valinta on aina sen käsissä, jolla on valta, siis, puhuakseni selvemmin — hallituksen. Ja minusta näyttää, ettei ole kylliksi olla ainoastaan vakuutettu, että valtion etu näin vaatii, täytyy myöskin ymmärtää toimeenpanna asia. On keinoja tai teitä, jotka tuottavat vahinkoa hyödyn sijasta. Kas tässä pieni esimerkki, joka kenties ei ole niin todistava, mutta joka kuitenkin selvittää minun ajatuskulkuani. Vanhasuomalaiset muodostivat sen puolueen, joka oli enimmän altis ja taipuisa venäläistä politikkaa kohtaan. He olivat aluksi enemmistönä, mutta menettivät kannattajia kolmissa vaaleissa taistelussaan katkeria venäläistyttämispolitikan vastustajia vastaan. Mutta tärkeintä on, että hallitus saattoi asiat siihen, että kaikki puolueet Suomessa tekivät ensi kerran sovinnon ja yksimielisesti hylkäsivät meidän esityksemme. Me juuri olemme heidät tehneet yksimielisiksi, me olemme tehneet heille mahdolliseksi sen, mitä he itse eivät ole voineet saavuttaa.

Kas tämä oli se, millä minä tahdoin valaista lausuntoani hallitsemis- ja ohjelmakyvystä. Ja minä en sano tätä moittiakseni tai esittääkseni vertauksia, vaan siksi, että jos hetkenkään otaksuu mahdolliseksi jonkun virheen, on teidän heti oltava selvillä, että tässä ei ole kysymys hallituksen ja Suomen välisestä taistelusta, se ei ole mikään akateminen kiista, vaan kaikkien on käsitettävä, että me itse saamme maksaa näistä virheistä. On selvää, että me saamme niistä maksaa venäläisillä ruplilla ja venäläisellä verellä. Voinko minä silloin, kun minä muistan ja uskon, että ”loukatun kyynel ei vuoda turhaan”, vaan aina lankee meidän päämme päälle, voinko minä silloin, kun en mitenkään voi nähdä mitään hyötyä tässä Venäjälle; voinko minä silloin, tästä täysin tietoisena, antaa ääneni jonkin sellaisen hyväksi, joka tarkottaa musertaa taikkapa vain sekottaa sen kansan olot, joka ei ole tehnyt Venäjälle mitään pahaa! Ei, tämä olisi yksinkertaisesti synti.

8. Uusi Suometar torstaina 22.3.1917 / Suuri vapausmanifesti

Venäjällä voitolle päässyt valtava kansanvapausliike on yhdellä iskulla poistanut maassamme vallinneen laittomuus- ja sortojärjestelmän. Eilen levisi ympäri maamme tieto sen suuren vapausmanifestin sisällöstä, jolla Keisarikunnan uusi hallitus täysin tunnustaa ja vakuuttaa pitävänsä voimassa ne oikeudet, jotka kansallemme sen perustuslakien mukaan kuuluvat, kumoo lainvastaisesti annetut lait ja asetukset, korjaa yksityisille kansalaisille tehdyt vääryydet ja lupaa edistää kansamme oikeuksien laajentamista ja kehittämistä kansallisella pohjalla. Riemumielin otetaan kaikkialla maassamme vastaan nämä ylevästä oikeudentunnosta ja vapaudenrakkaudesta lähteneet toimet ja lupaukset.

Kumottuja ovat nyt: surullisen kuuluisa helmikuun manifesti, jonka nimenomainen peruutus ei ole ennen tapahtunut; vuonna 1910 annettu, käytännössä vieläkin tuhoisampi n.s. valtakunnanlainsäädäntölaki ja kaikki sen perusteella annetut lait ja hallinnolliset säädökset, siis m.m. n.s. yhdenvertaisuuslaki, jonka nojalla lainkuuliaisia suomalaisia virkamiehiä on kidutettu Venäjän vankiloissa; laki n.s. sotilasmiljonista sekä suuri määrä venäläisessä hallinnollisessa järjestyksessä Suomeen ulotettuja asetuksia sekä v. 1908 Suomen asiain esittelyjärjestyksestä annettu tuhoisa määräys. Myöskin ovat lakkautetut jo 1890 annettu, maassamme aikanaan suurta huolta herättänyt postimanifesti sekä asetus v:lta 1909, jolla on annettu keisarikunnan kulkulaitosministeriölle oikeus ottaa osaa Suomen rautateitten hallintoon. Arm. asetus v:lta 1904, jolla on ulotettu sotajoukkojen kenttähallitusta ja linnotusten hallintoa sekä sotatilaan julistettuja seutuja koskevat venäläiset asetukset Suomeen, ja kaikki maailmansodan johdosta vastoin Suomen lakia annetut säännökset lakkaavat olemasta voimassa heti sodan loppuessa. Mitä taasen tulee sellaisiin viime vuosina vastoin Suomen oikeusjärjestystä annettuihin asetuksiin, joiden tilalle on välttämätöntä saada toisia, laillisia, on senatin käsketty tehdä vastaavia ehdotuksia.

Paitsi näitä määräyksiä, joilla viime vuosien laittomuusjärjestelmä on saanut jyrkän, ehdottoman tuomionsa ja loppunsa sisältää manifesti rikkaita tulevaisuuteen tähtääviä lupauksia. Eduskunnalle tulee annettavaksi ehdotus uudeksi hallitusmuodoksi ja, jos olosuhteet vaativat, erityiset säännösehdotukset maamme perustuslakien kehittämiseksi. Näissä ehdotuksissa tullaan nimenomaan selittämään ja laajentamaan maamme eduskunnan oikeuksia esitysehdotusoikeuteen ja valtion tulojen ja menojen määräämiseen nähden. Kansamme ikivanha itseverotusoikeus on ulotettava myöskin tulliverotukseen. Eduskunnan hyväksymien lakien vahvistetuksi saattamista on turvattava. Eduskunnalle annetaan vielä lakiehdotus oikeuden myöntämisestä eduskunnalle tarkastaa Suomen hallituksen jäsenten virkatoimintaa sekä lakiehdotukset riippumattomasta korkeimmasta tuomioistuimesta, painolaki ja yhdistyslaki. Kaikki nämä uudistukset ovat sellaisia, joiden tarvetta kanssamme kauan ja varsinkin viime vuosina on syvästi tuntenut.

Manifestissa annettu täydellinen armahdus on ulotettu kaikkiin henkilöihin, jotka ovat tehneet politisia tai uskontoa koskevia rikoksia, tai vastustaneet n.s. yhdenvertaisuuslakia tai yleensä politisten vakaumustensa ja toimintansa vuoksi ovat joutuneet kärsimään.

Keisarikunnan hallitus lausuu manifestin lopussa julki lujan vakaumuksensa, että Venäjää ja Suomea tulee tästedes yhdistämään lain kunnioitus molempien vapaiden kansojen keskinäiseksi ystävyydeksi ja menestykseksi. Ei ole epäilystä siitä, että tämä vakaumus, perustettuna, kansamme oikeuden kunnioittamiseen ja sen edun vilpittömään harrastamiseen, tulee saamaan vastakaikua yli koko Suomen maan.

Kansamme kohtaloiden kehitys on taasen saatettu riippuvaksi sen omasta kunnosta, tarmosta ja taidosta. Jo lähin tulevaisuus tulee näyttämään, onko kansamme siveellinen ryhti ja valtiollinen kasvatus sellainen, että pystymme korjaamaan ne runsaat sadot, jotka ovat nousseet sortoaikana käydyn sitkeän taistelun kylvöstä. Toivokaamme, että kansamme osottautuisi täysin kypsyneeksi menestyksellisesti käyttämään sille jälleen palautettua oikeutta määrätä omista sisäisistä asioistaan.

Samalla kun lausumme julki kansamme ilon ja tyydytyksen tunteet keisarikunnan uuden hallituksen ensimäisen ratkaisevan valtioteon johdosta Suomen hyväksi, on meille mieluisa velvollisuus esiintuoda kansamme syvä kiitollisuus niitä Suomen miehiä kohtaan, jotka eduskunnan ja kansalaisten luottamushenkilöinä ovat tehokkaasti myötävaikuttaneet tähän onnelliseen tulokseen.

9. Uusi Suometar torstaina 22.3.1917 / Amirali Maximov puhuu ylioppilaille

Eilen klo 2:ksi oli ylioppilaskunta ja yliopiston opettajisto saapunut yliopistolle, jonka juhlasali, käytävät ja eteinen pian täyttyivät tungokseen saakka yleisöstä. Kaikki eivät mahtuneetkaan rakennukseen ja kansaa seisoi yliopiston edustalla Senatintorilla tuhatmäärin.

Vähän kahden jälestä astui juhlasalin katederiin Itämeren laivaston päällikkö, vara-amirali Maximov, joka piti ruotsiksi puheen ylioppilaille.

Amiraali pyysi ensiksi anteeksi, ettei hän osaa suomea, jota kieltä hän olisi mielummin käyttänyt, ja että hänen ruotsinkielensäkin ehkä on sellaista, etteivät kuulijat sitä ymmärrä. Sitten jatkoi hän jokseenkin hyvällä ruotsinkielellä seuraavaan tapaan:

Suomen ylioppilaat. Vapaan Venäjän kansan laivaston päällikkö tervehtii teissä uutta, nuorta, vapaata Suomea uuteen elämään, mutta myös uusiin taisteluihin. Niitten taistelujen, jotka antavat vapauden Venäjälle, täytyy antaa se myös teille. Teidän puoleenne minä käännyn, Suomen nuoriso, te joitten nuorissa sydämissä rakkaus synnyinmaahan voimakkaimmin sykkii. Minä käännyn teidän puoleenne, teidän, jotka olette vähemmän kärsineet sortoa ja vääryyttä siltä hallitukselta joka on sortanut omaa kansaansa. Minä sanon teille avomielisesti, minä tahdon teistä saada ystäviä. Teidän maanne on minun toinen isänmaani, täällä olen syntynyt ja täällä ovat lapsuuteni iloiset päivät kuluneet teidän metsienne huminassa tuhansien järvien maassa. Minä otin vastaan paikkani ihanana, mutta vaikeana hetkenä. Heti ensimäisenä päivänä, jolloin ilo huumasi kaikki minun joukkoni, en unohtanut teidän maatanne ja minä huusin julkisesti: Suomi, kirjoita kilpeesi ”vapaus”. Vapaus, veljeys ja yhdenvertaisuus, sen huutaa teille vapaa Venäjä. Nyt minä kysyn teiltä, tahdotteko tulla venäläisen vapauden voimakkaiksi veljiksi, sanokaa se avomielisesti avoimin sydämin, sanokaa että te tahdotte auttaa meitä. Minä kutsun teidät olemaan Suomen vapauden kaartina ja auttamaan minua taistelussa yhteistä vihollista vastaan, kukistetun vanhan venäläisen hallitussuunnan jätteitä vastaan. Te itse voitte parhaiten keksiä sen tavan, jolla te voitte minua auttaa. Minun viholliseni ovat monilukuiset, niin monilukuiset ja moninaiset, että ne aivan pimittäisivät minut, jos ei vapauden valo tunkisi siitä läpi. Täällä on vakoilijoita Saksasta. On tehty yrityksiä lähettää väkijuomia merimiehille ja viimeksi olemme saaneet käsiimme sähkösanoman vanhan hallituksen salaisilta asiamiehiltä: ”ei ole vielä kaikki kadotettu”. Tahdotteko auttaa meitä taistelussamme vapauden puolesta? Jos niin teette, niin minä toivon, että Suomi silloin tulee olemaan yksi Europan vapaimpia kansoja.

Kun puhuja oli lopettanut, osoittivat läsnäolijat hänelle pitkän aikaa suosiotaan käsiä taputtamalla ja eläköötä huutamalla.

Ylioppilaskunnan puheenjohtaja, tohtori Yrjö Kajava vastasi:

”Herra Amirali!

Opiskelevan nuorison puolesta pyydän kiittää Teitä, herra amirali, siitä luottamuksesta, jota olette osottaneet meille puheessaanne.

Suomen opiskeleva nuoriso on aina mielenkiinnolla ja osanotolla seurannut vapausliikkeen kehitystä Venäjällä. Nuoren luonteeseen kuuluu olla vapaamielinen. Mutta meitä, Suomen kansalaisia, ovat sitäpaitsi nyt kukistetun hallituksen toimenpiteet, jotka järjestelmällisesti supistivat suoraan sanoen kaikkia oikeuksiamme, opettaneet olemaan odottamatta pelastustamme siltä taholta. Meidän on vaikea täysin käsittää nyt tapahtuneiden tapahtumain sisältöä. Me tunnemme vain, että uusi päivä koittaa, että valoisampi aika saapuu, ja me olemme kaikki mukana juhlimassa niitä aatteita, jotka ovat olleet määräämässä vapausliikkeen etutaistelijoita, aatteita, jotka ovat nyt saaneet pimeyden voimat katoamaan.

Herra amirali!

Suomen opiskeleva nuoriso on käsittänyt tilanteen vakavuuden ja on pysyvä rauhallisena.”

Tämän jälkeen laulettiin ”Maamme”, amiraali Maximov kohotti Suomelle eläköönhuudon, johon läsnäolijat sydämensä pohjasta yhtyivät.

Amirali poistui yliopistorakennuksen kaikuessa hänelle osotetusta suosionhuudosta. Yliopiston portailta lausui hän vielä ruotsiksi: ”Tervehdän Suomen vapaata kansaa” ja astui autoon, joka lähti liikkeelle, yleisön huutaessa eläköötä, ja amiralin seurueen tehdessä ihmisjoukolle kunniaa.

********

Järjestyksenpito Helsingissä.

Päällystö valittu. Miehistö voi ilmottautua.

Helsingin kaupungin järjestysvaliokunta päätti kokouksessaan eilen klo 12 päivällä, että henkilöt, jotka haluavat tulla muodostelun alaisena olevan järjestysvallan järjestysmiehiksi, voivat ilmottautua keskuspoliisiaseman huoneistossa, Aleksanterinkatu 26:ssa. Halukkaiden tarjokkaiden vastaanotto jatkuu vielä tänään.

Järjestysvaliokunta valitsi järjestysmiesten esimieheksi — toimeen, joka vastaa polisimestarin virkaa — kapt. O. Fogelholmin ja hänen apulaisekseen toimittaja Yrjö Sirolan. Nämä kaksi ynnä järjestysvaliokunnan puheenjohtaja, lakit. kand. L. af Heurlin, muodostavat esimiehistön, johon etsivän polisin toimintaa koskevissa asioissa kuuluu myös varatuom. V. Hakala, joka jää etsivän osaston päälliköksi.

Uusien järjestysmiesten järjestyksenpito alkaa tänään klo 1 päivällä, jolloin järjestysmiehet astuvat vartiopalvelukseen sivilipuvuissa, käsivarressaan punainen nauha, jossa on valkoinen H-kirjain.

Niitä, jotka ovat ilmottautuneet kaupungin järjestysmiehiksi, pyydetään saapumaan tänään klo 8 aamulla Keskuspolisiasemalle Aleksanterink. 26 saamaan tarpeelliset ohjeet.

10. Uusi Suometar perjantaina 23.3.1917 / Armeija ja vallankumous

Pietarista, 22. maalisk. (PT)

Virallisesti. Kiireellinen. Väliaikaisen hallituksen julistus.

Kansalaiset ja soturit! Kansan edessä vastuunalainen uudistetun Venäjän Väliaikainen Hallitus tapahtumain kehitystä odottaen kääntyy teidän puoleenne. On saapunut tietoja, että saksalaiset, saatuaan tietää Venäjällä tapahtuneesta mullistuksesta, kiireellisesti kokoovat voimiaan pohjoiselle rintamalle koettaen antaa iskun Pietarille. Tämä isku ei kohtaisi ainoastaan pääkaupunkia, vaan koko valtakuntaa, uudistettua hallitusjärjestystä ja vapautta. Väliaikainen Hallitus ei salaa teiltä, että vihollisen voitto saattaa teidät entiseen orjuuteen: vapaat kansalaiset joutuvat saksalaisten palkkalaisiksi. Tätä emme voi sallia. Yksimielisyys, järjestäytyminen ja vapaa hallitusvalta voivat pelastaa aseman. Asettukoon jokainen paikalleen, sotamies riviin, työmies sorvinsa ääreen, kauppias liikkeeseensä ja upseri sotajoukkonsa etupäähän. Yhdistykää kaikki Väliaikaisen Hallituksen ympärille luottaen siihen, että se ponnistaa kaikki voimansa teitä suojellakseen. Kaupungissa jatkavat erinäiset ryhmät erimielisyyden kylvämistä sitoen Väliaikaisen Hallituksen päätöksiä ja estäen niiden toteuttamista. Kansalaiset! Te olette yksimielisesti tunnustaneet armeijan ansiot teidän vapauttamisessanne orjuudesta. Hartaalla työllä sen varustamiseksi kaikella välttämättömällä, mitä tarvitaan taistelussa, auttakaa sitä täyttämään velvollisuutensa loppuun asti. Venäjän soturit! Teihin katsoo Venäjä. Totelkaa päälliköitänne muistaen, että armeija ilman kuria ei herätä kauhua vihollisessa. Älkää kuunnelko niitä, jotka kylvävät erimielisyyttä. Paljon saksalaisia vakoojia sotamiehen harmaaseen viittaan kätkeytyneenä kiihoittaa ja herättää levottomuutta teidän keskuudessanne. Luottakaa upseereihinne, kuten ennen juoksuhaudoissa. He ovat aina teidän kanssanne johtaen teitä voittoon. Upserit! Vapauden aamurusko on antanut sotamiehelle kansalaisoikeudet. Kunnioittakaa heitä ja sotamiehet seuraavat teitä kuin rakastettua sotapäällikköä. Vihollinen ei nuku, se käyttää hyväkseen jokaista hetkeä, jonka te viivyttelette. Teidän voittonne on uuden Venäjän voitto, teidän häviönne sen häviö. Älkää salliko soturikunniaanne häväistävän, vaan varjelkaa sitä. Vapauden kasvojen edessä ovat kaikki tasa-arvoisia. Raskaana aikana on Väliaikainen Hallitus ottanut vallan käsiinsä. Se luottaa menestykseen ja on valmis asettumaan edesvastuuseen kansan edessä. Olkaa sen kanssa näinä kohtalokkaina hetkinä. Koettelemusten ajat lähenevät.

Allekirjoitti: sota- ja meriministeri Gutshkov

11. Hufvudstadsbladet Helsingfors, 22 mars. / Manifestet om Finlands konstitutionella rättigheter

En sådan högtidsdag som gårdagen har vårt folk icke upplefvat sedan den 6 november 1905, då Nikolai II:s manifest om den lagliga ordningens återställande offentliggjordes här. Äfven då svajade Finlands flagga stolt och manande på flere offentliga hus i denna stad — men blott för att efter ett par timmar nedtagas på befallning af den dåvarande generalguvernören, furst Obolenski. Nu däremot har lejon-duken fritt fått fladdra i solljuset dagen lång och med sin färgglans sprida glädje och hopp i tusendens sinnen. Man ville häri se ett godt varsel att den statsakt, som nu gifvits vårt folk, skall här inleda en varaktigare utveckling i rätt och frihet än det dokument, som för tolf år sedan under förhållandenas tryck underskrefs af den afgångna monarken, men hvars löften inom kort af de dåvarande maktägande på det uppenbaraste svekos.

Manifestet af den 20 mars 1917 inledes med en stadfästelse af Finlands religion och grundlagar, uppsatt efter mönstret af våra gamla regentförsäkringar. Men det inskränker sig icke härtill. Då dessa grundlagar under det nu fallna våldssystemet blifvit på så godt som alla punkter groft åsidosatta, vidtagas uti manifestet åtgärder för att ånyo bringa landets konstitution i full tillämpning. Sålunda upphäfvas ett stort antal af de under senare decennier i strid med författningen utfärdade stadgandena och lagarna och framför allt den urkund, som inneburit det svåraste ingreppet i Finlands själfstyrelse, den ryska lagen om rikslagstiftningen och alla i kraft af densamma utgifna förordningar. Därjämte uppdrages åt senaten att inkomma med förslag till nödiga rättelser med afseende å andra i strid med finsk lag tillkomna stadganden. Men manifestet afser icke blott att rätta det förgångnas öfverträdelser och felsteg. Det vill äfven skapa nya garantier för Finlands statsskick och den medborgerliga friheten samt lägga grunden till en tidsenlig utveckling af landets konstitution. Det säges sålunda att landtdagen skall föreläggas förslag till ny regeringsform hvarjämte representationens befogenheter med afseende å motionsrätten och budgetens fastställande skola utvidgas och tullbeskattningen indragas inom landtdagens maktsfär. De från vår senaste konstitutionella period hvilande förslagen om styrelsemedlemmarnas ansvarighet, om ledamöternas af högsta domstolen oafständighet, nationell odling och föreningsrätt skola åter upptagas och framläggas för landtdagen. Slutligen innehåller manifestet en allmän försäkran om okränkbarheten af den rätt till inre själfständighet, nationell odling och egna språk som på grund af landets konstitution tillkommer Finlands folk.

Aldrig tillförene har ett aktstycke med så rika löften riktats till vårt land. Omslaget från det förra systemet med dess öfvergrepp, förtryck och denationaliseringssträfvandcn till det ljusa och hoppfulla perspektiv, som nu öppnas för oss, är så stort och hastigt, att man nästan har svårt att tro pä möjligheten af en dylik genomgripande förändring. Låtom oss dock hoppas att förhållandena skola tillåta förverkligandet af de utfästelser det nuvarande ryska ministerrådet, såsom innehafvare af den ryska statsmakten i dess helhet, genom detta monumentala aktstycke gifvit vårt folk. Emeltid bör det härvid ihågkommas att mycket beror pä huru vårt samhälle själft vet att ställa sig till den situation, som genom de senaste händelserna skapats. Skall det förmå till sin lycka begagna de stora möjligheter, som genom den vunna friheten och själfbestämningsrätten öppnas för detsamma? Ödet ställer nu med större allvar än annars denna fråga till Finlands folk.

12. Hufvudstadsbladet Helsingfors, 22 mars. / Före tronafsägelsen

En korrespondent till Utro Rossii ger en i någon mån färglagd skildring af det som hände före kejsar Nikolaj II:s tronafsägelse. Korrespondenten anlände den 16 mars på morgonen till Staraja Russa, där han mötte den forne tsarens två tåg och vid samtal med personer som åtföljde detta erfor följande:

Kejsarinnan hade kallat tsaren från högkvarteret till Tsarskoje Selo. Tågen anlände till Vyschere station natten till onsdagen den 14. Det framgick, att man icke föredragit för kejsaren ett enda af Rodsjankos telegram, ej heller de telegram som anländt från öfverbefälhafvarna. Blott stabschefen generaladjutant Alexejevs telegram hade han fått del af. Han hade i sitt sällskap blott den åldrige hofministern grefve Freedericksz, den bekante amiral Nilov, förre chefen för gardesekipaget samt palatskommendanten Vojejkov.

Tsarens sällskap drack mycket och amiral Nilov uppmanade äfven kejsaren att dricka. Vojevkov och Nilov fruktade främst, att kejsaren skulle få veta sanningen om händelserna i Petrograd. Tsaren visste ingenting. Kl. 1 på natten förklarade tågchefen general Sabel, att om de icke sade tsaren sanningen, så komme han själf att göra det. Då lofvade Vojejkov att berätta för tsaren om det som skett. Hans relation gick ut på att revolutionära studenter, huliganer och unga soldater gjort uppror och terroriserat riksduman, där Rodsjanko gifvit efter för Kerenskijs och Tscheidses påtryckning, att staden var i pöbelns våld, men att fyra goda kompanier voro nog för att skingra denna.

Kl. 2 på natten, då tågen stodo i Vischera för att ta vatten, vaknade kejsaren, gick i matsalsvagnen, kallade Nilov till sig och sade till denne: Säg mig, hvad är det som sker i Petrograd?

Nilov svarade:

Stora oordningar. Men ändå inte så stora att man inte kunde kväsa dem inom ett par dagar.

Nu inträdde Vojejkov i vagnen och meddelade, att 700 Georgsriddare voro på väg från Mogilev till Dno station. (De voro faktiskt på väg till Tsarskoje Selo för att till kejsaren öfverlämna Georgsordens tredje klass). Med dem var general Ivanov. — Ers Majestät, sade Vojejkov, dessa hjältar äro nog. Med dem kan Ers Majestät göra ett ärofullt intåg i Tsarskoje Selo, där Ni träder i spetsen för garnisonstrupperna som äro Ers Majestät trogna, och tågar till Petrograd, till riksduman. De trupper som rest sig, skola då minnas den ed de svurit och befria sig från de revolutionära ungdomarna.

Då inträdde i vagnen plötsligt generalmajor Sabel:

— Allt är lögn!

— Ers Majestät, man bedrar Er. Här är ett telegram, se här, det är undertecknadt: ”Petrogradkommendanten på Nikolajbangården löjtnant Grekov”. Ers Majestät kan se, hvad där står: ”Tåget A som står på Vischera station skall stannas och därpå skickas till Petrograd i stället för till Tsarskoje Selo”.

Kejsaren sprang upp.

— Hvad? Uppror? Löjtnant Grekov befälhafvare i Petrograd?

Då sade Sabel:

— Ers Majestät, i Petrograd ha redan 6.000 soldater med sina officerare gått öfver på interimsregeringens sida. Ers Majestät har förklarats afsatt från tronen. Rodsjanko har rundt Ryssland sändt ett budskap om att en ny regeringsordning trädt i kraft. Vi kan inte gå längre, på alla järnvägar lyder man dumamedlemmen Bublikovs order.

Förvånad och till det yttersta uppbragt utropade kejsaren:

— Hvarför har man inte tidigare berättat mig om allt detta? Hvarför meddelar man det först nu, då allt är slut?

Men om en stund tillade han lugnt och sorglöst:

— Men nej, Gud ske lof! Jag far till Livadia. Om folket fordrar det, så afsäger jag mig tronen och far till Livadia. Till parken. Jag älskar blommorna där.

Sabel ryckte på axlarna och aflägsnade sig. Nilov stannade hos monarken, medan Vojejkov gick och gaf order om att tåget skulle fortsätta färden. Vid dagbräckningen på torsdagen den 15 satte sig tåget i rörelse till stationen Bologoje. Man ville på ett eller annat sätt komma till Tsarskojc Selo. I vagnen närmast loket hade man placerat en vaktafdelning samt skenor och sleepers för den händelse, att banan skulle vara upprifven. Då tåget anlände till Windaubanan mötte i närheten af stationen Dno ett telegram om att också garnisonen i Tsarskoje Sclo gått öfver på folkets sida och att den öfvergifna kejsarinnan hos Rodsjanko anhållit om skydd för sig och familjen. I telegrammet meddelades vidare, att hela Petrograds garnison var i dumans våld samt att gendarmeriet och polisen erkänt den nya regeringen.

Kejsaren funderade en stund, hvarpå han sade:

— Skulle jag fara till Moskva? Mrosovskij (truppbefälhafvaren i Moskva) har sagt, att Moskva alltid skall försvara mig.

Men på Dno mötte ett nytt telegram, hvari meddelades, att hela garnisonen i Moskva öfvergått och att de administrativa tjänstemännen häktats. Tåget började nu gå af och an mellan stationerna Bologoje och Dno utan att komma någon hvart. (Skenorna voro upprifna). Slutligen anlände general Ivanov till Dno och meddelade tsaren om allt.

— De revolutionära ha tagit makten i sina händer. Den enda räddningen är att återvända till armén.

En af de personer som hörde till kejsarens svit, påstår att general Vojejkov då yttrade:

— Den enda utvägen är att öppna fronten vid Minsk för tyskarna. En tysk armé måste komma för att kväsa pöbeln.

Amiral Nilov, som var berusad, ogillade detta ”förslag” på det bestämdaste:

— Månne det vore lämpligt. De skulle ju då ta Ryssland och inte ge det igen åt oss.

Vojejkov höll emellertid på sin åsikt och förklarade, att kejsar Vilhelm enligt hvad fru Vasiltschikova sagt icke kämpade mot Nikolaj utan mot Ryssland, som hyste sträfvanden hvilka voro fientliga mot dynastin.

Kejsaren svarade härtill:

— Ja, härom talade Grigorij Jefimovitsch (Rasputin) ofta, men vi lyssnade icke till honom. Detta hade man kunnat göra redan då den tyska armén stod utanför Warschau, men jag skulle aldrig ha bedragit Rysslands folk.

Vid dessa ord brast tsaren i gråt. Efter en stunds tystnad tillade han:

— Om blott min gemål och mina barn skulle bli räddade ur händerna på de där tölparna, så skulle jag fara till Livadia och lefva där i lugn och ro. Mikael må regera efter bästa förmåga. Honom älskar man ju.

Så långt korrespondenten i Utro Rossii. Russk. Volja meddelar utöfver hvad som i går återgafs följande om det som enligt general Russkijs egen berättelse skedde i Pskov den 15 mars.

Efter sitt telegrafiska samtal med Rodsjanko meddelade Russkij omedelbart innehållet i detsamma till general Alexejev och öfverbefälhafvarna på de andra fronterna, hvilka alla genast svarade och i likhet med honom uppmanade tsaren att abdikera.

Russkij framställde nu detta önskemål för tsaren, som sade sig vara villig att afsäga sig tronen men förklarade att han önskade göra det i närvaro af Rodsjanko. Efter frukosten, kl. 3 kallade han emellertid Russkij till sig och meddelade att han redan undertecknat ett telegram hvari han förklarade, att han abdikerade till förmån för sin son. Russkij tog emot telegrammet och gick för att afsända det, då han oväntadt mottog ett telegram af Schulgin och Gutschkov om att de afrest till Pskov. Han återvände till tsaren och meddelade denne nyheten som mycket gladde honom. Han antog synbarligen att besöket betydde någon förändring i läget.

Tåget, med dumans kommissarier försenades något och anlände vid 10-tiden. Trots Russkijs uttryckliga order, att man först skulle föra Schulgin och Gutschkov till honom, lyckades någon af generalerna ur sviten föra dem direkt till tsaren. Då Russkij kom till dennes vagn, höll Gutschkov på att redogöra för händelserna. Starkast verkade på kejsaren meddelandet, att hans egen lifvakt öfvergått på de upproriska truppernas sida. Han lyssnade därefter mycket tankspridd till fortsättningen af redogörelsen. Därpå utspann sig det samtal, hvarom tidigare meddelats. Då Gutschkov slutligen i fast ton förklarade, att kejsaren måste afgå, svarade denne efter en lång paus, att han redan undertecknat sin tronafsägelse, men numera kommit till den slutsatsen, att hans son hade en svag hälsa, hvarför han icke ville skiljas från honom utan önskade öfverlämna makten åt storfurst Mikael. Då kommissarierna icke hade någonting häremot, gingo tsaren och den gamle Freedericksz in i en annan vagn, där de uppsatte ett nytt manifest. Tsaren återvände därpå. Under 10 minuter rådde en pinsam tystnad. Därpå inträddte Freedericksz med två maskinskrifna exemplar af manifestet (på telegramblanketter), hvilka tsaren undertecknade och F. på kommissariernas uppmaning kontrasignerade. Det ena exemplaret behöll general Russkij, det andra tog Gutschkov med sig.

Kejsar Nikolai hade sålunda inom ett dygn undertecknat tre aktstycken: klockan 2 på natten manifestet om att han ”skänkte Ryssland en ansvarig ministär”, kl. 3 på dagen manifestet om tronafsägelse till förmån för Alexej och slutligen kl. 10 på kvällen det sista manifestet.

Nikolai II:s namnteckning på detta manifest är betäckt med genomskinligt lack för att den icke skall utplånas. Den gamle trotjänaren Freedericksz’ namnteckning ha dumans kommissarier däremot icke ansett värdig att bevaras för eviga tider.

Under sitt sista uppehåll i Pskov var kejsar Nikolai icke som vanligt föremål för uppmärksamhet från befolkningens och truppernas sida. Man visade en påfallande likgiltighet för honom. Han promenerade ofta ensam på stationsperrongen utan att någon egnade honom en blick, berättar genera! Russkij.

Enligt hvad V. Vremja erfarit hade kejsar Nikolai haft för afsikt att i dagarna bege sig till England.

13. Uusi Suometar Perjantaina maaliskuun 23 p:nä 1917 / Venäjän hallituksen uusi julistus

Hallitus huomauttaa vakavien sotatapahtumien olevan edessä ja kehottaa kansaa ja sotaväkeä valmistumaan palauttamalla täydellisen levollisuuden ja järjestyksen valtakunnassa ja armeijassa.

Pietarista, 22. maalisk. (PT) Väestölle ja armeijalle. Kansalaiset ja soturit: Uhkaavan ja jo lähellä olevan vaaran edessä kääntyy väliaikainen hallitus vielä kerran teidän puoleenne. Kuulkaa! Lähenevät ja pian voivat alkaa uhkaavat tapahtumat. Valpas ja vielä voimakas vihollinen on nykyään käsittänyt, että suuri mullistus, joka on hävittänyt vanhan järjestyksen, on väliaikaisesti hidastuttanut isänmaamme elämää. Se ponnistaa viimeiset voimansa käyttääkseen asemaa hyväkseen ja antaakseen meille raskaan iskun. Se keskittää kaikki mitä voi rintamallemme. Kevään tullen sen monilukuinen laivasto saa toimintavapauden ja alkaa uhata pääkaupunkia. Vihollinen kohdistaa kaikki voimansa tähän ponnistukseen. Jos sen onnistuisi murtaa vastarintamme ja saavuttaa voitto, niin on se voitto uudesta hallitusjärjestyksestä, vapautetusta Venäjästä. Kaikki, mitä kansa on saavuttanut, riistää tämä isku siltä. Preussilainen vääpeli ryhtyy isännöimään meillä ja saattaa voimaan järjestyksensä ja sen ensimäisenä tehtävänä on keisarin vallan palauttaminen ja kansan orjuuttaminen. Kansalaiset ja sotamiehet! On olemassa ainoastaan yksi pelastuksen keino tästä turmiollisesta vaarasta. Vihollisen voima on sen yhtenäisyydessä ja sen rautaisessa kurissa. Se on suurin ja luotettavin voima. Jos vihollinen on yhtynyt ja me emme yhdy, jos se on yhtenäinen ja sen hallitus on luja, mutta meillä alkavat riitaisuudet ja veljesviha. niin me häviämme emmekä voi voittaa vihollista. Venäjän armeijan urheat sotamiehet! Jos armeija ei noudata ankaraa kuria, jos se ei tottele johtajiaan, se ei voi olla luja. Armeijassa on osattava totella ei satunnaisia eikä väliaikaisia johtajia, vaan niitä, jotka ovat opiskelleet ja tehneet työtä tullakseen upsereiksi, niitä, jotka tietävät, mihin ja miten on johdettava sotamiehiä, niitä, jotka eivät jätä heitä vaaran hetkenä. Jo kolmatta vuotta ovat upserimme yhdessä teidän kanssanne kärsineet sotaelämän rasituksia. Muistakaa kaikkia niitä, jotka ovat saaneet sankarikuoleman, jotka osottaen miehuudessa esimerkkiä innostuttivat sotamiehiä voittoon, ja jos kaikki eivät ole olleet tällaisia ja jos kaikki eivät ole ansainneet sotamiesten rakkautta ja luottamusta, niin vapautetun Venäjän vapaiden kansalaisten yhteydessä hävitköön raskaat muistot. Alkavassa uudessa elämässä ei saa olla tilaa vanhoille vihantunteille. Entiset loukkaukset eivät toistu, niitä ei sallita. Upserin on kunnioitettava sotamiehen kunniaa ja henkilöllisyyttä ja olla hänelle uskotun vallan arvoinen, mutta ilman tätä valtaa ei hän voi täyttää sotilaallisia velvollisuuksiaan. Hän ei voi reippaasti ja lujasti johtaa voittoon, jos hänen ja sotamiehen välillä on riitaisuuksia ja julkiset ja salaiset uuden järjestelmän viholliset kiihoittavat keskenäisiin riitaisuuksiin ja mielettömään vihaan. Kansalaiset ja soturit! Väliaikainen hallitus on ottanut korkeimman vallan raskaiden koettelemusten aikana. Se tunnustaa vastuunalaisuutensa Venäjän kohtalosta, se täyttää velvollisuutensa loppuun asti, mutta emme me, eikä kukaan muu voi kantaa tätä vastuunalaisuuden taakkaa ja raskautta, tätä valtaa ilman koko väestön siveellistä kannatusta, ilman hallituksen tunnustamista, ilman että sitä totellaan, ilman vakaumusta, että hallitus ja väestö kulkevat yhdessä saman päämäärän innostamina. Kansan suoritettavana on suuri urotyö. Kaikkien on otettava siihen osaa. On palattava säännölliseen ja rauhalliseen työhön, jossa on ponnistettava kaikki voimat. On uudelleen saatettava voimaan ja pysytettävä lujana armeijan riveissä järjestys ja kuri. On tarpeen sitkeyttä ja ponnistuksia ja vihollinen tulee murretuksi. Jollemme saavuta voittoa — emme näe Venäjällä vapaata kansaa, joka on uudelleen järjestänyt elämänsä. Hallitus uskoo voittoomme, se uskoo suuren kansamme hengenvoimaan, järkeen ja omaantuntoon. Kansalaiset ja soturit: Isänmaan kohtalo on käsissämme. Auttakaa asettamaanne hallitusta pelastamaan maan ja johtamaan teidät voittoon ja uuteen rauhalliseen elämään, joka luo Venäjän suuren tulevaisuuden.

Allekirjoitti: ministerineuvoston puheenjohtaja ja kaikki ministerit.

14. Uusi Suometar Lauantaina Maaliskuun 24. p:nä 1917 / Helsingistä

Viime sunnuntaina julkaisemassaan tiedonannossa eri eduskuntaryhmäin ja puoluehallitusten valtuuskunta lausui julki mm. sen vakavan kehotuksen, että kansalaiset jättäisivät kaikkien vanhain laittomuuksien korjaamisen uuden, maan luottamusta nauttivista henkilöistä kokoonpantavan kotimaisen hallituksemme asiaksi.

Toivottavasti kaikki vakavasti ajattelevat kansalaiset myöntävät, että se käsitys nykyisen hetken vaatimuksista, joka tässä kehotuksessa ilmotetaan, on oikea.

Tosin on luonnollista, että nykyisen kaltaisena ajankohtana ja kaiken sen jälkeen, mitä kaatunut hallitusjärjestelmä oli täällä tehnyt, laajoissa kansalaispiireissä itsessään oikeutettu suuttumus pyrkii ilmoille m.m. siten, että halutaan välittömästi saada aikaan esim. erinäisiä henkilömuutoksia tärkeimmissä ja vähemmänkin tärkeissä viroissa. Siinä tarkotuksessa on eri paikoissa viime päivinä pidetty kokouksia tai tehty muunlaisia mielenilmauksia, jotka on saatettu asianomaisten tietoon.

Mutta niin ymmärrettäviä kuin tällaiset mielenilmaukset ovatkin silloinkin kun ne esiintyvät jyrkkäin vaatimusten muodossa, jollaisten esittäminen säännöllisissä oloissa ei voisi mitenkään tulla kysymykseen, niin on nähdäksemme kuitenkin ilmeistä, että ne, asiata yleisen edun kannalta vakavasti tarkastettaessa, ovat katsottavat epäsuotaviksi. Ne ovat säännöttömän elämäntilan merkkejä. Ne eivät ole sopusoinnussa normalisen, lainalaisen valtiojärjestyksen kanssa. Säännöllisen elämäntilan säilyttämisen kaikessa, missä se suinkin on mahdollista, täytyy kuitenkin juuri nykyisellä hetkellä olla kaikkien vakavain kansalaisten tärkeimpänä silmämääränä. Tämä on niin tärkeätä, että jokaisen isänmaallisen miehen ja naisen täytyy itsessään tukahduttaa luonnollisenkin suuttumuksen ja oikeutettujenkin vaatimusten ilmituomisen halu.

On tarkoin muistettava, että jos kerran kansalaisten puolelta ruvetaan esittämään sellaisia vaatimuksia, joista tässä on puhe, ei ole mahdollista panna niille mitään rajaa. Yhdet kansalaispiirit katsovat oikeudeksensa tuoda esiin ja viedä perille yhden vaatimuksen mutta toiset pitävät yhtä oikeutettuna ehkä vallan toisenlaisen vaatimuksen asettamista ja ilmaisemista. Edelliset ovat kentiesi sitä mieltä, että heidän asiansa ja menettelynsä ei ole verrattavissakaan toisten asiaan ja menettelyyn. He voivat jossakin määrässä olla oikeassakin. Mutta heidän tulee muistaa, että tämmöisinä ajankohtina ihmiset eivät ole halukkaita tekemään hienoja erotuksia. Esimerkki tarttuu päinvastoin mitä helpoimmin, mielten kiihko leviää, itsekukin katsoo oikeudeksensa esiintyä sinä, jonka mielipidettä ja tahtoa on noudatettava. Täten horjutetaan yhteiskunnan ja valtiojärjestyksen välttämättömiä kulmakiviä, joiden paikoillaan pysymistä kuitenkin juuri nykyisen kaitaisessa asiaintilassa pitäisi kaikin tavoin edistää.

Suurta uhrausta ei sen käsityksen noudattaminen, jota eduskuntaryhmäin valtuuskunta on näissä asioissa yksimielisesti suositellut, kansalaisilta vaadi. Ei voi enää kulua kauvan ennenkuin maallamme on uusi, oma laillinen hallitus. Ja se on luonnollisesti ensi töikseen käyvä järjestämään m.m. ne henkilö- y.m. asiat, joista tässä on puhe.

15. Uusi Suometar Lauantaina Maaliskuun 24. p:nä 1917 / Valtaistuimelta syösty hallitsijapari

Keisarin neuvonantajat.

Keisarin neuvonantajain joukossa — kirjoittaa ”Russk. Volja” — on viime aikoina näytellyt tärkeintä osaa hovikomendantti, kenrali Vojeikov. Hän on Aleksanteri II:n ja Aleksanteri III:n hovissa palvelleen ylikamariherran poika ja oli hänen isällään näin ollen tuo korkein hoviarvonimi. joka hiljattain suotiin Stürmerille. Päätettyään pashikoulun, astui Vojeikov ratsuväkikaartin rykmenttiin ja tämän jälkeen tuli hänestä husarirykmentin komentaja. Vojeikov meni naimisiin perin järkevästi, ottaen puolisokseen hoviministeri, kreivi Freederickszin tyttären ja nimitettiin hänet pian appensa välityksellä hovikomendantiksi. Vojeikov omistaa suuren omaisuuden, jota hän on melkoisesti lisännyt myymällä ”Kuvakan”- osakeyhtiölle 2 miljonasta ruplasta. Miten suuri oli Vojeikovin vaikutusvalta ja missä määrin pelkäsivät keisarikunnan korkeimmat viranomaiset loukata hänen etujaan, käy ilmi seuraavasta tapahtumasta, joka sattui vasta äskettäin, silloin, kun Vojeikov vielä oli ”Kuvakan” omistaja. Tunnetun kaukasialaisen teollisuuslaitoksen G:n edustaja, joka aikaisemmin toimi välittäjänä valtion mineralivesikaupan alalla, kutsuttiin kerran kauppaministerin, ruhtinas Shahovskoin luo, joka räikein sanoin moitti häntä siitä, että hän on tehdessään tunnetuksi kaukasialaisia mineralivesiä ilmoittanut, että ”Kuvaka” on tavallista eikä mineralivettä.

— Minut kutsui luokseen Vojeikov — ilmoitti ruhtinas Shahovskoi — ja minulla on ollut suuria ikävyyksiä. Luuletteko tosiaankin, että minun teidän mineralivesienne vuoksi pitäisi katkaista kaulani?

G. vastasi ministerille, että hänen sopimusten mukaan on pakko myydä määrätty vesimäärä vuosittain.

— Minä vähennän teiltä tämän määrän puolella, — huudahti ministeri —mutta lopettakaa heti ”Kuvakan” saattaminen huonoon valoon sanomalehdistön palstoilla.

Vojeikov oli pääinnostuttajana kaikissa Nikolai II:n mustasotnialaisissa pyrinnöissä. Hänen aikanaan, kun hän oli husarirykmentin päällikkönä, jossa rykmentissä keisarikin alkoi palveluksensa upserina, muuttui tämä rykmentti valtakunnan taantumuksellisimmaksi rykmentiksi. Kokeneen ”tsaarintekijän” sukkeluudella säilytti Vojeikov täydellisesti vaikutusvaltansa keisariin ja hän voi sanoa täydellä vakaumuksella, ettei Nikolai ottanut kynää käteensä ensin neuvottelematta Vojeikovin kanssa.

Lukijat ovat jo tutustuneet keisarin uskolliseen seuralaiseen, kontra-amirali Niloviin, jolla oli keisarillisen lippukaptenin arvonimi. Tämä arvonimi oli puhtaasti kunnianimitys ja ainoastaan keisarin ollessa merillä toimitti kontra-amirali Nilov virkatehtäviään. Nämä tehtävänsä täytti Nilov aina perin huonosti, mikä käy ilmi siitä, että tsaari hänen aikanaan kaksi kertaa ajoi matalikolle Suomen saaristossa ja Aleksandra Feodorovna oli pakoitettu vedessä kahlaamaan rannalle, kun ranta oli liian matala veneen käyttämiseen. Täysiverinen mustasotnialainen Nilov erosi kuitenkin Vojeikovista siinä, ettei hän ollut missään tekemisissä politikan kanssa.

Kokonaan erikoisessa asemassa oli hovissa kreivi Freedericksz, joka vasta äskettäin on kohonnut vapaaherrasta kreivin arvoon. Hän oli Alexandra Feodorovnan jälkeen saksalaisen vaikutusvallan tärkein tukipylväs. Ollen saksalainen kiireestä kantapäähän asti, hän halveksi syvästi kaikkea venäläistä ja saksalaisena, joka eli niistä antimista, joita runsaalla kädellä lahjoitti hänelle hallitsija, oli hän myöskin piintynyt mustasotnialainen eikä yksikään suurempi nimitys tapahtunut ilman, ettei hän olisi siihen vaikuttanut. Koko hovi piti Freedericksziä perin lahjattomana ja hän ei tosiaankaan käsittänyt alkeellisimpiakaan politisia kysymyksiä. Sitä hämmästyttävämpi oli hänen vaikutusvaltansa kaikissa kysymyksissä, jotka hän ratkaisi aina ottaen yksinomaan huomioon, oliko johonkin virkaan ehdokkaana oleva henkilö mustasotnialainen vai eikö. Freedericksz oli typillinen hovijoukon edustaja — tylsä, sivistymätön ja taantumuksellinen suuressa tietämättömyydessään.

Noin puoli vuotta sitten sattui Freederickszille seuraava tapaus: Freederiekszin puoleen kääntyi Pietarissa olevan ulkomaalaisen diplomatikunnan kaksi huomattavinta edustajaa, jotka suurella myötätunnolla ottivat osaa Venäjän kohtaloon. Molemmat diplomatit huomauttivat Freederickszille, että Venäjän sisäiset olot uhkaavat niiden valtojen etuja, jotka käyvät yhdessä Venäjän kanssa sotaa. He pyysivät hoviministeriä käyttämään vaikutusvaltaansa tsaariin ja huomauttamaan hänelle välttämättömyydestä myöntyä kansan toivomuksiin. He esittivät tarkoin venäläiselle ministerille Venäjän kansan vaatimukset ja pyrkimykset. Pitkään aikaan ei Freedericksz voinut käsittää, mitä itse asiassa tahtoo ja mihin pyrkii ”tämä Venäjän kansa”, ja pyysi hän vihdoin diplomateja kirjoittamaan itselleen paperille kaiken sen, mitä hänen piti keisarille esitellä. Freederickszin pyyntö täytettiin, mutta kun kirjelmä, joka oli sivun pituinen, annettiin Freederickszille huomautettiin hänelle, ettei hän missään tapauksessa saa sitä paperista lukea keisarille, koska keisarin ei pitäisi saada tietää, että ulkomaalaiset diplomatit sekaantuivat Venäjän sisäiseen elämään. Freedericksz vastasi:

”Opettelen ulkoa, mitä olette minulle kirjoittaneet”. Keskustellessaan keisarin kanssa unohti Freedericksz kaiken, mitä hän oli ajanut päähänsä ja sekaantui puheessaan, niin että keisari alkoi hermostua. Silloin Freedericksz veli taskustaan paperin ja luki siitä kirjoituksen. Tsaari tietenkin kysyi: ”Kuka teille on tuon kirjoittanut?” Freedericksz oli pakoitettu ilmoittamaan, keneltä hän oli saanut paperin. Tuloksena oli erittäin vakava selkkaus, jonka vuoksi toinen diplomateista oli vähällä menettää paikkansa.

Toisena saksalaisen puolueen tukipylväänä oli ylihovimestari, kreivi Benckendorff, entisen Lontoossa olleen Venäjän lähettilään veli. Pietarin Benckendorff on koko elämänsä ajan ollut piintynyt mustasotnialainen ja ylihovimarsalkkana, jonka johdettavana on ollut koko hovi, on hänellä ollut erittäin suuri vaikutusvalta.

Hänen läheisenä ystävänään oli muuan toinen saksalainen, joka myöskin oli hovin korkeimmissa viroissa, yliseremoniamestari, vapaaherra Korff, joka koko ikänsä eli hovissa ja jolla myöskin oli suuri vaikutusvalta.

Heihin liittyi hiljattain lähettilääksi Romaniaan nimitetty kenrali Moslov, Freederickszin oikea käsi ja entinen hoviministerin kanslian päällikkö. Kun kreivi Freedericksz oli tyhmä ja vähäpätöinen henkilöllisyys, hoiti Moslov itse asiassa hoviministerin tehtäviä ia hänen vaikutusvaltansa oli erittäin suuri. Ollen naimisissa entisen pääministerin Trepovin tyttären kanssa ja ollen läheisissä suhteissa toiselta puolen byrokratisten piirien ja toiselta puolen Vojeikovin kanssa, ajoi Mosolov mitä erilaisimpia politista laatua olevia asioita.

Samaan joukkoon kuului myöskin keisarin rahaministeri, kenraliluutnautti Volkov, Vojeikovin ystävä ja keisarin erityisesti suosima henkilö, joka oli keisarin seuralaisena hänen vielä perintöruhtinaana ollessaan käydessään Japanissa. Koko tämä joukko, johon vielä kuului muutamia sivusajutantteja, joista mainittakoon sivusajutantti Svetshin, joka melkein aina oli keisarin luona, muodosti mustasotnialaisen hovipuolueen ytimen. Tämän joukon yhteydessä mainittakoon vielä hovin talliosaston päällikkö, kenraliamirali Grünwald, joka ei juuri ensinkään osaa venäjänkieltä. Häntä pidettiin luotettavana hallitsijasuvun tukipylväänä ja keisari piti häntä miehenä, joka milloin tahansa oli valmis ampumaan halveksimaansa Venäjän kansaa. Vihdoin on mainittava vielä kaksi henkilöä, joita suuri yleisö ei nähtävästi laisinkaan tunne, mutta jotka kuitenkin ovat näytelleet huomattavaa osaa.

Toinen näistä — kenrali Grotten, entinen henkivartiohusari ja sittemmin jalkaväkirykmentin komentaja, joka on ilmestynyt hoviin Vojeikovin vanhana ystävänä. Grotten oli hyvä ystävä Rasputinin kanssa.

Toinen mainituista henkilöistä oli hovimestari Fedosejev. jota virallisesti kutsuttiin hoviautotallien päälliköksi. Fedosejev oli Aleksanteri III:n parhaan ystävän Tsherevinin oikea käsi ja oli hänen pääasiallisena toimenaan lyödä korttia ja juopotella. Kaikkiin hovin suojelusosaston asioihin oli Fedosejev perinpohjin tutustunut.

Viime aikoina, samaan aikaan Protopopovin kanssa esiintyi hovin taivaanrannalle unohduksen yöstä ”Grasdanin” lehden toimittajan, ruhlinas Meshtsherskin ikivanha ystävä Burdukov. Protopopov, hänen apulaisensa Antsyferov ja Burdukov olivat todellisina isäntinä sisäministeriössä, missä Burdukov oli perin vaatimattomassa virassa saaden palkkaa noin 6,000 ruplaa vuodessa. Burdukovin vaikutusvalta oli huomattavissa yksin ministeriön ulkopuolellakin, keisarillisissa suojissa. Hän on yksi niitä nykyajalle ominaisia henkilöllisyyksiä, jotka on tunnettu ”pimeäin voimain” nimellä.

Noin kaksi vuotta sitten pääsi hovineiti Vyrubovan ja Rasputinin myötävaikutuksella erittäin suureen valtaan hovissa hänen majesteettinsa anomuskanslian johtaja, valtakunnanneuvoston jäsen Mamantov, joka oli mustasotnialainen ja erittäin irstas henkilö, mutta viime aikoina alkoi hänen vaikutusvaltansa heikontua.

Hänen jälkeensä saavutti suuren vaikutusvallan surullisen kuuluisan Vyrubovan isä, valtiosihteri Danejev. Vyrubova toimi Aleksandra Feodorovnan hovissa isältään saamiensa ohjeiden mukaan. Tietenkään ei lyhyessä katkelmassa voida tarkemmin esittää Vyrubovan, Aleksandra Feodorovnan parhaimman vstävättären näyttelemää osaa, mutta huomautettakoon kuitenkin, että Rasputin pitkän hallituskautensa aikana käytti yksinomaan hyväkseen Vyrubovan vaikutusvaltaa. Aleksandra Feodorovnalla oli vielä toinenkin hyvä ystävätär — hovilukijatar Schneider. Hovilukijattarenvirka perustettiin erityisesti Schneideriä varten ja on mahdollista, että Stürmerin häpeällinen ilmestyminen politisen elämän johtoon johtui suuressa määrin tämän hovilukijattaren vaikutusvallasta. Muilla hovineideillä ei ollut minkäänlaista vaikutusvaltaa ja koko valta Aleksandra Feodorovnan hovissa oli yksinomaan Vyrubovan ja Schneiderin käsissä.

Erittäin suuri vaikutusvalta keisarinnaan oli hänen luonaan olevalla entisellä Taurian kuvernörillä, hovimestari Apraksinilla, joka on julkisesti Venäjän kansanliiton jäsenenä.

Ylläolevassa olemme antaneet lyhyen kuvauksen niistä, jotka monien vuosien kuluessa ovat olleet ”koskemattomuuden rajojen sisäpuolella”.

Laulajatar Plevitskaja.

Kodikkaassa asunnossaan Sergijevskajan varrella asuu erittäin mielenkiintoinen henkilö. Hän on Nadeshda Vasiljevna Plevitskaja. Ken on Plevitskaja — sen kaikki tietävät.

Keisari ja Plevitskaja. Mitä yhteistä on heillä? Aasialainen despoti — ja kansallisen hengen taiteellinen ilmestys. Eikä edes kansallisen hengen kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan pienen osan tätä henkeä — surumielisyyden. Ja tämä sen vuoksi, että Plevitskaja on ainoastaan silloin Plevitskaja, kun hän laulaa ”onnettoman kulkijan kohtalosta” tai kun hän laulaen kertoo, miten ”kyytimiehen”, oikean moskovalaisen kyytimiehen ”silmästä vierähti rinnoille kyynelhelmi”.

Eikä tahtoisi uskoa, kun kuulee Plevitskajan ehdottomasti todenperäisen kertomuksen siitä, että juuri tästä kyynelhelmi-kertomuksesta oli keisari Nikolai II tullut liikutetuksi ja että hän oli tuntenut sitä kuullessaan samoja tunteita kuin me, jotka hän sydämettömällä tyranniudellaan saattoi vuodattamaan milloin katkeruuden karvaita kyyneliä, milloin voimattoman vihan.

Mutta tämä on vain ensimäinen vaikutelma. Kokonaan itsetiedottomasti paljastaa Plevitskaja keisaria koskevissa muistelmissaan erittäin arvokkaan puolen Nikolain henkilöllisyydestä.

— Hän oli hyvä ja yksinkertainen, samanlainen kuin kaikki muut, eikä hän laisinkaan muistuttanut keisarista. Hän istuu ja kuuntelee. Ja tämän jälkeen hän lämpimästi pudistaa kättä kiittäen hänelle tuotetusta tyydytyksestä. Voi selvästi huomata, että lauluni häntä suuresti miellytti, että hän ymmärsi niitä, että ne häntä liikuttivat sydämen syvyyksiä myöten.

— Ja mitä sitten. Nadeshda Vasiljevna. Te lauloitte hänelle laulujanne. Te sanotte, että ne häntä liikuttivat ja mitä sitten? Hän keskusteli teidän kanssanne näistä lauluista, oli liikutettu, ehkä väitteli niiden johdosta ja lausui julki mielipiteensä?

— Ah, ei, ei. Hän oli erittäin säädyllinen, erittäin säädyllinen. Hän aina kiitti, sydämellisesti kiitti, mutta että hän olisi keskustellut, jumala varjelkoon, olisi jotain tarpeetonta sanonut ei, ei . . Hän vaikeni ja hymyili ystävällisesti.

Ja silmieni eteen ilmestyi kuva, miten kuunneltuaan Plevitskajan laulua ”kyynelhelmestä” tai ”vanhasta Kalugan tiestä” pieni mies, joka ei milloinkaan eikä kenellekään avomielisesti lausunut ajatuksiaan — Plevitskaja oli keisarin hyvä ystävätär ja hänen läheisensä henkilö — poistui viereiseen huoneeseen, missä hän moitti kenralia siitä, ettei hän ollut kyllin tehokkaasti rauhoittanut kansanjoukkoa.

— Teidän olisi pitänyt ampua, kenrali, olisi pitänyt ampua! (kenrali Kasbekille lausutut sanat).

Mitä näki hän silloin henkensä silmillä? Mitä hän ajatteli, tämä pieni mies? Ja mitä hän tunsi, kun hän taas palasi iloiseen seuraan?

— Iloista seuraa keisari rakasti — kertoo Nadeshda Vasiljevna.

— Hän joi paljon, mutta mikä ihmeellistä — hän ei milloinkaan ollut päihtyneenä. Hän juo, jäämättä toisista vähääkään jälelle, nauraa vain. Samalla pitää hän parempana istua paikalleen ylösnousematta. Istua ja nauraa. Yleisö on jo kokonaan päihtyneessä tilassa, taiteilijat kertovat juttujaan ja hän istuu ja nauraa. Iloinen hän oli miehiään. Paljon piti hän iloisista jutuista, etenkin sellaisista, jotka koskivat juutalaisia. Hän nauroi umpimähkään ja hänen naurunsa oli tarttuvaista. Mutta itse ei hän suustaan päästänyt turhaa sanaa, eikä yleensä puhunut paljon.

— Vieraat iloitsevat ja ajattelevat, miten hyväluontoinen hän on. Unohdin usein itseni ja puhuin hänen kanssaan aivan kuin nyt keskustelen teidän kanssanne. Levittelin käsiäni aivan hänen nenänsä edessä ja unohdin kokonaan, että hän on keisari. Enhän ole saanut minkäänlaista kasvatusta — ikäänkuin puolustautuen huomautti Plevitskaja.

Toisinaan hoviin kuuluvat henkilöt y. m., jotka olivat läsnä Plevitskajan keskustellessa keisarin kanssa, huomauttivat Plevitskajalle, että hänen on oltava varovainen.

— Niin, sellainen hän on — lausui Plevitskaja ajatuksissaan.

Toisinaan oli Plevitskaja tilaisuudessa kertomaan keisarille kohtia taiteilijaelämästä, usein jotakin aivan jokapäiväistä, jota tavallisesti kutsutaan juoruiksi. Hän kertoi aivan kuin vertaiselleen henkilölle ja yhtäkkiä hän ihmeekseen kuuli keisarin sanovan:

— Minä tiedän sen.

Tosiaankin ihmeellinen kaikkitietäväisyys.

Hän istuu taiteilijain joukossa, kuuntelee juttuja, nauraa heidän kanssaan ja kaikki näkee, kaikki tietää, kaikki muistaa. Mutta jossakin tuolla, yksin työhuoneessaan, ahdettuaan päähänsä kaikki näkemänsä ja kuulemansa, hän osoittaa itsevaltiasta tahtoaan.

— Kas sellainen on hän! . . .

Ja vielä. Keisarille oli mieleen, kun Plevitskaja lauloi ”Stenka-Rasinin”. Jos vertaamme tätä toiseen Plevitskajan muistelmien kohtaan, jossa hän kertoo, miten keisari toisinaan kutsui hänet luokseen, virallista tietä, esim. Moskovan kenralikuvernörin välityksellä Tsarskoje Seloon laulamaan ja että hänen tämän vuoksi oli pakko peruuttaa Moskovassa konserttinsa ja heti matkustaa Tsarskoje Seloon, niin tulemme perin omituiseen johtopäätökseen.

Kansallinen laulajatar, jonka esiintymistä odottaa koko Moskova, matkustaa virallisesta käskystä keisarin luo laulamaan hänelle ”Stenka-Rasinia” ja ”Kyynelhelmeä”. Ei merkitse mitään, joskin liput konserttiin on jo myyty ja että yleisö mielipahakseen lukee, että konsertti on peruutettu. Se ei merkitse mitään. Iloitse kansa !! Kansallinen laulajatar Plevitskaja matkusti keisarin luo kertomaan hänelle tarua kansan lempisankarista Stenka Rasinista, toivottomasta kansan hädästä ja kansan ”kyynelhelmistä”.

Plevitskaja on menettänyt yhden huomaavaisimmista kuulijoistaan. Mutta tästä huolimatta hän syvämietteisesti lausui:

— Nyt huomaan, että näin on parempi.

Rasputinin haudalla.

”Russk. Voljan” kirjeenvaihtaja kertoo:

”Tsarskoje Seloon” johtavalla tiellä Moskovan tulliportin takana avautuu eteemme tavallinen rauhallinen kuva: loppumattomiin talonpoikain kuormia, joissa on heiniä, rehuja ja elintarpeita.

Automobili, jolla saavuin Tshesmenskin vanhainkotiin, sai aikaan suurta häiriötä tämän kuolleen talon pihalla. Yksityisten henkilöiden kertomuksista sain verrattain selviä ja perinpohjaisia tietoja Rasputinin ruumiin säilyttämisestä tässä laitoksessa.

Päivänä, jolloin ruumis löydettiin, tiedusteli Pietarin ent. kaupunginpäällikkö klo 4 aikaan iltapäivällä puhelimitse vanhainkodin päälliköltä, kenrali Volhovskilta, onko vanhainkodissa sairaalaa. Saatuaan myönteisen vastauksen hän ilmoitti: ”Lähetän teille erään hukuttautuneen ruumiin”. Kummastuneena tämän toimenpiteen tavattomuudesta kenrali Volhovski halusi tietää hukuttautuneen nimen. Hänelle vastattiin — Rasputin. Edelleen halusi kaupunginpäällikkö tietää, onko ruumishuoneessa uunia, minkä ääressä voisi sulattaa jäätyneen ruumiin. Saatuaan tähänkin kysymykseen myönteisen vastauksen kaupungipäällikkö ilmoitti: ”Tunnin kuluttua saapuu luoksenne automobili, joka tuo ruumiin, sillä tehän käsitätte, että on sopimatonta, että ruumis makaa Nevan rannalla.”

Kun jo alkoi pimetä, saapui vanhainkodin pihalle automobili, jossa oli poli-siviranomaisia, jotka toivat mukanaan kaksi niinimattoon käärittyä pakettia. Kuten jälkeenpäin kävi ilmi, oli toisessa niinimatossa vainajan turkki, johon polisiviranomaiset jostain syystä kiinnittivät erityistä huomiota, ja toisessa oli itse Rasputin.

Vanhainkotiin saavuttuaan esittivät polisiviranomaiset sen päällikölle seuraavan asiakirjan:

”Sotaministerin luvalla lähetetään täten Grigorij Rasputinin ruumis Novyn vanhainkotiin siksi kunnes oikeusviranomaiset toisin määräävät. Ruumista seuraa polisivartiosto.”

Tämän lisäksi huomauttivat polisiviranomaiset ja itse kaupunginpäällikkökin, että he toimivat ministerineuvoston käskystä ja sotaministerin erityisestä määräyksestä.

Itse ruumiis oli seuraavan näköinen: jalat oli lujasti köytetty yhteen lujalla köydellä. Paita oli nostettu ylös ja oli se jäätynyt tähän asentoon jättäen näkyviin rinnan oikealla puolella keuhkojen kohdalla ampumahaavan. Otsassa ammotti myöskin pään läpi kulkeneen luodin reikä.

Noin kahden tunnin kuluttua siitä kun ruumis oli tuotu vanhainkotiin saapui paikalle pristavi, joka asetti Moskovan viertotielle ja vanhainkotiin monilukuisia suojelusosaston asiamiehiä ja poliseja. Tämän jälkeen ryhdyttiin sulattamaan ruumista. Lämpömäärä huoneessa, jossa ruumis oli, kohotettiin aina 20 asteeseen, jonka vuoksi jo seuraavana päivänä saatiin vainajan kädet suoriksi. Tämä joudutti jossain määrin ruumiinavausta. Seuraavana päivänä saapui vanhainkotiin prof. Kosorotov ja muutamia polisiviranomaisia, jotka ryhtyivät toimittamaan ruumiinavausta. Tästä kävi m.m. ilmi, että keuhkoissa oli vettä, mikä osoittaa, että Rasputin oli vielä silloin hengissä, kun hänet heitettiin Nevaan.

Kosorotov otti ruumiista keuhkot, jotka asetettiin väkiviinaan ja myöhemmin vietiin pois ruumiin mukana.

Iltapäivällä, mainittuna päivänä, saapui vanhainkotiin automobililla vainajan ystävä, piispa Isidor lukeakseen, kuten hän sanoi, sielumessun. Häntä ei kuitenkaan päästetty ruumiin luo, sillä Aleksandra Feodorovna oli ankarasti kieltänyt ketään laskemasta huoneeseen, missä Rasputinin ruumis oli.

Ruumiinavaus samoin kuin polisien koko toimintakin oli suuren salaperäisyyden verhoama. Kaikki puhuivat kuiskien, vähän ja salaperäisesti. Klo 11 aikaan illalla saapuivat vanhainkotiin Rasputinin molemmat tyttäret ja eräs nainen, jonka kasvoja peitti tiheä harso. Kerrottiin, että mainittu nainen oli Aleksandra Feodorovna.

Näiden saavuttua sai piispa Isidor luvan toimittaa sielumessun.

Noin klo 4 aikaan yöllä saapui Pietarista automobili, jolla saapuneet valepukuiset polisiviranomaiset ottivat Rasputinin ruumiin, asetettuaan sen ensin sinkkiseen arkkuun. Nähtävästi ainoastaan Isidor tiesi, minne ruumis viedään, mutta sen hän piti jyrkästi salassa. Vähää ennen kun ruumis vietiin vanhainkodista, saapui sinne automobililla muuan laupeudensisar, luultavasti Anna Vyrubova. Hän toi mukanaan liinavaatteita ja valkoisen ruumispeitteen. Tasan klo 4 yöllä kannettiin ruumisarkku pihalle, missä se asetettiin sulettuun automobiliin, joka lähti ajamaan Tsarskoje Selota kohti.

Rasputinin haudan löysi kapteni Klimov. Hän palveli Tsarskoje Selon palatsia suojelevassa lentokoneitten hyökkäysten torjumista varten järjestetyssä patterissa, jota komensi eversti Maltsev. Viimeksi mainittu oli yksi niitä pimeitä voimia, jotka avustivat entistä keisarinnaa hänen pimeissä teoissaan.

Talvella v. 1916 lähetettiin kapteni Klimov rintamalle, mistä hän palasi takaisin patteriinsa heti Rasputinin murhan jälkeen. Täällä kuuli tovereiltaan, että Rasputinin huhujen mukaan pitäisi olla haudattuna Tsarskoje Seloon. Kapteeni Klimovissa heräsi silloin halu etsiä Rasputinin hauta. Kerran, kun kapteni Klimov ajoi automobilillä hovin puiston vieressä olevassa metsässä, pysäyttivät hänet muutamat santarmit ja kun hän tiedusteli, miksi he hänet pysäyttivät, ilmoittivat santarmit jyrkästi, että hänen on käännyttävä takaisin, koska ajaminen täällä oli kielletty. Klimovin keskustellessa santarmien kanssa tuli metsästä suuri joukko etsiviä ja suojelusosaston jäseniä, jotka kaikki jyrkästi ilmoittivat, että hänen oli käännyttävä takaisin, sillä ajaminen metsässä oli tosiaankin kielletty. Klimov käänsi automobilin ja ajoi hiljalleen takaisin kaupunkiin. Tällöin ajoi hänen sivuitsensa reki, jossa istui Aleksandra Feodorovna ja Olga Nikolajevna.

Myöhemmin palasi Klimov uudelleen paikalle, mistä hänet oli käännetty ympäri, mutta tällä kerralla jalkaisin. Täällä hän näki polun, joka johti tieltä metsään. Kulkiessaan polkua pitkin hän huomasi, että se vei metsän läpi sen reunalle, missä rakennettiin jonkinlaisia puurakennuksia.

Mutta eversti Maltseville oli jo ennätetty ilmoittaa, että kapteni Klimov kävelee salaisella polulla etsien jotakin. Klimov siirrettiin heti patterista toiseen joukko-osastoon ja oli hän näin pakoitettu luopumaan etsinnästään. Vallankumouspäivänä vangittiin eversti Maltsev ja patterin sotamiehet ja upserit vaativat yksimielisesti, että patterin komentajaksi määrättäisiin kapteni Klimov. Päästyään patterin komentajaksi ryhtyi Klimov uudelleen etsimään Rasputinin hautaa. Kuulusteltuaan sotamiehiä ja asukkaita tuli hän siihen johtopäätöksen, että salaperäinen polku. jonka hän oli löytänyt talvella v. 1916, tosiaankin johti Rasputinin haudalle. Puinen rakennus, jonka hän oli nähnyt, oli kappeli, jonka hovineiti Vyrubova oli rakennuttanut Rasputinin haudalle. Kappelin alta kaivettaessa löydettiin metallinen arkku, jossa oli Rasputinin ruumis.

”Denjin” kirjeenvaihtaja kertoo:

Ajoimme toverieni kanssa kapteni Klimovin seurassa Rasputinin haudalle. Ajettuamme hovin puiston sivuitse käänsi ohjaaja automobilimme puistoon välittömästi liittyvään metsään. Syvällä metsässä pysäytimme koneen. Täältä alkoi kapteeni Klimovin löytämä polku.

Polku luikertelee vanhojen honkien keskellä. Kuljettuamme noin neljänneksen virstaa löysimme hirsistä rakennetun kappelin. Noin 100 metrin päässä hautakappelista näkyi salvettuja hirsiä ja lautoja, joita kappelin vieressä seisovien sotamiesten oli käsketty vartioimaan. Sotamiehet kertoivat, että Aleksandra Feodorovna oli usein tyttärineen saapunut sinne. Tavallisesti oli häntä seurannut eversti Maltsev. Heti kun he saapuivat oli vahdille annettu hopearupla ja hänet lähetettiin puutavaravaraston luo ”lukemaan hirsiä”. Jos vartija rohkeni kääntyä katsomaan, mitä kappelin luona olevat tekivät, juoksi eversti Maltsev heti hänen luokseen, sätti häntä ankarin sanoin ja kehotti sotamiestä olemaan kääntymättä, jotta hän ei sekoisi laskussaan.

Toisinaan tiedustelivat upseritkin, miksi vartija oli asetettu niin kauaksi puutavaroista. Eversti Maltsev selitti heille, että kappeliin on rakennettu keskuslämmityslaitos ja vartijan on pidettävä silmällä, ettei sitä rikottaisi. Saavuttuamme kappeliin ja ryömittyämme seinän alitse sen sisään näimme noin 3 metrin syvyisen kaivon tapaisen kuopan. Sen pohjalla näkyi sinkkisen ruumisarkun kansi. Kanteen oli tehty aukko, josta näkyi Rasputinin pää. Sähkölamppujemme valossa näimme selvästi Rasputinin parran ja tuuhean tukan. Hänen kasvonsa olivat mustuneet. Ohimossa oli suuri reikä, johon oli pistetty pumpulitukko. Se oli jälki luodista, joka oli lopettanut Rasputinin elämän.

Kun me saavuimme, oli kappelin luona noin 5 sotamiestä. He kaikki ryömivät utelijaina seinän alitse kappeliin, missä muutamat laskeutuivat hautaankin voidakseen lähemmin katsella vainajaa. Muuan heistä pisti kätensä arkun kannessa olevasta aukosta sisään vetäen arkusta esiin Jumalan Äidin kuvan. Sen selkäpuoleen oli lyijykynällä omakätisesti kirjoitettu seuraavat nimet:

Aleksandra.

Olga.

Tatjana.

Maria.

Anastasia.

Vasempaan kulmaan oli kirjoitettu: ”jouluk 24 p. 1916 Novgorod”.

Oikeassa kulmassa oli vielä yksi nimi, joka oli myöskin kirjoitettu lyijykynällä, tuskin näkyvästi: ”Anna”.

Tämän Jumalan Äidin kuvan oli Aleksandra Feodorovna tyttärineen saanut Novgorodin kuvernementistä, missä he olivat käyneet joulukuun puolivälissä. Hän oli tuonut sen mukanaan lahjottaakseen sen muistoksi Rasputinille, mutta hänen murhansa jälkeen asetti hän sen ruumisarkkuun. Oikeassa nurkassa oleva nimi ”Anna” tarkoitti hovineiti Anna Vyrubovaa.

Katseltuamme hautaa lähdimme takaisin. Polulla tuli meitä vastaan kymmenittäin Tsarskoje Selon asukkaita ja sotamiehiä, jotka olivat saaneet kuulla, että Rasputinin hauta oli löydetty ja halusivat nähdä sen miehen ruumiin, joka viimeisten kymmenen vuoden aikana oli hallinnut Venäjää.

Meiltä kysyttiin:

— No, miten, näettekö ”pyhän miehen”?

— Onko hänen haudalleen tosiaankin rakennettu kappeli, kysyivät toiset epäillen.

— On selvää, että he aikoivat julistaa hänet pyhimykseksi — sanoivat kolmannet.

Ajoimme takaisin hovin puiston sivuitse ja kaupungista tuli vastaamme yhä uusia uteliaita kansanjoukkoja.

Klo 8 illalla lähetti Tsarskoje Selon komendantti osaston sotamiehiä noutamaan Rasputinin ruumiin arkkuineen ja asettamaan sen johonkin suljettuun paikkaan siksi kunnes väliaikainen hallitus oli sen suhteen antanut lähempiä määräyksiä.

16. Uusi Suometar lauantaina 24.3.1917 / Jälki-osasto / Viljavarastoja tutkitaan

Tietotoimisto ilmottaa:

Merikarvialla kokoontui eilen n. 250 eri kylien miestä kirkonkylään tyhjät jauhosäkit kainaloissaan mennäkseen katsomaan, kenellä olisi viljaa. Tarkotuksena oli ottaa sieltä, missä on ja maksaa rajahinnat. Ensin menivät miehet nimismiehen luo ja pyysivät häntä tulemaan mukaan. Nimismies ei kuitenkaan ruvennut lähtemään mukaan, vaan kun miehet alkoivat vaatia hänen mukaan tuloaan äänekkäämmin, niin suostui hän lähtemään. Joukkoon liittyi kaksi sotilasta väestön puolelle.

Nyt käytiin tarkastamaan kauppiaitten varastohuoneet, kellarit ja ullakot. Kauppias Virtapurolla, joka ei ollut myynyt viljaa pitempiin aikoihin, tavattiin 67 säkkiä rukiita ja toisella samanlaisella kauppiaalla Snellmanilla 50 säkkiä. Sitä paitsi toimitettiin tarkastus tilallisten varastoissa ja tulos oli, että päivän kuluessa löydettiin joukon kolmatta sataa hehtolitraa ruista. Paikkakunnan elintarvelautakunta, jota ei kunnanvaltuusto vielä ole ihan lopullisesti asettanutkaan, puuttui tällöin asiaan sekin ja takavarikoi näin tavatun viljan ja lähetti sen myllyyn jauhatettavaksi ja sitten myydään se tarvitseville rajahintoihin.

17. Uusi Suometar Sunnuntaina 25 p:nä Maaliskuuta1917 / Uutisia Helsingistä / Uusi senaatti

Ehdokaslista senaatin talousosaston kokoonpanoksi saatu eilen valmiiksi ja jätetty vahvistettavaksi.

Jatkuneet puolueitten väliset neuvottelut johtivat eilen siihen tulokseen, että voitiin yhtyä seuraavasta ehdokaslistasta:

Senaatin talousosasto.

Varapuheenjohtaja: kansanedustaja Oskar Tokoi (sos.-dem);

Oikeustoimituskunnan päällikkö: lakit. tri Antti Tulenheimo (suomal.);

Sivilitoimituskunnan päällikkö: professori Allan Serlachius (suomal.);

saman toimituskunnan apulaispäällikkö: tri Julius Ailio (sos.-dem.);

Valtiovaraintoimituskunnan päällikkö: johtaja Väinö Tanner (sos.-dem.); Kamaritoimituskunnan päällikkö: maist. Väinö Vuolijoki (sos.-dem.);

Kirkollisasiain toimituskunnan päällikkö: E.N. Setälä (nuorsuom.);

Maanviljelystoimituskunnan päällikkö: maanviljelijä Kyösti Kallio (maalaisliitt.);

Kulkulaitostoimituskunnan päällikkö: tri Väinö Voionmaa (sos.-dem.);

Kauppa-ja teollisuustoimikunnan päällikkö: tri Leo Ehrnrooth (ruotsinm.); saman toimituskunnan apulaispäällikkö: kirvesmies Matti Paasivuori (sos.-dem.);

Salkuton: tri Rudolf Holsti (nuorsuom.).

Oikeusosasto.

Oikeusosaston kokoonpanoksi on porvarillisten puolueitten valtiopäivädelegatsioni laatinut ehdokaslistan:

Varapuheenjohtaja: ent. senaattori Aug. Nybergh; jäsenet: ent. prokuraattori J. Grotenfeldt, lakit. tri A.F. Charpetier, hovik. neuvos John Nordgren, ent. senaattori Johannes Peltonen, esittelijäsiht. V. Hirvinen, tuomari J. Polén, lakit. tri F.O. Lilius,

tuomarit V. Blåfieldt ja F.O. Pehkonen.

Näistä on kuitenkin senaattori Peltonen ehdottomasti kieltäytynyt.

Prokuraattori.

Prokuraattorin paikka varattanee asessori P.E. Svinhufvudille.

18. Uusi Suometar Sunnuntaina 25 p:nä Maaliskuuta 1917 / Eilinen kansalaisjuhla

— — —

Astui sitten juhlayleisön vilkkaasti tervehtämänä puhujapaikalle valtioneuvos J.R. Danielson-Kalmari ja lausui:

Kansalaiset! Suomalaiset!

Tuhannet, sadattuhannet ovat tänään Herran huoneessa, maamme kirkoissa ylistäneet Jumalaa siitä avusta, jonka Hän jälleen niinkuin niin usein ennen on hädän hetkellä kansallemme antanut. Hetki on niitä, jolloin ihminen ja kokonaiset sukupolvet tuntevat pienuutensa. Vilahdukselta olemme nähneet historian koko majesteetin, sen valtavan voiman. Olemme nähneet, kuinka se johtaa ihmiskunnan kulkua, muuttaen väkivallan, sorron, sodat ja sanomattomat kärsimykset keinoiksi ja välikappaleiksi korkeitten tarkoitusperiensä toteuttamiseksi. Ranskan vallankumous se loi Länsi-Europan kultturikansoille uuden ajanjakson, lahonnut se sortui maahan, uusi, korkeampi, valoisampi rakennus kohosi, vapauden, oikeuden ja tasa-arvoisuuden aatteet astuivat suuren askeleen lähemmäksi voimaantuloaan ihmisten keskuudessa. Mikäli ihminen voi arvata, on Venäjän vallankumous sekin alottava uuden ajan ja kun sen tulokset kerran ovat nähtävinä, niin toivottavasti silloin Itä-Europan laajoilla lakeuksilla on sielläkin vapauden ja oikeuden voitto oleva kieltämätön tosiasia. Mikä aiheuttaa tämän toivon, on että Venäjän kansa ei ole saanut vapautustaan ansaitsemattomana armolahjana, vaan että sen parhaimmisto on työllä, kestävällä, lakkamattomalla työllä pitkät ajat valmistanut voiton päivää.

Entä sitten me suomalaiset?

Hamasta siitä muinaisuudesta, jolloin historian ensimäiset säteet valaisevat kansamme kohtaloita, näemme tämän kansan lakkaamattomassa vuorovaikutuksessa Venäjän kansan kanssa. Vuosisatoja oli tämä vuorovaikutus sotaa ja taistelua, pahin vaara uhkasi kanssaamme juuri siitä nousevasta vallasta, joka oli sen naapurina idässä. Sinne hävisi toinen toisensa jälkeen suuren heimomme jäsenistä. Oliko sitten Suomenniemelle asettunut kansamme sekin katoava slaavilaiseen jättiläismereen? Niin ei käynyt. Kansamme aavisti, missä sen tulevaisuus oli. Se jännitti voimansa vaaran torjumiseksi. Se torjui sen. Kaukana Moskovassa kulkivat Eevertti Hornin joukot. Mutta aika tuli, jolloin maantieteellinen asemamme määräsi kohtalomme: Suomi joutui, sen täytyi Poltavan musertavan tappion jälkeen joutua Venäjän valtakunnan vaikutuspiiriin. Venäjän taholta ensi kerran lausuttiin julki sen ajatus, että Suomesta voitaisiin luoda valtio, Venäjästä erilläänkin oleva valtio, jolle olisi hankittava muiden valtojen takuu. Tämä ajatus ei toteutunut, ei voinut toteutua, mutta Aleksanteri I:n valtiotaito pystytti Suomen valtion Venäjän valtakunnan yhteyteen. Ja me tiedämme, kuinka yhdeksän vuosikymmentä kului rauhassa ja sopusoinnussa, aika, jolloin Suomen kansa saattoi voimiansa kehittää, valmistautua myrskyjäkin kestämään. Ja myrskyt tulivat. Hallitsijan sana sortui maahan voimattomana ja arvottomana. Kansamme luottamus hallitsijaan katosi. Epätoivo valtasi monet mielet. Se valon välähdys, joka sitten kulki kautta Suomenniemen riemua tuottaen, toivoa herättäen, sekin katosi pian jälleen ja synkemmältä kuin koskaan näytti tulevaisuus, synkemmäitä senkin tähden, että vastassamme sortajanamme ei seisonut enää hallitsija yksinään virkavaltaisine neuvonantajineen, vaan Venäjän valtio ja Venäjän yhteiskunta lausuen sanansa Venäjän kansan eduskunnan kautta.

Aika on muuttunut, ajan ratas on kääntynyt. Venäjän kansa on vihdoin luonut hartioiltaan ikeen. Sille on samalla selvinnyt, minkä vääryyden se on tehnyt Suomen kansalle, se tarjoo meille kättä, se vakuuttaa meille täyttä sisällistä itsenäisyyttä, Me tartumme käteen. Suomen kansa on jo näyttänyt, että se on valmis siihen. Kun me siihen tartumme, kun Suomen laillinen eduskunta sen tekee, silloin me tiedämme velvollisuutemme, tiedämme ehdottoman lojaalisuuden kunnian vaatimukset. Mutta me vaadimme myöskin, että täytetään, mikä meille on luvattu: sisällinen itsenäisyys tämän sanan täydessä laajuudessa, toteutettuna ehdottomasti, poikkeuksetta, siten, että Suomen kansa pääsee järjestämään omat asiansa oman luontonsa, oman katsantokantansa, elämänsä, tarpeittensa, toiveittensa mukaan. Se vaan jää valtakunnan yhteiseksi asiaksi, mikä koskee valtakuntaa kokonaisuudessaan. Tämä on meille vakuutettu, se on meille annetun julistuskirjan sisällys, näin ovat Venäjän johtavat valtiomiehet sen sisällystä selittäneet, näin on Suomen vastanimitetty kenralikuvernöri asemansa käsittänyt. Me olemme oikeutettuja siihen luottamaan.

Ja luottakaamme, toimikaamme sen mukaan. Saattakaamme itsellemme selväksi, mitä tämä uusi asema vaatii, lähtekäämme ratkaisemaan niitä suuria kysymyksiä, jotka nyt ovat edessä, jotka vaativat ratkaisua. Pohjana, perussävelenä, päämääränä olkoon ja on oleva Suomen valtioaatteen, sen itsenäisyyden täydellinen toteuttaminen. Missä pieninkin askel astutaan sen rajottamiseksi, tapahtukoon tuo erehdyksestä tahi tahallaan, siinä olkaamme valmiit esittämään ja lujuudella, voimalla, tarmolla lausumaan julki, mitä oikeutemme tietää.

Suuret ovat ne tehtävät, jotka meitä odottavat, suuret ovat ne tehtävät, jotka odottavat vastikään suunniteltua hallitustamme, jotka odottavat Suomen laillista eduskuntaa. Miten, missä hengessä me käymme niitä täyttämään? Meillä on pitkät, surulliset kokemukset siitä, mitä on vältettävä. Kun suurlakon jälkeen ilmeni toivon ja menestyksen aika, silloin tehtiin täällä monta erehdystä. Kansamme ei eheänä, kokonaisena lähtenyt tarjottua toimen ja järjestyksen mahdollisuutta käyttämään. Nytkin erimielisyyden, epäluottamuksen kalvava koi tekee hajottavaa työtänsä, mutta sittenkin tällä hetkellä varmaan kansamme seisoo eheämpänä, lujempana kuin pitkiin aikoihin, valmiina ottamaan tulevaisuuden ohjakset omiin käsiinsä. Vaikeata on ollut sovittaa yhteen, mitä on sovitettu, mutta tuloksia on saatu ja toivorikkain mielin, vaikka valmiina kestämään vastoinkäymisiä, lähtekäämme sille taipaleelle, joka nyt eteemme avautuu. Meillä on eduskunta, johon kansamme laajat kerrokset voivat luottaa. Meillä tulee olemaan hallitus, josta nuo laajat pohjakerrokset tietävät, että niiden asia, niiden toiveet siellä ovat vahvasti edustettuja, niinkin vahvasti, että erimielisyyden sattuessa enemmistö aina on ajava juuri alempien kansankerrosten asiaa. Ja kansamme sivistyneistö, sen varakkaammat ainekset ne tietävät nekin, että heidän mielipiteitään, heidän tarpeitaan ei siellä sysätä syrjään, vaan voimakas sana lausutaan niidenkin puolesta. Näin me siis voimme luottamuksella, toivolla odottaa, että niin hallituksessa kuin eduskunnassa pidetään silmällä koko Suomenmaan, koko Suomen kansan tarpeita, sen taloudellisen elämän tarpeita, sen henkisten harrastusten edistämistä, ennen kaikkea tämän kansan sisäisen itsenäisyyden, sen päätäntövallan, sen oman ominaisen olemuksen säilyttämistä ja kohottamista.

Suomen kansa ei ole tottunut pitkän keskeymättömän myötäkäymisen aikoihin. Me olemme nytkin valmiita vastaanottamaan Kaitselmuksen ehkä meille sälyttämät iskut ja vastoinkäymiset. Kansamme karaistukoon niissä, astukoon sitten taas voimistuneena, vahvistuneena askeleen eteenpäin toteuttamaan, mitä se tietää kalliinta ja jalointa, mitä se tietää voivansa osaltaan antaa ihmiskunnan suureen yhteiseen sivistysperintöön.

Meidän pahin vihollinen on meissä itsessämme. Jos me vaan voimme voittaa epäluulon, itsekkyyden, jos voimme liittää rivimme yhteen, jos voimme käsittää, mitä itsenäinen, riippumaton valtioelämä vaatii kansalaisilta, jos voimme alistua yhteensovittamisen suuriin vaatimuksiin, vaikeuksissakin pitää silmällä lopullista, suurta tarkoitusperää, väistymättä pyrkiä siihen, jos voimme aina muistaa pitää silmällä, missä on parantamisen, reformin tilaa, missä apua tarvitaan, missä kansalaisen olo ja elämä ei ole täysin vapaata, ei tämän sanan merkitystä vastaavaa, vaan missä nimellisen oikeuden rinnalla ilmenee sortoa ja vääryyttä, jos voimme askel askeleelta selvittää valtiollisten tehtävien ohella ne tärkeät yhteiskunnalliset parannukset jotka meitä odottavat, jos yhteisin voimin, vilpittömin mielin lähdemme näihin kysymyksiin, näihin suuriin meitä odottaviin tehtäviin, niin silloin historian hengetär, joka on heikoista hajanaisista heimoista liittänyt yhteen tämän Suomenkansan ja sitten halki ruton ja vainojen, halki lyhyitten valon päivien, halki pitkien hämärien iltapuhteitten johtanut meidät tälle valon sarastuksen hetkelle, niin me voimme luottamuksella toivoa, että silloin tämä historian hengetär edelleenkin on liitelevä edessämme, johtava meidät yhä lähemmäksi niiden isänmaallisten, kansallisten ihanteiden toteuttamista maaleihin, jotka välkkyvät valoisina edessämme. Silloin tämä aika on tulikirjaimilla, valon ja edistyksen aikakautena, käänteentekevänä hetkenä painuva Suomen historian lehdille.

19. Extra bilaga till Hufvudstadsbladet tisdagen den 27 mars / Det nya statsskicket i Ryssland

Storfurstarna betyga sin trohet mot detta.

Petrograd, 26 mars. (Petr. ag.)

Justitieministern Kerenskij har fått motta ett telegram af följande innehåll: Djupt älskande mitt fosterland förenar jag mig beträffande vår och enkannerligen min egen arfsrätt om den mening, som funnit uttryck i storfurst Mikael Alexandrovitsch tronafsägelsemanifest. Vidkommande apanagegodsen följer, enligt min uppriktiga åsikt, af förenämnda manifest, att de tillfalla staten. Furst Dmitrij Konstantinovitsch, furst Gavril Konstantinovitsch, furst Igor Konstantinovitsch.

Petrograd, 26 mans. (Petr. ag.)

Ministerpresidenten furst Lvov har från högkvarteret i Mohilev fått mottaga följande telegram:

Jag har aflagt trohetseden inför fosterlandet och det nya statsskicket. Jag skall uppfylla min plikt ända till slutet, såsom mitt samvete och min ed bjuda. —Storfurst Nikolaj Nikolajevitsch.

Å storfurstinnan Xenia Alexandrovnas äfvensom å egna och mina barns vägnar förklarar jag oss alla vara fullt beredda att i allo understödja interimsregeringen. Storfurst Alexander Mihailovitsch.

Synes det Eder möjligt att jag, efter att ha aflagt trohetsed inför dan nya regeringen och efter att ha lämnat posten såsom fältataman, får återvända till min gård i Tsarskoje Selo. Dit anländ skall jag städse vid behof vara redo att infinna mig för interimsregeringen. Storfurst Boris Vladimirovitsch.

Genom Eder meddelar jag regeringen, att jag är fullt beredd att i allo understödja densamma. — Storfurst Sergej Mihailovitsch.

Å storfurstinnans och å egna vägnar förklarar jag oss beredda att energiskt understöda interimsregeringen, vårt älskade fosterland till ära och välgång. — Prins Alexander af Oldenburg.

Bref från storfurst Georg Mihailovitsch den 25 mars: Genomträngd af djup kärlek till mitt fosterland, får jag tillkännagifva, att jag till fullo omfattar den åsikt, som funnits uttalad i storfurst Mikael Alexandrovitsch tronafsägelsemanifest. Vidkommande apanagegodsen är jag fullt beredd att foga mig efter interimsregeringens beslut, öfvertygad som jag är, att denna regeringen ovillkorligen afser endast fosterlandets bästa.

20. Lentolehtinen toukokuu 1917 / Suomen kansalainen!

Suomen kansalainen!

Nykyisellä hetkellä, jolloin maamme kohtalo ratkaistaan arvaamattomiksi ajoiksi eteenpäin, on jokaisen kansalaisen velvollisuus selvittää itselleen, mihin suuntaan hän toivoo tämän ratkaisun käyvän. Emme saa luottaa siihen, että maailmantapahtumat ilman muuta ohjaavat kaikki meidän parhaaksemme. Emme myöskään saa huolettomina odottaa toisten tekevän sen, mikä meidän on tehtävä. Jos tahdomme tulevien kohtaloittemme muodostuvan toiveittemme mukaisiksi, on maassamme saatava hereille valpas ja toimelias kansalaismielipide. Meidän on julkilausuttava kaikkien tietoon mitä tahdomme ja seisottava yhtenä miehenä sen takana. Meistä itsestämme riippuu, millainen tulevaisuutemme on, sillä kukaan ei voi saavuttaa enempää kuin hän itse pyytää.

Lähinnä on nyt kyseessä selvittää suhteemme Venäjään ja luoda se varmalle pohjalle.

Kun Suomi yli sata vuotta sitten yhdistettiin Venäjään, tapahtui se asevoimin. Mutta Suomen valtiopäivät olivat sitä ennen tunnustaneet Venäjän yksinvaltiaan Suomen hallitsijaksi, sitten kun hän oli julistanut aikovansa voimassa pitää valtiomuotomme sekä ne lait ja oikeudet, jotka maalla ja sen asukkailla oli siihen saakka ollut. Maamme yhdistäminen Venäjään tapahtui niin ollen osaksi ulkonaisesta pakosta, osaksi vapaaehtoisesta sopimuksesta hallitsijan ja kansan välillä.

Yhdeksän vuosikymmentä Suomen kansa eli lakiensa ja suuriruhtinaansa suojassa, omien miestensä johtamana. Mutta väärinkäsityksiä ja häiriöitä syntyi aikojen kuluessa. Kiihkokansalliset ja suurslaavilaiset virtaukset rupesivat voittamaan alaa venäläisessä yhteiskunnassa. Ne herättivät vähitellen laajoissa piireissä Venäjällä vihamielisen mielialan meitä kohtaan. Ei tahdottu tajuta sitä, että Suomi oli erikoinen maa omine sivistyksineen ja laitoksineen. Venäläiset miehet rupesivat sekaantumaan maamme asioihin, lakejamme poljettiin, oikeuksiamme sorrettiin. Sotaväkemme hävitettiin ja maahan sijoitettiin venäläisiä joukkoja, jotka olivat vieraita kielellemme, tavoillemme ja oloillemme. Venäläiset tahtoivat päästä täydellisesti maan herroiksi. Keisari-suuriruhtinas, jonka olisi tullut puoltaa etujamme, petti lupauksensa ja velvollisuutensa.

Nyt on tsaari kukistunut, ja vaikka yhteys Venäjän kanssa ei sillä ole katkennut, on kuitenkin se yhdysside poissa, jona hallitsija lakiemme mukaan oli.

Tsaarin luovuttua valtaistuimesta ja hänen valitsemansa seuraajan kieltäydyttyä ottamasta vastaan kruunua, on yksinvalta Venäjällä sekä oikeudellisesti että tosiasiallisestikin lakannut olemasta. Valtiovalta, joka ennen on ollut jaettuna hallitsijan ja kansan kesken, kuuluu nyt kokonaisuudessaan viimeksimainitulle. Mutta yhtä vähän kuin Suomen kansa koskaan on ollut osa Venäjän kansasta, vaan myöskin tultuaan yhdistetyksi Venäjään aina muodostanut oman erikoisen kansakunnan, yhtä vähän voidaan valtiovaltaa Suomessa katsoa osaksi venäläisestä valtiovallasta. Niinmuodoin kuuluu siis tämä, aikaisemmin hallitsijan ja kansan jakama valtiovalta nyt, yksinvallan kukistuttua, Suomen kansalle yksistään. Siitä seuraa, ettei Suomen suhdetta Venäjään enää voida missään tapauksessa perustaa samalle pohjalle kuin tähän saakka. Olemme aina pitäneet kiinni siitä periaatteesta, että Suomen asioissa ainoastaan Suomen valtiovallan omaajilla, hallitsijalla ja valtiopäivillä on ratkaisuvalta. Siksi olemme johdonmukaisesti kieltäytyneet tunnustamasta Venäjän valtakunnanduumalle oikeutta säätää Suomea koskevia lakeja ja myöskin kieltäytyneet tarjoumuksesta lähettää edustajia duumaan. Täysin samoilla perusteilla täytyy meidän nyt kieltäytyä ottamasta osaa Venäjän lakiasäätävään kansalliskokoukseen sekä vaatia sitä olemaan sekaantumatta asioihimme. Emme myöskään voi tyytyä olemaan sisällisesti itsenäisenä osana suuressa liittovaltiossa, jollaiseksi Venäjä mahdollisesti muodostuu. Uuden voimakkaan kansallistunnon läpitunkeman Venäjän yhteydessä tulisi asemamme paljoa vaikeammaksi ja riippuvaisemmaksi kuin rappeutuneen tsaarihallituksen aikana, jota vastaan olemme kyenneet puolustautumaan. Liittoneuvostolla tulisi olemaan lopullinen määräämisvalta meidän suhteemme, ja riitaisuuksien sattuessa joutuisimme aina huonommalle puolelle. Tunnustaa Venäjän kansalliskokoukselle tahi sittemmin liittoneuvostolle oikeus tehdä ratkaisuja meidän asioissamme, saattaisi siten itsenäisyytemme täysin epävarmaksi ja riippuvaiseksi kaikista valtiollisista suunnanmuutoksista Venäjällä. Meidän täytyy niin ollen ehdottomasti pysyä siinä oikeuskannassa, että Suomen tulee itse saada täysin määrätä kohtaloistaan. Jollemme pidä tästä kiinni, joudumme toivottomasti sen sekasorron pyörteisiin, joka uhkaa Venäjällä päästä vallitsemaan. Tällöin olemme vaarassa kadottaa senkin vapauden, jonka nyt osaksi olemme saavuttaneet. Maaliskuun-manifesti lupaa meille laajennettuja itsemääräämisoikeuksia. Käykö niiden nyt käytännössä samoin kuin ensimäisen pyrkimyksemme tähän suuntaan? Tiedämmehän, että ehdotus senaatin vallan laajentamiseksi venäläisellä taholla heti hylättiin!

Senpä vuoksi: vapaa, valtiollisesti ja kansallisesti täysin itsenäinen ja riippumaton Suomi olkoon tästä lähtien kaikkien kansalaisten tunnuslauseena luokka- ja puolue-eroista huolimatta. Juurtukoon tämä vakaumus kaikkialla kansamme mieliin ja lausuttakoon se myöskin kaikin tavoin peittelemättä julki!

Eduskunnan puhemies ja sittemmin suurisuuntaisessa ohjelmapuheessaan uuden hallituksemme päämies ovat selvästi ja voimakkaasti ilmituoneet itsenäisyysvaatimuksemme. Sen ympärille on meidän kaikkien kokoonnuttava. Tietäkööt kaikki, joille ihmisoikeus on kallis ja jotka ohjaavat kansojen kohtaloita, että Suomen kansa tahtoo kaikkina aikoina olla vapaa ja itsenäinen kansa!

21. Uusi Suometar, lisälehdet N:o 1 & 2 lauantaina 5.5.1917 / Väliaikaisen hallituksen asema

Uusi Suometar, lisälehti N:o 1 Lauantaina toukok. 5 p. 1917

Väliaikaisen hallituksen asema.

Väliaikainen hallitus selittää nootiaan.

Pietarista, 4. toukok. (PT) Väliaikaisen hallituksen virallinen tiedonanto: Syntyneiden epäilyksien johdosta ulkoministerin nootin tulkitsemiskysymyksessä, joka nootti jätettiin liittolaishallituksille väliaikaisen hallituksen huhtik. 9 pnä sodan tarkotuksista antaman julistuksen mukana, katsoo väliaikainen hallitus tarpeelliseksi selittää l) että ulkoasiainministerin nootti oli väliaikaisen hallituksen huolellisen ja pitkällisen harkinnan alaisena, jolloin sen sanamuoto yksimielisesti hyväksyttiin ja 2) että itsestään on selvää, että tämä nootti puhuessaan ratkaisevasta voitosta vihollisista tarkoittaa niiden päämäärien saavuttamista, jotka esitettiin huhtik. 9 p:n julistuksessa ja jotka on ilmilausuttu seuraavin sanoin: Väliaikainen hallitus katsoo oikeudekseen ja velvollisuudekseen nyt ilmoittaa, että vapaan Venäjän pyrkimyksenä ei ole herruus toisten kansain yli, ei niiden kansallisen omaisuuden riistäminen eikä vieraiden alueiden väkivaltainen anastaminen, vaan pysyväisen rauhan turvaaminen, kansojen itsemääräämisoikeuden perusteella. Venäjän kansa ei pyri lisäämään ulkonaista voimaansa toisten kansain kustannuksella eikä se aseta kenenkään sortamista ja nöyryyttämistä päämääräkseen. Oikeudenmukaisuuden korkeimpien perusteiden nimessä on se poistanut Puolan kansan kahleet. Mutta Venäjän kansa ei salli, että sen isänmaa lähtisi suuresta taistelusta nöyryytettynä ja elinvoimiltaan heikonnettuna sekä 3) että nootissa mainituilla sanoilla hyväksymisistä ja pysyväisen rauhan takeista tarkoitti väliaikainen hallitus aseistautumisen rajoittamista, kansainvälisiä sovinto-oikeuksia j.n.e.

Tämän selityksen tulee ulkoministeri jättämään liittolaisvaltain lähettiläille.

Hallitusta tukevat mielenosotukset.

Pietarista, toukok. 4 p. (PT) Päivän kuluessa liikkui Nevskiä pitkin kuorma-automobiileilla upseereita, sotamiehiä ja ylioppilaita, jotka kehoittivat kansaa kannattamaan väliaikaista hallitusta, huomauttaen siitä vaarasta, mikä vapauden asiaa uhkaa riitaisuuden ja hajaannuksen taholta. Erityistä hallituksen puolella olevain mielenosottajain suuttumusta herätti hallituksen vastustajain ilmaantuminen kivääreillä aseistettuna.

********

Helsingin sota- ja työmiesneuvosto on valmis kukistamaan hallituksen.

Helsingistä on Pietarin sota- ja työmiesneuvoston toimeenpanevalle komitealle lähetetty seuraava sähkösanoma:

Armeijan, laivaston ja työväen Helsingin neuvosto suuttuneena väliaikaisen hallituksen sotakysymystä koskevan nootin johdosta ilmoittaa jyrkästi, että se kaikin aseistetuin voimin tulee kannattamaan kaikkia Pietarin sota- ja työmiesneuvoston vallankumouksellisia esiintymisiä ja että se on valmis neuvoston ensimäisestä viittauksesta kukistamaan väliaikaisen hallituksen, sekä pyytää viipymättä tietoa millä kannalla asia nykyään on.

Uusi Suometar, lisälehti N:o 2. Lauantaina toukok. 5 p. 1917

Väliaikaisen hallituksen asema.

Sotaministeri: asema on raskas, joskaan ei toivoton. — Maanviljelysministeri: äärimmäisten opinkappaleitten tuhoisuus. — Rahaministeri: suhteitten katkeamisen vaara liittolaisten kesken.

Yhteisistunto torstaiyönä.

Pietarista, toukok. 4 p. (PT) Väliaikaisen hallituksen, valtakunnanduuman toimeenpanevan komitean sekä työ- ja sotamiesneuvoston yhteinen istunto pidettiin t.k. 3 p. klo 10 illalla ruhtinas Lvowin puheenjohdolla.

Ensimäisenä esiintyi sotaministeri Gutshkov, joka kuvaillessaan tilannetta rintamalla huomautti, että hän toimintansa alussa oli huomattavassa määrässä optimistinen ja vakuutettu siitä, että Venäjän kansa kukistettuaan vanhan hallituksen osoittaa innostusta ja kelpoisuutta vihollisen murskaamiseen. Ministerin nyt käytettävissä olevat tosiseikat ja personalliset huomiot riistävät häneltä lopullisen optimismin. Asema on erittäin raskas. Armeijan tila herättää mitä vakavinta pelkoa. Ministeri ei pidä asemaa toivottomana, mutta toistaa, että se voi johtaa mitä raskaimpiin seuraamuksiin. Kansanjoukot käsittävät liiaksi suorasuuntaisesti keskustelut rauhasta ja arvelevat, että rauha voidaan saavuttaa vain siten, että viipymättä lasketaan aseet. Lopuksi huomautti ministeri puheessaan mitä tarmokkaimpiin toimenpiteisiin ryhtymisen välttämättömyydestä armeijan ja kansan yhteenliittämiseksi ja ettei hänellä ole ollut mielessään minkäänlaiset valtaukset.

Maanviljelysministeri Shingarev lausui, että muonituskysymyksen alalla vallitsevan hajaannuksen seuraukset ovat mitä vaarallisimmat. Äärimmäisten ainesten yhteiskunnalliset vaatimukset ovat opinkappaleita ja vaikuttavat mitä tuhoisimmin. Toivo ja mahdollisuus muonituskysymyksen järjestämiseen käy yhä enemmän haaveellisemmaksi. Vanhan vallan surullinen perintö uhkaa käydä mitä huonoimmaksi tilanteeksi. Nykyään on rautateillä ja laivoissa miljoonia puutia viljaa, jotka tekevät mahdolliseksi seuraavan sadon rauhallisen odottamisen. On välttämätöntä odottaa alkavan purjehduskauden ensimäisiä tuloksia muutamia viikkoja, minkä jälkeen asema huomattavasti helpponee.

Rahaministeri Tereshtshenko huomautti, että väliaikaisen hallituksen nootti oli ensimäisen nootin kehitystä edelleen, mikä nootti oli laadittu yhteistoimin työ- ja sotamiesneuvoston kanssa. Käsittämätön on se julkinen epäluottamus, minkä se on aiheuttanut. Tämä epäluottamus voi pakoittaa liittolaisemme katkaisemaan Venäjän kanssa kaikki suhteensa. Ei ole salaisuus, miten riippuvaisia me olemme liittolaisistamme ja erittäinkin Amerikasta. Vastuunalaisuus tämän epäluottamuksen seuraamuksista lankeaa niille, jotka eivät ole käsittäneet eivätkä tahtoneet käsittää nykyistä vaikeata hetkeä.

Kulkulaitosministeri Nekrasov huomautti, että kuljetuskysymys alkaa vähitellen järjestyä ja samoin matkustajaliikenne.

Työ- ja sotamiesneuvoston toimeenpanevan komitean puheenjohtaja Tsheidse huomautti, että väliaikaisen hallituksen nootti sisälsi kohtia, joita edustajaneuvosto ei voinut hyväksyä. Nootissa ei puhuta valtauksista ja sotakorvauksista luopumisesta ja voi se antaa Venäjän liittolaisille väärän käsityksen Venäjän kansanvaltaisten kerrosten kannasta.

Ramishvili vaati hallitusta lähettämään liittolaisille uuden nootin. Jos käsittelynalainen nootti oli vain selitys, niin on se suorasti ja avoimesti lausuttava. Ulkoministeri ei ollut käsittänyt vallankumouksellisen Venäjän psykologiaa. Ulkoministeriössä oli kaikki pysynyt ennallaan. Nootti muistutti kovasti vanhasta kukistetusta järjestelmästä.

Vastauspuheen piti ulkoministeri Mi1jukov huomauttaen, että huomion keskipisteenä ei ole nootti, vaan se kirjelmä, jonka mukana nootti on lähetetty. Tämä nootti, jonka hallitus oli julaissut kansalaisille, oli aikanaan aiheuttanut kaikkien kansanvaltaisten ainesten täydellisen tyytyväisyyden. Ministeri huomautti siitä raskaasta vaikutelmasta, jonka tapahtumat kaiken todennäköisyyden mukaan tulevat Venäjän liittolaisiin tekemään. Vastatessaan Ramishvilin ehdotukseen uuden nootin lähettämisestä liittolaisille, ilmoitti ministeri, että tämä on aivan mahdoton, koska tällainen menettelytapa kohtaa heidän puoleltaan mitä jyrkimmän vastuksen. Lopuksi ilmoitti ministeri erään edellisenä päivänä saamansa salaisen sähkösanoman sisällön.

Miljukovin puheen jälkeen ilmoittivat Tsheidse ja Ramishvili, että hallituksen jäsenten ilmoittamat tosiseikat pakoittavat heidät antamaan hallitukselle kannatusta. Edustajaneuvosto oli koko ajan kannattanut hallitusta ja erimielisyyksiä oli ollut vain ulkonaisten suhteiden perusteella. Hallituksen tulee viipymättä selittää Venäjän kansalaisille liittolaisille annetun nootin sisältö. Tsheidse ja Ramishvili painostivat samalla, että toimeenpaneva komitea pitää väliaikaisen hallituksen eroa nykyoloissa aivan mahdottomana.

Kun tämän jälkeen vielä olivat puhuneet Tseretelli, Shulgin, Tshernov, Surabov ja Adshemov, pyysivät toimeenpanevan komitean jäsenet väliaikaista hallitusta laatimaan sanamuodon, jolla hallitus Venäjän kansalaisille selittää nootin tarkoituksen.

Mielenosotukset Moskovassa.

Moskovasta, toukok. 4 p. (PT) Pietarin tapahtumain johdosta oli Moskovassa mielenosoituksia. Tehdastyöläiset kulkivat vallankumouksellisia lauluja laulaen ja kantaen lippuja, joissa oli sanat: ”Alas Gutshkovin ja Miljukovin väliaikainen hallitus”, keskikaupungille ja järjestivät kokouksia. Kuvernöörin talon parvekkeelta kehoitti työ- ja sotamiesneuvoston toimeenpaneva komitea työläisiä levollisuuteen ja olemaan valmiina järjestyneeseen esiintymiseen tarpeen vaatiessa.

22. Työmies maanantaina 12.11.1917 / Taistelu Wallankaappaajia Wastaan / Sos.-dem. edustajain lausuntoja eduskunnan wiime istunnossa / Ed. Tokoin lausunto

Kun minä eilen illalla pyysin tämän asian pöydälle, saadakseni lähemmin miettiä niitä perusteita, joilla tämä waali aiotaan toimittaa, niin olen welwollinen tänä iltana esittämään sen käsityksen, mihinkä minä asian johdosta olen tullut.

Niinkuin jo aikaisemmin antamassani lausunnossa olen esittänyt, on minun mielestäni wiime heinäkuun 18 päiwänä eduskunnan päättämä laki Suomen korkeimmasta hallituswallasta syntynyt perustuslainmukaisessa järjestyksessä ja se on myös katsottawa Suomen perustuslaiksi. Tästä laista on minun ymmärtääkseni tämän eduskunnan pidettäwä kiinni. (Wasemmalta: Oikein.) Tämä eduskunta ei mielestäni ole oikeutettu tekemään mitään muuta päätöstä, joka poikkeaa tästä laista. Minä myöskin olen wakawasti sitä mieltä, että koska eduskunta 1 ja 2 päiwänä wiime elokuuta hajotettiin laittomalla käskykirjeellä, jonka käskykirjeen laittomuuden m.m. Suomen korkein oikeudenhoitaja prokuraattori Swinhufwud on tunnustanut, owat myöskin sen käskykirjeen perustuksella toimitetut waalit laittomat ja näinollen tällä eduskunnalla ei ole laillista pohjaa tehdä päätöksiä, jotka owat Suomen kansaa sitowia. Sen wuoksi ymmärtääkseni se päätös, jonka eduskunta on tässä asiassa tehnyt, on

alusta loppuun laiton

ja myöskin nyt aiotut waalit owat siis aiwan täysin laittomat. Minulla ei ole siis oikeutta myötäwaikuttaa laittomiin waaleihin ja minä olen sitä mieltä, että eduskunnan ei pitäisi ryhtyä näihin waaleihin, waan yksinkertaisesti wiimeinkin tulla järkiinsä je selittää 18 päiwänä heinäkuuta päätetyn lain lailliseksi perustuslaiksi ja toisin sanoen jättää paikkansa sille lailliselle eduskunnalle, jolla on oikeus perustuslain mukaan edustaa Suomen kansaa (Wasemmalta: Oikein).

Mutta paitsi että tältä eduskunnalta puuttuu tämä laillinen pohja tehdä tällaisia päätöksiä, jotka owat Suomen kansaa näin sywästi koskewia, minun mielestäni tämä ehdotettu toimenpide on toisestakin syystä waarallinen. Se on tarkotukseltaan, perustukseltaan wäärä. Siihen että se on perustukseltaan wäärä, antaa aihetta ennenkaikkea se tieto, että kaikkialla ja kautta koko maailman käywät nykyään läpi kansanwaltaiset tuulahdukset. Kaikkialla kautta koko siwistyneen maailman on käsitys se, että harwain waltaa on pyrittäwä rajoittamaan, harwain waltaa pyrittäwä supistamaan ja walta keskitettäwä kansan käsiin. Nyt tässä on mielestäni tekeillä teko, joka kulkee päinwastaiseen suuntaan, nimittäin harwain wallan uudestaan palauttaminen, toisin sanoen

tsarismin uudestaan palauttaminen

uudessa muodossa tähän maahan. Jos tämä eduskunta tekee tämän päätöksen ja walitsee tämän direktoorion, niin se on suorastaa isku wasten Suomen kansan kaswoja, se on isku niitä käsityksiä wastaan, jotka tällä hetkellä Suomen kansassa eläwät. Se on siis tarkotukseltaan aiwan wäärään suuntaan käypä ja senwuoksi on luowuttawa tästä alotteesta, tästä pyrkimyksestä, johon eduskunta nyt on aikonut käydä.

Minä pyytäisin herroja edustajia kallistamaan korwansa niille wallankumouksen kelloille, jotka nykyään soiwat laajalla alueella Europassa, niille wallankumouksen kelloille, jotka soiwat Wenäjällä ja joiden kellojen soitto epäilemättä tulee kaikumaan, kautta koko tunnetun maailman ja joiden kellojen soiton johdosta Suomen työwäestö on herääwä, eikä ole mahdollisesti kaukana se päiwä, jos eduskunta tällä tawalla kohtelee niitä mielipiteitä, jotka Suomen kansaa elähyttäwät, jolloin se itse tarttuu ohjaksiin, itse määrää kohtalonsa, huolimatta siitä mitä eduskunta päättää. Kun asia on näin wakawaa laatua, niin kaiken kaikkiaan tällä lyhyellä perustelulla minä rohkenen tulla siihen johtopäätökseen, että tämä eduskunta tekisi oikeammin, jos se selittäisi luopuwansa siitä kannasta, jonka se toissailtana päätti ja selittäisi 18 päiwänä heinäkuuta hywäksymän lain ainoaksi oikeaksi perustuslaiksi ja palaisi tälle lailliselle kannalle ja luopuisi niistä waaleista, joita täällä on ehdotettu. (Suosionosoituksia wasemmalta ja lehtereiltä).

23. Uusi Suometar, lisälehti N:o 3 maanantaina 12.11.1917 / Sunnuntain tapahtumat Pietarissa

Novaja Shisn kertoo, että päämaja on ilmoittanut kannattavansa ryhmien ehdottamaa kaikkien demokratisten suuntien keskinäistä sopimusta.

Maanantaista päämajan tiedonantoa ei ole saapunut, koska yhteys päämajan kanssa on edelleen katkaistu.

Novaja Shisn kertoo Harkovista saapuneen tiedon, että kenraali Kaledin on kasakkajoukkoineen jo lähellä Harkovia. Harkovin sotilasvallankumouksellinen komitea on ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin kasakkain enemmän etenemisen ehkäisemiseksi. Kaledin on julistanut Donin laakson vuorikaivosalueen sotatilaan. Muutamissa kaivoksissa ovat työt alkaneet uudelleen ja lakko keskeytetty. Kasakkajoukot ovat sijoittuneet yli koko Donin laakson työväen vastalauseista huolimatta.

Sotilasvallankumouksellinen komitea ilmoittaa, että kenraali Krasnovin joukot ovat Tsarskoje Selon pohjoispuolella. Sunnuntaipäivän kuluessa marssivat muutamat kenraali Krasnovin sotajoukkojen osastot Pulkovan luo. Pulkovan ja Srednojen kylän alueella tapahtui laukaustenvaihtoa punakaartilaisten ja kasakkain välillä. Pietarin ja Tsarskoje Selon välinen rautatie on rikottu.

Sunnuntaina klo 12 päivällä vapautettiin sotilasvallankumouksellisen komitean käskystä laivastokeskuskomitean jäsenet.

Sotilasvallankumouksellinen komitea on kaapannut muutamia sähkösanomia, joita Kerenski on vaihtanut erään oikeistolaissosialistivallankumouksellisten johtajan kanssa. Kerenski kysyi, onko tarpeellista, että Verhovskin on palattava ja saa vastaukseksi, että se on ehdottoman välttämätöntä. Samoin on kaapattu Kerenskin sähkösanomat eräille junkkarikouluille ja kasakoille, joissa sähkösanomissa näitä käskettiin ryhtymään taisteluun ja valtaamaan eräitä määrättyjä kohtia Pietarissa. Tarkasti on mainittu ne kohdat, millä kunkin osaston tulee toimia. Edelleen on kaapattu kenraali Kaledinin sähkösanoma kasakkakenraaleille, jossa kehotetaan näitä siirtymään Kerenskin puolelle ja toimimaan Kerenskin nimessä, kunnes bolshevikien kapina on kukistettu, ”mutta sen jälkeen me poistamme tieltämme tämän lurjuksen”, s.o. Kerenskin. Kerenski oli kutsunut lounaiselta rintamalta erään suomenmaalaisen divisionan kolme rykmenttiä. Dnon asemalla laskeutui joukko-osasto pois junasta ja saatuaan tietoja Pietarin tapahtumista, rykmentit lähettivät edustajia sotilasvallankumoukselliseen komiteaan. Tutustuttuaan tilanteeseen Pietarissa rykmenttien edustajat vakuuttivat sotilasvallankumoukselliselle komitealle, etteivät rykmentit tule taistelemaan neuvostojen hallitusta vastaan.

Sunnuntainen tieto taistelusta Krasnon luona kumotaan tänään jyrkästi. Mitään joukkoja ei ole Krasnoon saapunut. Krasnon ja Hatsinan välinen yhteys on katkaistu.

Vallatessaan Pietarin puhelinkeskusaseman junkkarit pistivät sotamiesvartioston kuoliaaksi pistimillä. Kun asema taas saatettiin sotilasvallankumouksellisen komitean joukkojen haltuun, haavoittui taistelussa paljon väkeä kummaltakin puolelta.

Sunnuntaina otti sotilasvallankumouksellinen komitea haltuunsa kaupunkien välisen lennätinaseman. Samana päivänä klo 7 illalla saapui Smolnan opistolle Suomesta tullut joukko-osasto. Sotilasvallankumouksellinen komitea ilmoittaa, että Pietariin on Jamburgista tulossa sotilasvallankumouksellisen komitean joukkoja.

Nov. Shisn kirjoittaa: vallankumous on pelastettava lakkauttamalla verenvuodatus. Tämä käy päinsä vain yhdellä tavalla — kaikkien sosialistipuolueitten keskinäisellä sopimuksella, jossa ovat mukana kaikki puolueet bolshevikeista kansansosialisteihin saakka.

Djelo Naroda kertoo: Sotilasvallankumouksellisen komitean sotajoukot olivat viime sunnuntaina keskittyneet Obuhovin aseman luo, missä aijotaan ryhtyä taisteluun hallituksen sotajoukkoja vastaan.

Sunnuntaita vasten yöllä valtasivat junkkarit Mihailovin maneesin, josta ottivat panssariautoja.

Sunnuntaina tapahtui Troitskin torilla laukaustenvaihtoa väliaikaisen hallituksen puolella olevan panssariauton ja sotilasvallankumouksellisen komitean joukkojen välillä.

Klo 2 aikaan ammuttiin pitkin Gorohovaja katua missä oli 2 väliaikaisen hallituksen puolella olevaa panssariautoa.

Klo 4 päivällä sunnuntaina ammuttiin maanviljelysministeriön rakennusta, jossa oli joukko junkkareja.

Klo 10 aikaan sunnuntai-iltana tapahtui laukaustenvaihtoa kaupunginduuman lähistöllä.

Djelo Naroda kertoo että klo 12:sta alkaen sunnuntaina on Pietarin puolelta saapunut kauhistuttavia tietoja. Kerrotaan, että Vladimirin sotakoulun piiritys ja valloitus uhkaa johtaa yleiseen pogromiin. Joukot käyvät hetki hetkeltä yhä hurjemmiksi. Sotilasvallankumouksellisen komitean komisari oli vähällä joutua mellastavien joukkojen uhriksi ja pelasti hänet vain kaupunginduuman jäsenten väliintulo. Illan tullen oli huomattavissa mitä raskaimpia pogromienteitä.

Djelo Narodan kertoman mukaan saapui viime sunnuntaina eri kaupunginosista tietoja laukaustenvaihdosta. Esimerkiksi Morskaja-kadulla, puhelinaseman luona, tapahtui julma verenvuodatus. Kerrotaan haavoittuneista, jotka kokonaan avuttomia saivat virua kaduilla verissään. Kaupungin hallituksen käytettävänä ei ole mitään keinoja onnettomien pelastamiseksi, sillä sotilasvallankumouksellinen komitea on takavarikoinut kaikki sanitääriautot. Edelleen on laukausten vaihtoa tapahtunut Talvipalatsin ja Nikolain insinööriopiston luona sekä Liteinillä, Gorohovajalla y.m. kaduilla. Kaikkialla on uhreja.

Djelo Naroda on julkaissut seuraavan Kerenskin sähkösanoman: Hatsinasta marrask. 10 p. klo 9,25 illalla. Kiellä täyttämästä kansankomisareiksi itseään nimittävien henkilöitten määräyksiä ja käskyjä samoin kuin myöskin sotilasvallankumouksellisen komitean. Kiellä ryhtymästä mihinkään suhteisiin heidän kanssaan ja päästämästä heitä hallitusvirastoihin.

Djelo Narodan tietojen mukaan oli mieliala Pietarissa viime sunnuntaina jyrkästi eriävä edellisenä päivänä vallinneesta mielialasta. Pyhäpäivästä huolimatta oli kaduilla perin vähän väkeä. Varsinkin pisti tämä silmään Nevskillä. Siellä, missä oli huomattavissa pienempiä ihmisryhmiä, olivat ne aina hakeneet suojaa porttikäytävissä y.m. peläten ammuntaa, jota aina vähän eri paikoissa tapahtuikin. Työväen mielialassa on selvästi tapahtunut muutos. Bolshevikien vakuutukset, että työväen mieliala olisi horjumattoman jyrkkä, ei vastaa todellisuutta. Todistuksena tästä ovat ennen kaikkea ne toimenpiteet, joihin bolshevikit ovat ryhtyneet sekä painetun että puhutun sanan vapautta vastaan. Tehtaisiin ja kasarmeihin eivät bolshevikit laske mihinkään muuhun sosialistipuolueeseen kuuluvia henkilöitä.

Aamusta alkaen on Pietarin puolelle saapunut vahvistettuja punakaartilaispatrulleja. Yleisöä on kaduilla tuskin ollenkaan. Tuon tuostakin kuuluu panssariautojen pahaa ennustavia törähdyksiä.

L’Entente kertoo, että Pietarin kaupunginpää Schreider on käynyt Pietari-Paavalin linnoituksessa katsomassa bolshevikkien vankeja. Hän on ilmoittanut panevansa sotilasvallankumouksellisen komitean vastuuseen vankien hengestä.

Sama lehti kertoo: Smolnan opiston vartioväkenä ollut sotaväki on omavaltaisesti jättänyt vahdinpidon ja opistoa suojelevat nyt punakaartilaiset ja matruusit.

L’Ententelle ilmoitetaan Kievistä, että kasakat ovat ottaneet haltuunsa kaupungin sähkölennätin- ja puhelinasemat sekä hallitusvirastot.

Volja Naroda kertoo: Krasnoon sijoitettuun 176:nteen jalkaväkirykmenttiin saapui bolshevikiagitaattoreita, vaatien rykmenttiä ottamaan osaa taisteluun. Rykmentin muutamasta tuhannesta sotamiehestä totteli kehotusta vain 2-300 miestä.

Pietariin on saapunut seuraava sähkösanoma: Hatsinan sähkölennätinkonttorin päivystävä upseeri ilmoittaa, että väliaikaisen hallituksen sotajoukot ottivat valtaansa lauantaina Krasnon ja lähtivät Obuhovia kohti sekä ovat illalla Pietarissa.

Bolshevikkien vangitsema kasakkain liiton puheenjohtajan apulainen Grekov on sunnuntain vastaisena yönä paennut vankilasta.

24. Suurlakkotiedonantoja N:o 1, Helsingissä maanantaina 19.11.1917

Helsingissä Maanantaina 19 p. Marraskuuta

Suuria työwäen kokouksia tänään nykyisen aseman johdosta.

Punaista senaattia waaditaan.

Suurlakko päätetty lopettaa.

Työwäentalon A-salissa oli wallankumouksellista tyowäkeä huoneen täysi tungokseen saakka.

Tokoi käytti ensimäisen puheenwuoron, huomauttaen, että pulmallisimpia asioita on ratkaista hallituskysymys. Toiselta puolen waaditaan punaista hallitusta, toiselta kokoomushallitusta, jossa tänä waikeana aikana olisi jokunen porwarikin, mutta wahwa enemmistö kuitenkin sosialisteilla. Kolmas kanta tässä kysymyksessä on taas, että hallitusta ei työwäki ensinkään muodosta, waan annettaisiin se porwarien tehtäwäksi. Neljäs mahdollisuus kysymyksen ratkaisulle saattaisi olla wielä se, että walta olisi työwäen neuwostoilla, kuten on ollut laita Pietarissa.

Mutta hallituskysymyksen ratkaisua waikeuttaa wielä se, että on waikea löytää miehiä, jotka haluaisiwat lähteä wallankumoukselliseen hallitukseen. Puhuja esitti monia niitä waikeuksia. Warsinkin elintarwekysymys on sellainen, ettei minkäänlainen hallitus kykene sitä järjestämään. Tyytymättämyys jää jälelle edelleenkin kaikessa tapauksessa.

Työwäenliike on kuitenkin siksi arwokas, huomautti puhuja, että kannattaa uhrata joitakin miehiä ja tehdä mitä tehdä woidaan.

Puhuja huomautti wielä, että laaditun senaattorilistan tulee saada eduskunnan hywäksymisen sekä myöskin saada kannattamaan ohjelmaamme, jossa meidän lähimmät waatimuksemme owat esitetyt ja joiden puolesta me olemme lakkoon lähteneet. Sitäpaitsi, ennenkuin senaattiin miehet woiwat lähteä on eduskunnalta saatawa myös sitoumus amnestian julkaisemisesta, ettei porwaristo ryhdy minkäänlaisiin kostotoimenpiteisiin.

Tälle pohjalle rakennetulla suunnitelmalla woiwat lähteä hallitukseen

A. O. Tokoi,

Yrjö Mäkelin,

Wäinö Jokinen,

Edward Gylling,

Jaakko Mäki,

Sulo Wuolijoki,

J. Lumiwuokko,

Konst. Lindqwist,

Yrjö Sirola ja

Julius Ailio

sekä mahdollisesti kolme neljä wapaamielistä porwaria, jotka suostuwat ohjelmaamme kannattamaan.

Lopuksi huomautti puhuja, että eduskunnan puhemiehelle saatetaan tieto, että se kutsuu eduskunnan kokoon tänä iltana. Jos tätä ei tapahdu, kutsutaan n.s. Mannerin eduskunta.

Käytetyissä puheenwuoroissa yleensä kannatettiin Tokoin esitystä ja keskustelun päätyttyä esitys yksimielisesti hywäksyttiin.

Lakon lopettamisesta tänään syntyi kiihkeä keskustelu. Kaikki puhcenwuoron käyttäjät, paria lukuunottamatta, kannattiwat, että lakon päättäminen siirretään huomiseksi, johon mennessä on saatu täysi warmuus edellämainittujen esitysten toteuttamisesta.

Ry. Koiton talolla,

jonka juhlasali oli kerääntynyt ääriään myöten täyteen yleisöä, johti puhetta A. Ahtio.

Alustawan ja asemaa selostawan puhewuoron käytti J. Lumiwuokko.

Hywäksyttiin edellämainittu ehdokaslista ”punasta senaattia” warten sekä seuraawa päätöslauselma:

että kaartin aseistamiskysymyksestä päättämään waltuutetaan kaartin paikallinen johtawa toimikunta, Työwäenjärjestöjen eduskunta, Puolueen ja Ammattijärjestön toimikunnat ja on näiden tässä suhteessa otettawa huomioon nykyisen wallankumouksen kautta saawutettujen oikeuksien ja saawutusten täysi turwaaminen.

Tämä taas edellyttää sitä, että kaarti on koetettawa säilyttää aseissa ja sen tarkoituksenmukaiseksi aseistamiseksi on edelleen tarmokkasti toimittawa.

Sittenkun hallitus näin on tullut muodostetuksi, päättää Helsingin järjestyneen työwäen kokous lopettaa lakon tänään maanantaina klo 12 päiwällä, josta alkaen liikkeet saadaan awata ja työt alottaa;

että lakon aikana sattuneista tapauksista ei saa ketään ahdistella ja syytteeseen asettaa.

Työwäentalon juhlasalissa

pidetyssä kokouksessa johti puhetta A. Lehto.

Suurlakkoa, sen tarkoitusta ja saawutuksia selosteli E. Salin.

Kokouksen ratkaistawaksi esitettiin, tahtooko se n.s. punasen senaatin, jonka kaikki jäsenet owat sosialisteja, wai wastustaako se sitä. Käsien nostoäänestyksellä, muutamien harwojen ääniä wastaan, päätti kokous kannattaa punasen senaatin muodostamista.

Tämän jälkeen esitettiin ja hywäksyttiin punanen senaattorilista.

Senaatin ohjelmasta keskusteltaessa esitettiin ja hywäksyttiin sen toteutettawiksi seuraawat waatimukset:

1) Elintarwekysymys on ratkaistawa tasapuolisesti niin että työwäestö ja wähawäkinen kansanaines ei joudu poikkeuksellisesti kärsimään.

2) Työttömyyskysymys on ratkaistawa työwäen edulliseen suuntaan.

3) Waltalain periaatteet on saatettawa woimaan.

4) Kuolemanrangaistus poistettawa.

5) Wirkamieskoneisto kansanwaltaistutettawa.

6) Julaistawa yleinen amnestia, niin ettei wallankumousliikkeen aikana sattuneista tapauksista ketään ryhdytä wainoamaan tai tuomitsemaan.

Sitäpaitsi waati kokous eduskunnan kokoontumaan hallituskysymyksen ratkaisua warten tänä iltana.

Järjestökaartiasiassa hywäksyttiin samallainen päätös kuin Koiton talolla pidetyssä kokouksessa.

Lakko päätettiin lopettaa tänään klo 2 päiwällä.

Helsingin työwäelle!

Suurlakko Helsingissä julistetaan loppuneeksi tänään klo 2 päiwällä.

Koska punanen senaatti on muodostettu ja yleiset järjestyneen työwäen kokoukset Työwäentalolla ja Koitossa owat tänään päättäneet lopettaa lakon, niin ilmottaa Helsingin Työwäen Toimeenpanewa Komitea, että lakko katsotaan loppuneeksi tänään klo 2 päiwällä.

Helsingissä, marrask. 19 p:nä 1917

Helsingin Työwäen Toimeenpanewa Komitea.

——————

Lahtarit ampuneet Albergassa nimismiehen ja 2 poliisia.

Eilen illalla pidättiwät Albergan järjestysmiehet Espoon nimismiehen H. Berglundin ja poliisi Engmanin ja erään toisen poliisin, jonka nimeä ei tiedetä, lähtien kuljettamaan heitä Albergan asemalta työwäentalolle. Tällöin oli Espoosta lähtenyt lahtareita oikotietä wäijymään kaartilaisia lähelle työwäentaloa, kai kostontarkoituksessa. Mahdolliscsti he eiwät tienneet, että wankeja kuljetetaan työwäentalolle, joten he nähdessään miesjoukon lähestywän pimeässä, ampuiwat yhteislaukauksen tulijoita wastaan. Seurauksena oli, että yllämainittu nimismies Berglund sekä poliisi Engman ja eräs toinen poliisi saiwat surmansa. Mellakan jälkeen pakeniwat lahtarit.

Huhut paikkakunnalla tapahtuneista roswouksista owat perättömiä.

——————

Suurlakko ja wallankumosliike maaseudulla.

Jokioisten

järjestynyt työwäestö päätti eilen pitämässään kokouksessaan täydellisesti hywäksyä sos.-dem. eduskuntaryhmän tähänastisen menettelyn jo esillä olleista työwäen waatimuksia koskewista kysymyksistä.

Samalla päätettiin, että paikkakunnan järjestynyt työwäestö kaikella tarmollaan tekee kaiken woitawansa sos.- dem. eduskuntaryhmän tukemiseksi, kuitenkin waatien, että sos.-dem. eduskuntaryhmän on seisottawa jyrkkänä ja horjumattomana kaikkien ”Me waadimme” -julistuksessa esitettyjen waatimusten takana.

Tammisaaressa

pakoittawat työnantajat työläisiä eroittamisen uhalla työhön.

Lahdessa

on mieliala wallankumouksellisten kesken innostunutta. Kokouksia on tänään.

Porwoossa

on kaupunginwaltuusto päättänyt maksaa kaupungin töissä olewillc työläisille täyden palkan lakko-ajalta.

Warkaudessa

on mieliala reipas. Eilen pidettiin suuria kokouksia.

Lohjalla

waaditaan kansalliskokouksen kokoonkutsumista.

Pyhtäällä

on löydetty suuria asewarastoja m.m. käsipommeja, ja useita laatikkoja browninkeja.

Högforssissa

on myös löydetty aseita m.m. sotilaskiwäärejä. Lahtarit owat aikoneet rikkoa puhelinjohtoja.

Karjan

työwäestö eilen iltapäiwällä pitämässään kokouksessa päätti, ettei näillä saawutuksilla hywäksytä lakonlopettamisjulistusta, waan waaditaan, että on ehdottomasti ”Me waadimme” -julistuksessa olewat waatimukset läpiajettawa.

Högforssin

työwäestö yksimielisesti hywäksyi seuraawan päätoslauselman: Työwäen Wallankumouksellisen Keskusneuwoston päätöstä emme hywäksy. On pidettäwä tinkimättömästi kiinni niistä waatimuksista, jotka lakon alkaessa asetimme; sen wuoksi on asetettawa sellainen hallitus joka toteuttaa waltalain, kunnallislain, 8 tunnin lain, torpparikysymyksen oikeuden mukaisen ratkaisun y.m. Myöskin kuntain ja läänien hallinnot on otettawa työwäestön käsiin. Joukot owat pidettäwä liikekannalla niin kauwan kun työolot ja elintarwekysymys on järjestetty uuden järjestyksen mukaan. Lakon nyt lopettaminen saattaa maamme sellaiseen sekasortoon jossa se ei ennen ole ollut.

Lohjan

kunnallisneuwosto ilmoitti että siellä myös on tehty samansuuntaisia päätöksiä.

Hywinkään

neuwosto ilmoitti että mielet owat kiihdyksissä tuloksettomasta lakon lopettamisesta. Tänään kokouksia.

Oulunkylässä

on takawarikoitu asewarasto: mauserkiwäärejä, patruuneja ja rewolwereja. Wielä on takawarikoitu wäkijuomia sekä joku määrä elintarpeita.

===========================

Wallankumoustaistelu Wenäjällä.

”Prawda”-lehdessä on julaistu seuraawia tietoja wiime päiwien taisteluista Wenäjällä.

Taistelua walmistellaan.

Eräältä komissariolta on saapunut t.k. 15 päiwää wastaan yöllä seuraawa lennätintieto.

Olen nyt saapunut ja ilmotan, että sotilasosastot owat täysissä sotawarustuksissa; 30.000 pistintä, 6 kenttätykkiä, 40 kuularuiskua ja 700 miestä ratsuwäkeä. Onko odotettawa määräyksiä siitä, koska on hyökättäwä selkäpuolelle, waiko on yksinomaan ehkäistäwä hyökkäys siinä tapauksessa, jos tow. Murawjewin joukot jatkaisiwat silloin niiden (Kerenskin hallituksen joukkojcn) ahdistamista.

Emme tule esiintymään aktiwisesti ennen t.k. 18 päiwää. Antakaa tieto tästä joukoillenne, jottei towerit joutuisi kanuunanluotien uhreiksi.

Wäärien tietojen lewittäminen.

Hatsinan joukon esikuntaan saapuu Kerenskin kutsusta rintamalta saapuneiden sotilasosastojen lähettejä, joiden tarkotuksena on saada selwää asiain tilasta. He kertowat, että heidän keskuudessaan lewitetään prowokaattorisia lentolehtisiä, jotka on allekirjoittanut Pelastuskomitea. Selityksien jälkeen owat lähetit myöntyneet siihen — muutamat owat pyytäneetkin — että heidät lähetettäisiin Pietariin tutustumaan wälittömästi asiain tilaan. Komissarioiden seuraamina saapuwat lähetit Pietariin ja täällä näkewät selwästi, että prowokaattoristen lentolehtisten lewittämät huhut owat wääriä.

Kasakkojen edustajain ilmotus.

Wiime lauwantaina saapuiwat sotilaswallankumoukselliseen komiteaan neljän Suomessa olewan kasakkarykmentin edustajat, jotka ilmoittiwat, että he eiwät aio taistella uutta hallitusta wastaan ja että heidän ainoana toiwonaan on palata mahdollisimman pian Donille. He owat wäsyneet asewelwollisuuden suorittamisesta, kärsiwät puutetta ja heidän hewosensa kuolewat. Kasakat kyseliwät mitä aikoo uusi walta tehdä heidän asemansa parantamiseksi.

Tilanne Staraja Russassa.

Staraja Russasta ilmoitetaan, että sinne owat saapuneet kasakkaosastot. Staraja Russan waruswäki walmistautuu yhteentörmäykseen. Rautatie on hajotettu.

Staraja Russa sijaitsee noin 200 kilometriä etelään Pietarista.

Eräs kuwaus taistelutantereelta.

Wasili-Ostrowin työ- ja sotamiesneuwoston Pietarin rintamalle lähettämä edustaja, jonka tarkotuksena oli pitää yllä wallankumouksellista intoa Kerenskin wastawallankumouksellisia joukkoja wastaan lähetettyjen kansan sotajoukkojen keskuudessa, kertoo matkastaan m.m. seuraawaa:

Saawuttuani asemille huomasin heti minulle annetun tehtäwän tarpeettomuuden. Onko tarpeellista puhuakaan innostuksen ylläpitämisestä niiden joukkojen keskuudessa, joiden hyökätessä pakenewat ne, jotka meniwät Pietaria wastaan tukahuttamaan wallankumousta. Koko punasen kaartin ja wallankumouksellisen armeian sotilaselämä eroaa sangen wähässä määrässä todellisesta rintamaelämästä; ei ole ainoastaan tunnettua hautajaisiloa: tansseja, laulua ja musiikkia.

Otettuamme mukaamme elintarpeita y.m. me läksimme Pulkowaan päin. Jo lähestyessä Moskowan tullia saattaa huomata elämän kuohuwan. Kuorma-automobiilit liikkuwat edes ja takaisin. Siinä on sapöörisotilaiden lapioita, ampumatawaralaatikoita, telefoneja y.m. Kaikki tämä on suunnattu Pietarin rintamalle wallankumouksen tuhon estämiseksi. Saawuttuamme rintamalle me kummastuimme huomattuamme, että jokaisella sotilaalla ja punakaartilaisella oli rinkeleitä. Käwi selwille, että heidän oli onnistunut wallata kasakoilta elintarwejuna.

Tarkastellessa taistelukenttää saattaa huomata ankaran taistelun jälkiä. Kaikkialla lepää maassa kaatuneita kasakkojen hewosia. Tämä todistaa, että kasakkojen oli peräännyttäwä täällä yksimielisen hyökkäyksen edessä. Wielä t.k. 12 p:nä oliwat kasakat Pulkowissa ja Aleksandrowskajan asemalla, mutta jo 13 p:nä oli koko tämä seutu kansan sotajoukkojen käsissä. T.k. 13 p:n iltaan mennessä eteniwät punakaartilaisten etujoukot 15 kilometriä. Kornilowilaisten päätoiwo oli kiinnitetty panssarijunaan, mutta tämäkin toiwo on menetetty.

Kaikki tämä todistaa, että waikea on joidenkin kulkuriryhmien taistella kansan tahtoa wastaan.

Tilanne maaseudulla.

Odessan työ- ja sotamiesneuwosto kehottaa julistuksessaan olemaan esiintymättä aseet kädessä ilman wastaperustetun wallankumouksellisen komitean lupaa. Kaikki kehotukset pogromien ja ryöwäyksien toimeenpanemiseen tullaan säälimättömästi tukahuttamaan. Työläisten ei ole jätettäwä töitä. Komitea tulee suojelemaan niiden kansalaisten turwallisuutta, jotka eiwät esiinny aktiiwisesti wallankumousta wastaan. Kaupungissa rauhallista.

Nikolajewin wallankumouksellinen komitea on kieltänyt kaikki kokoukset kaduilla kehottaen säilyttämään rauhallisuutta.

Berdjanskin wallankumouksellinen komitea kehottaa kanpungin asukkaita säilyttämään rauhallisuutta kuuntelematta esiintymiskehotuksia. Komitea ilmottaa, että kaikki esiintymiset tullaan säälimättömästi tukahuttamaan.

Kijew. — Pienen Ukrainan neuwoston (radan) istunnossa t.k. 10 p:nä käsiteltiin kysymystä maakunnan wallankumouksellisesta komiteasta ja sen suhtautumisesta piirin esikuntaan. Päätettiin hajottaa maakunnan komitea ja keskittää yleinen wiranomaisten toimien johto wallankumouksen suojelemiseen nähden Ukrainassa pääsihteeristölle, joka nojaa toiminnassaan maakunnan wallankumouksellisen demokratian elimiin. Sotilaswiranomaisten toiminnan johto jätetään piirin esikunnalle, joka toimii komissariatin walwonnan alaisena.

Pihkowa. Nowgorodin sotilaswallankumoukselliselle komitealle ilmotetaan: Pihkowan kaupungissa kulkewat työläiset ja sotilaat käsikädessä ja kannattawat sotilaswallankumouksellista komiteaa. Me työskentelemme toisen neuwostojen kongressin päätöksien mukaisesti. Pelastuskomitea, joka lähettää kasakkoja Pietariin, ei saa kannatusta Pihkowassa. Pihkowassa olewat kasakat owat ryhtyneet kanssamme neuwotteluihin ja lupaawat olla esiintymättä meitä wastaan. Sotilaswallankumouksellinen komitea aikoo wallata aseman estääkseen kasakkojen kuljettamisen. Itse asiassa on walta kaupungissa meidän käsissämme. Osa upseereista ei tule mukaamme, mutta sotilaat eiwät heitä tottele ja kannattawat sotilaswallankumouksellista komiteaa. Kerenskin aikana waltiollisesta agitatsionista wangitut henkilöt (206 henk.) owat wapautetut.

—————

Porwarilehtiä koskewa kysymys Wenäjällä.

Kirjapainot ja paperi kansallisomaisuudeksi.

Wiime lauwantaina nostettiin neuwostojen toimeenpanewassa komiteassa kysymys porwarillisten lehtien julkaisemiskiellon peruuttamisesta. Hywäksyttiin Awanesowin tekemä ehdotus jonka mukaan kirjapainot ja paperiwarastot muutetaan kansallisomaisuudeksi myöntämällä niitä kaikille kansalaisryhmille, jotka aikowat julaista lehtiä, suhteellisuuden perusteella. (Prawda.)

=========

”Työmies” ilmestyy

huomenna tawalliseen aikaan.

Sen johdosta, että suurlakko on julistettu loppuneeksi ilmestyy ”Työmies” huomenna tawalliseen ilmestymisaikaansa.

Työläisten palkkoja maksetaan

Ahlbergan insinöörikonttorissa huomenna tiistaina t.k. 20 p:nä klo 8— l2 p:llä.

25. Moniste [Vapaa Sana?] 23.2.1918

Viipuri 23.2.1918

Tapaukset Venäjällä ovat äkkiä alkaneet jouduttaa tapausten kulkua meidänkin maassamme. Venäjää uhkaava täydellinen tuho on antanut uutta vauhtia venäläisten sotilaiden poislähtöön maastamme. Eilenkin kulkenut lännestäpäin Viipurin ohi ainakin 1500 sotilasta Pietaria kohti. Tänä aamuna samoin ainakin 500 sotilasta. Viipurista lähtenyt niinikään tänä päivänä joukko sotilaita, niin että jälellä on täällä ainoastaan 100:n vaiheilla, paitsi puolalaisia, jotka eivät käännä aseitaan valkoisia vastaan. Pietarista saapuneet lättiläiset ovat myös eilen palanneet Karisalmen junassa, jossa oli 45 vaunua. Punaisilla alkaa olla hätä käsissä. Hyökkäyskäsky on peruutettu. Kaikki voimat on käsketty kohdistaa puolustukseen Karisalmen ja varsinkin Talin asemien luo. Pian odotettavissa valkoisten yleinen hyökkäys, joka tapahtunee ainakin kolmella rintamalla yhtäaikaa 27 päivän jälkeen, jolloin Mannerheimin ultimaattumin aika päättyy.

Viime päivinä ollut pienempiä kahakoita Pölläkkälässä Muolaan pitäjässä, jossa valkokaartilaiset ovat lyöneet kapteeni Sihvon johdolla punaiset takaisin. Perkjärven asemalta lähettivät punaiset neljä vaunullista haavoittuneita, suurimman osan Pietariin. Taisteluun otti osaa paljon sotilaita. Myöskin on näinä päivinä ollut pienempi yhteenotto Koskuan kylän tienoilla Hannilan ja Kavantsaaren välillä. Punaiset perääntyneet. T.k. 21 p:nä klo 10 aamulla olivat valkoiset asettaneet räjähdysaineita Kämärän ja Galitsinan asemien välillä olevien kahden rautatiesillan alle, toinen silta räjäytetty, toinen painos ei lauennut. Liikenne jatkuu yhtä raidetta pitkin.

Viipurissa on muodostettu venäläisen mallin mukaan naispataljoona, joka harjoitetaan ja lähetetään rintamalle. Samoin kuuluu Pietarista lähetetyn naiskomppania Raasuliin. Punakaartilaisjuna, jossa oli yli 50 vaunua, kolme veturia edessä ja kaksi takana, mutta ainoastaan 300 miestä sisällä, lähtenyt 20 päivänä Pietarista Rautuun. Junassa oli 6 tykkiä.

Kenraali Mannerheim nimittänyt Vuoksen rintaman ylipäälliköksi kapteeni Arne Sihvon, Savon rintamalla toimivan armeijan ylipäälliköksi kenraali Tolly’n ja esikuntapäälliköksi kenraali Öhrnflyktin.

Ote Mannerheimin kiitossähkösanomasta Karjalan rintaman ylipäällikölle:

”Lausukaa lämpimät kiitokseni hyvin johdetusta sotatoiminnasta t.k. 11 p:nä. Ilmoittakaa upseereillenne ja urheille karjalaisille minun sydämmellinen kiitokseni siitä, että he niin sitkeästi ovat Karjalaa puolustaneet. Lähettäkää kaatuneitten sankarien omaisille sanoma minun syvästä osaanotostani heidän suruunsa. Tehkää samalla esitys enimmin kunnostautuneiden palkitsemisesta risteillä ja mitaleilla.”

26. Moniste Fria Ord/Vapaa Sana Nro 10 27.2.1918

VAPAA SANA – FRIA ORD

FRIHETSKRIGET.

N: 10

I föregående artikel antogo vi, att kulmen av fiendens offensiv var överskridet och att situationen mognat för ett generalanfall från den mannerheimska sidan. Förrädarnas rapporter från de tre senaste dagarna visa även, trots krampaktiga försök att hålla tonen uppe, att de finländska truppernas prässning tilltagit längs hela fronten.

Som vi tidigare framhållit, satte fienden under sin offensiv i huvudanfallet i väster mellan Filppula och kusten. Av allt att döma var avsikten att samtidigt bryta igenom vid Ruovesi mot nordväst och på linjen Merikarvia – Suodenniemi mot nordost, sålunda riva upp finländarnas högra flygel och därpå föra fram anfallet i ryggen på Filppula ställningen, måhända t.o.m. på Haapamäki positionen. Betydande styrkor hade därför koncentrerats till dessa frontavsnitt. Påmark och Lavia togos av fienden, men sedan var det också slut med hans framgångar. Som vi förmodade höllo finländarna vägknutpunkten Kankaanpää. Och sedan den 25 febr. var situationen omkastad. De finländska trupperna gingo till anfall vid Merikarvia, Påmark och Lavia. Och följande dag hade striderna utsträckts till Miettinen och Kalliokieli på östra stranden av Kyrösjärvi, mittemot Ikalis köping. Tonen i förrädarnas rapporter slår plötsligt om. De berätta att röda gardet här är synnerligen svagt (trots de senaste hjälpsändningarna) och erkänna i förbigående reträtt vid Påmark.

Som vi upprepade gånger betonat har fienden försökt göra T:fors till huvudstödjepunkt för sin front. Hela trakten har befästs med stor omsorg. Huvudstyrkan har koncentrerats där och Filppula fronten har såväl i fiendens krigföring som i hans rapporter intagit första platsen. Med all tydlighet har framgått, att han väntar Mannerheims avgörande stöt där.

Vi våga emellertid anmäla en avvikande uppfattning. Fiendens och förrädarnas strategiska ställning är uppbyggd på järnvägslinjen Viborg-Riihimäki liksom finländarnas på linjen Haapamäki-Pieksämäki – Elisenvaara. I den fientliga ställningen bildar T:fors positionen en utlöpare mot norr, som är omgiven av de finländska trupperna i en visserligen vid, halvcirkelbåge. Att göra en sådan utlöpare till en huvudställning, dit oproportionerligt stora krafter sendas är, så vidt vi kunna se, ett grovt fel.

Vi tro att följderna av en sådan felbedömning av läget ej kunna låta vänta på sig alltför länge. Redan senaste vecka visade sig den fientliga styrkan kring Viborg alltför svag för att driva finländarna tillbaka till Vuoksenställningen. De karelska kårerna ryckte tvärtom fram till Kavantsaari med förtrupperna ända till Tali efter att ha krossat fiendens anfall.

Med innevarande veckas ingång har finländarnas verksamhet betydligt ökats på linjen Heinola – Willmanstrand. Förrädarna rapportera om finländska truppkoncentrationer bl.a. vid Sysmä och Savitaipale.

Strider har stått vid Klemis väster om Willmanstrand, utan att fienden kunnat berätta om framgångar. Likaså vid Lusi norrom Heinola. Vid Luumäki, söder om Klemis på själva järnvägslinjen, har finländska strövkårer dykt upp. Och genom segern vid Kuhmalahti den 22 febr. över röda gardena från T:hus och Riihimäki har finländarna tryggat sin högra front på detta frontavsnitt.

Såvitt vi kunna finna, skall Mannerheims huvudstöt ej alls riktas mot T:fors, utan mot järnvägslinjen Riihimäki – Viborg och de senaste dagarnas röda rapporter synas ge skäl för antagandet av ett så tidigt dubbelt flankangrepp, vid Viborg och mot Björneborg. Utföres offensiven så, blir bl.a. fiendes T:forsposition fullständigt värdelös och det är ej uteslutet, att han utan vidare utrymmer den. Det förnämsta resultatet av ett så icensatt anfall vore emellertid, att den järnvägslinje, som utgör ryggraden i fiendens strategiska ställning, bleve avskuren och hans styrkor sprängda åtskils. Och därmed vore hela fälttåget ha avgjort.

Medan på huvudfronterna konturerna dragas upp kring de avgörande operationerna, har den isolerad Kyrkslätts kåren utfört en glänsande prestation. Ett par dar efter den tidigare skildrade, segerrika striden vid Svidja, förenade sig Sjundeåkåren (omkring 180 man) med Kyrkslättkåren (omkring 600 man) i Kyrkslätt. Den förenade kåren tog ställning vid Sigurdsgård på Humaljärvis västra strand. En framskjuten avdelning stod vid Ingelsby. Kvarnby intreddes till lasarett. Fiendens avsikt var att krossa kåren på stället.

Röda gardena från Karis, Lojo, Sibbo m. fl. sammandrogos och från H:fors anlände mycket betydande styrkor samt vapen, bl. a. artilleri. Den 21 febr. började striden. De följande dagarna växte den oavlåtligt i styrka. På söndagen hade fienden fått sitt artilleri framfört och ett regelrätt bombardemang vidtog från tre håll. Genom att tända eldar på olika ställen lyckades emellertid finländarna i början vilseleda det fientliga artilleriet. Måndagen den 25 sköto emellertid de fientliga artilleristerna slutligen in sig. Och finländarnas ställning vid Sigurds blev ohållbar, då de utom gevärblott förfogade över en kulspruta. Förredarna trodde, att Kyrkslätt kåren skulle förintas på stället. Kårens befäl beslöt emellertid en utbrutning. Sedan förråden antänts satte sig kåren i rörelse österut över Humaljärvi. Så skickligt företogs avmarschen, att fienden ingenting märkte utan uförtrutet fortsatte beskjutningen av det utrymda Sigurds. Vidpass 3 tiden på natten passerade kåren järnvägslinjen söder om Masaby varvid 7 rödgardistposter nedskötos. Härvid sårades två finländare. I trakten av Hongsby svengde kåren söderut och ankom den 26 kl. 7 f.m. till Friggesby uttröttad av den forcerade marschen. Under tiden fortsatte de röda troget beskjutningen av det tomma Sigurds och först den 26 på dagen vågade de sig fram för att finna fågeln utflugen. Belägringen av Sigurds hade sålunda misslyckats. Under hela belägringen förlorade finländarna 30 – 40 man döda och sårade. Förrädarnas förluster vore mångdubbelt större, delsgenom finländarnas verkligt träffsäkra eld, delsgenom oredan inom deras egna led. Så t. ex. besköte vid särskilda tillfällen rödgardistavdelningar varandra.

Trots den glänsande utbrytningen var emellertid Kyrkslättkårens läge förtvivlat. Den fortsatte marschen ner mot Porkkala. Sedan fienden kommit under fund med läget, kastade han en avdelning fram i ilmarsch från väster för att avskära finländarnas reträttväg. Genom svenska beskickningen erbjöds medling för att förhindra ett upprepande av morden i Borgåtrakten. I skrivande stund, den 27 på e.m. ingår underrättelse, att medlingen antagits av vardera parten. Villkoren känna vi tillsvidare icke.

Härmed är Kyrkslätt, Sjundeåkårens ärofulla saga all. Under de dagar, då på vi huvudfronterna den fientliga offensiven slutligt bröts och Mannerheims trupper återtogo initiativet, har den bundit betydande fientliga styrkor och sålunda inverkat på att allmänna läget till fiendens nackdel. Den har till det yttersta fyllt sin krigarplikt.

27.II.18

Pulkkila by i Asikkala blev söndag kväll 24/II intagen av de vita. De röda drogo sig undan mot Lahti.

—————–

NOIN 3.000 VIROLAISTA HULIGAANIA

on saapunut Helsinkiin, jossa heidät on majoitettu kansakouluille y.m. Helsingin kaduilla onkin saattanut viime päivinä nähdä runsaassa määrässä kotimaisiakin punaisia hurjempia naamoja. Tulokkailla on erittäin räikeät punaiset merkit, ja sellainen ilmiö, että miehellä on venäläinen sinelli, sivililakki, punainen merkki ja suomalainen tai virolainen kieli ja kirous, ei ole täällä nykyisin harvinainen.

——————

INGEN ”KURRA GÖMMA” DENNA GÅNG.

På ryska överbefälhavaren Krylenkos telegrafiska anhållan om inställande av straffexpeditionen svarade den tyska krigsledningen den 24.II: Enligt 10:de punkten i de tyska fredsvillkoren av den 21 febr. bör fredsfördraget undertecknas inom tre dagar efter det Rysslands delegerade anlänt till Brest-Litovsk. Till dess undertecknandet skett fortsattes den tyska frammarschen i varje fall inom ramen av de tyska fredsvillkoren, vilka avse Finlands, Estlands, Liflands och Ukrainas beskydd. Hoffman

HALLITUKSEN VAKINAISET JOUKOT. Esikunnan yleisen kanslian julistus.

Pohjanmaan vapautta rakastavat miehet ovat ilomielin täyttäneet velvollisuutensa isänmaataan kohtaan ja urheasti uhranneet elämänsä sankarilippujen alla. Pohjanmaa on vapautettu. Karjalan ja Savon urheat vapaustaistelijat ovat horjumattomalla miehuudella erittäin vaikeissa olosuhteissa säilyttäneet Suomen kunnian vihollisen joukkoja vastaan. Muu osa maasta on menehtymäisillään punaisten veriseen mielivaltaan ja odottaa joka hetki apua. Myöskin näiltä alueilta pyrkii suuria joukkoja urhoollisia miehiä liittymään suojelusjoukkoihimme.

Kootakseen kaikki nämä palavan isänmaanrakkauden elähyttävät miehet yhteen antaakseen joukoille lujan sotilaallisen yhteyden, tullaan kantajoukoiksi, joiden ympärille suojeluskunnat ryhmittyvät, muodostamaan muutamia palkkajoukkoja. Täten saavat suojeluskunnat myöskin aikaa hoitaa omia asioitaan, sotatoimien siitä kärsimättä. Kukin palkkajoukko sijoitetaan määrätylle paikkakunnalle ollakseen käytettävänä siellä missä sitä kulloinkin tarvitaan.

Savolaiset.

Suuri asia on kysymyksessä: Suomen vapaus, isänmaan tulevaisuus, lastemme onni on nyt teidän käsissänne. Kehoitamme kaikkia kuntia panemaan kyläkapulan liikkeelle merkitsemään miehet luetteloihin ja ilmoittamaan esikunnan yleiseen kansliaan, kuinka monta miestä kustakin kunnasta tahtoo käydä isänsä jälkiä, uhraamaan kaikkensa kalliin isänmaansa puolesta. Aika ei odota. Mitä tehdä voidaan, se on tehtävä jo tänään.

Kuopiossa helmik. 14 p. 1918

Esikunnan yleinen kanslia.

SKRÄCKVÄLDET KYMMENE A.B.

Huvudstadens socialistiska tidningar hava de senaste dagarna återgivit ett från Viborg ingånget meddelande att ”herrarne” i Kymmene A.B. skulle hava godkänt de av arbetarne framställda kraven samt lovat erkänna det s.k. folkkommissariatet såsom Finlands lagliga styrelse och underkasta sig dess förfoganden.

Enligt vad vi erfarit, inskränker sig emellertid den föregivna underkastelsen därtill, att ett antal av bolagets tjänstemän under intryck av det på bolagets fabriksområden etablerade skräckväldet låtit förmå sig att avgiva förbindelse att ”frivilligt” upptaga arbetet under ”kontroll” av det s.k. folkkommissariatet samt att, om emellertid någon av deras åtgärder befunnes misstänklig, för densamma ansvara inför revolutionsdomstol.

Skräckväldet har yttrat sig, bl. a. sålunda, att disponenten i Voikka bruk Norman, verkmästarena Poutiainen och Sirén samt poliskonstapeln Eloranta, vilka jämte andra personer blivit häktade, under upprörande omständigheter mördats av de röda, varefter deras lik avklädda och plundrade påträffades i närheten av Harju station. Sedermera förbjödos bolagets samtliga på orten ledande bosätta ledande personer och tjänstemän av finländskt undersåtskap av beväpnade rödgardist-patruller att lämna sina bostäder och att mottaga besök. Telefonerna hade redan upphört att fungera. Sedan de röda sammankallat tjänstemännen och överrumplad dem med yrkandet att avgiva ovannämnda förbindelse, vägrades dem brutalt tillfälle att sinsemellan överlägga, och på deras fråga vad följderna bleve, om förbindelsen icke avgåves lämnades dem icke något svar.

LYCKLIG RESA.

N.Vek. vet berätta, att till P:burg anlänt en hopravsad bataljon av matroser (och några officerare) från ”Sevastopol”, ”Respublika”, ”Andrej Pervosvannyi”, ”Poltava”, ”Gangut” m. fl. fartyg i Helsingfors. Bataljonen drog ut i krig mot ”de tyska rövarbanden”. Enligt bladet fanns det i hopen också några finländska rödgardister.

CENTRALMAKTERNA AVVECKLA FRONTER.

Till N.Vik. meddelas från Stockholm, fredsunderhandlingarna mellan Centralmakterna och Romanien på det sistanämndas entregna yrkan börjat. I underhandlingarna deltaga V. Kühlmann, Czernin och Averescu. Man väntar ett snart avslutande av freden. Enligt samma källa meddelas i tyska pressen, att Centralmakterna, säger de slutit fred med Romanien, komma att ge Grekland ”ett ultimatum och avveckla hela Balkanfronten”.

———————-

LAILLISEN HALLITUKSEN VIRKAILIJAT.

Ylim. kopistina senaatin kansliassa ja kaikissa toimituskunnissa on asessori A. Seppänen. Reistraattorin ja ekspeditöörin virkaa hoitaa senaatin ylim. kopisti Saima Eskelä. – Senaatin kielenkääntäjänä, painatustöidenhoitajana ja arkiston hoitajana toimii lehtori O. Linnasalmi. – Kansliapäällikkönä on varatuomari Hj. Honkanen.

VALTIOKONTTORI.

Senaatti on määrännyt Vaasan lääninkonttorin toistaiseksi hoitamaan Suomen Valtiokonttorin tehtäviä.

KIRJEENVAIHDON SENSUROIMINEN.

Suomen tasavallan joukkojen ylipäällikkö on kieltänyt lähettämässä kirjeitä ja sähkösanomia niille paikkakunnille, jotka ovat eteläpuolella taistelurintamaa. Linjojen eteläpuolelta tulevasta kirjeenvaihdosta sensuroidaan ainoastaan sähkösanomat.

27.Moniste Fria Ord/Vapaa Sana Nro 25 7.4.1918 / Frihetskriget / Kansanvaltuuskunnan pako

N:o 25. Monistakaa ja levittäkää. N:o 25. Bör mångfaldigas och spridas.

FRIA ORD.

VAPAA – SANA.

F R I H E T S K R I G E T.

Den panik, som grep fienden vid våra bundsförvanters landstigning i Hangö, visar med all tydlighet, att sammanhållningen och segervissheten inom de egna leden lämnar åtskilligt övrigt att önska samt att ledningen ingalunda är så övertygad om ställningens förträfflighet, som den officielt låter påskina. Vilket omfång förvirringen antog, ses bäst att ena dagen officiellt meddelande utfärdas om förrädarkommissariatets flyttning till Viborg för att redan följande dag återtagas. Det hade måhända likväl väckt alltför stor nedslagenhet och förbittring om ledarna svikit sina kamrater för att rädda sin egen hals i det heliga Ryssland. I stället har man tillgripit de svagas vanliga ömkliga taktik. Man försöker blanda bort korten med lögner.

Bland de mest komiska episoderna under frihetskriget är förrädarbladens försök att trolla bort tyskarna genom att påstå, att landstigningskåren i Hangö blott utgjordes av ”400 vitgardister”. Man synes på det hållet ej tänka synnerligen högt om sitt folks intelligens, då man förmodar att sådan skall tros. Måhända skall man i fiendens huvudkvarter också förklara tyska marinstabens officiella rapport av den 4 april vara oriktig tig. Den lyder nämligen i sin uttrycksfulla korthet: ”Efter en svår överfart över islagda och minerade vatten ha våra sjöstridskrafter onsdag morgon i Hangö landsatt trupper avsedda att understöda de finländska trupperna.” Eller vill ”Työmies” påstå, att med ”trupper” i detta sammanhang menas ”400 vitgardister”? Vidare må en stilla undran tillåtas, varför ej det fientliga överbefälet genast lät driva dessa 400 ensamma vita i havet. Eller ingår en onödig kraftsplittring verkligen i det värda chefskapets planer? Efter den ”hästskoformiga” Filppula-affären kan man ju vänta sig vad som helst – så länge autentiska uppgifter ej erhållits över den tyska landstigningskårens styrka, får man nöja sig med att det ryska marinbefälets i H:fors beräkningar.

Sedan den första paniken lagt sig och det blev möjligt att tänka nyktert, telegraferade detta till vederbörande i P:burg att bekräftelse numera vunnits på den först meddelade uppgiften, enligt vilken den landsatta tyska styrkan utgjordes av 1 division. En tysk division omfattar 15.000 stridande av olika vapenslag. Huvudparten utgöres av infanteriet, 12.000 man fördelat på två brigader. En bekräftelse vinner den ryska uppgiften av meddelandet i förrädarbladen, att Mannerheim av regeringen befordrats till general av kavalleriet. En divisions befälhavare är nämligen vanligen generallöjtnant. Och som överbefälhavare bör Mannerheim helst ha högre rang.Vi utgå sålunda vid våra betraktelser tillsvidare från, att tyskarna i Hangö landsatt en division. Det ryska marinbefälet berättar vidare, att den tyska landstigningskåren befäster sig på sin nya bas. Fartyg gå av och an mellan Hangö och Reval och Libau hämtande livsmedel och krigsförnödenheter. De tyska förtrupperna ha stannat i Karis, där de tillsvidare intaga en avvaktande hållning. Det är utan vidare klart, att tyskarna vid ett så vidlyftigt företag, som en dylik landstigningsoperation, omsorgsfullt måste försäkra sig om basen, innan de går vidare.

Förrädarbladen beröra händelserna på Hangöfronten synnerligen summariskt. För vår del vore vi mest intrsserade av att veta, om tyskarna fortsatt framryckningen från Ekenäs norrut. En sådan rörelse förefaller oss nämligen sannolikast. Då tyskarna redan förut besatt Ålands och Åbo skärgård, ligger det, så vitt vi kunna se, närmast till hands, att de försäkra sig om linjen Nystad-Åbo-Salo-Karis, innan de skrida till mer avgörande operationer. Att förutsäga vilken riktning dessa skala taga är mer än vanskligt.Tillsvidare tro vi emellertid att den tyska stöten skall riktas mot norr eller nordost för att taga de söderom Lempäälä kämpande förredaravdelningarna i ryggen och därpå uppnå förening med de finländska trupperna. En omedelbar tysk framfyckning mot Helsingfors förefaller oss däremot mindre sannolik. Fiendens armé utgör huvudobjektet, icke enskilda orter.

På den finländska fronten från Bottniska viken till Ladoga ha de senaste dagarnas strider varit synnerligen blodiga och förbittrade. Fiendens rapporter, som uppge att de överträffa vad under frihetskriget hittills presterats, torde icke vara överdrivna. Som tidigare nämnts blev Tammerfors efter Filppulaslaget omringat av finländarna, som över Lempäälä bröto igenom till Vesilahti och över Karkku till Tottijärvi. De i Tammerfors instängda fientliga avdelningarna ha efter sin kapitulationsvägran presterat ett förtvivlat försvar. Utdrivna från de östra delarna av staden, befästa de sig i arbetarstadsdelen i väster samt på Pyynike, där de sedan dess belägrats. Den 3 april stormade en del av deras ställningar tagande bl. några tusen fångar. Följande dag öppnade det finländska artilleriet korseld mot de återstående ställningar. Förlusterna ha å båda sidor varit mycket betydande. Och staden har självfallet lidit svårt under artillerielden. För att undsätta den belägrade avdelningen i Tammerfors har det fientliga överbefälet inlett en våldsam offensiv från Toijala. Drabbningen står förnärvarande kring Mattila haltpunkt omkring 5 km söder om Lempäälä. Här har fienden samlat allt vad han haft tillgängligt av reserver (omkr. 15.000) för att med sålunda förstärkta trupper bryta sig igenom till Tammerfors, innan det tyska trycket blir såpass kännbart, att fienden måste uppgiva planen.

Samtidigt som denna förbittrade drabbning pågår, ha finländarna gått till anfall på hela fronten Savitaipale-Ladoga för att åtminstone binda så stora fientliga styrkor som möjligt på detta avsnitt. Såväl vid Klemis (omkr. 17 km söder om Savitaipale) som vid Jänhiälä (omkr. 8 km nordost om Joutseno) ha fientliga avdelningar kringränts och lidit utomordentliga förluster. Hårdast äro emellertid striderna mellan Rautus och Raasuli. På detta avsnitt utgöres fienden i huvudsak af ryska trupper från P:burg. Tväremot förrädarrapporterna ha dessa strider hittills varit lyckliga för finländarna. Bland deras byte må nämnas ett ryskt pansartåg.

7. IV. 18

Kansanvaltuuskunnan pako.

Viime viikolla levisi kaupungilla tieto, että kansanvaltuuskunta oli torstain ja perjantain välisenä yönä paennut kaupungista. Ennen lähtöä oli punakaarti asettunut aluksi lujasti sitä vastustamaan, mutta taipunut sitten, kuten sanottiin, itse Haapalaisten voimakkaista kehoituksista. Ylimmän vallan otti sitten punakaarti Helsingissä haltuunsa.

Viime perjantai-illaksi ilmestyivätkin Pietariin Tokoi, Sirola ja Torniainen, jotka olivat perjantai-iltana läsnä Pietarin kommunin neuvoston kokouksessa. Mutta toiset kansankavaltajat lienevät palanneet Helsinkiin: toisten kertomusten mukaan palautettiin heidät Riihimäeltä, toisten mukaan Lahdesta. Joka tapauksessa tulevat he jonakin päivänä livistämään joka mies riippuen siitä, kuinka lähelle ryntäävät joukkomme saapuvat. Tiedetään myös punaisten vakavasti miettivän Helsingin tyhjentämistä, koska heidän asemansa on täällä kestämätön.

Saksalaisten lentokone tutkii ahkerasti kaupunkia lennellen täällä joka päivä. On itsestään selvää, ettei se tee sitä huvikseen tahi vain meidän iloksemme, vaan on se kirjekyyhkynen saapuvan pelastajan leiristä. Se julistus, joka täällä on levitetty saksalaisten tulosta ja aikeista, ei ole mitään provokatioonia kuten punaiset väittävät, vaan saksalaisten käskystä laadittu ja sisältävä juuri ne asiat, jotka he ovat tahtoneet tänne ilmoittaa. Meistä, jotka asemassamme olemme luonnollisesti malttamattomia, tuntuu nyt muutaman päivänkin odotus pitkältä, vaikka muistettava on, että rintaman toisella puolella, hoidellessa vaikeita ja vaarallisia tehtäviä, aika kuluu liiankin nopeasti. Tapansa mukaan valitsevat sen hetken, jolloin heidän tuloansa vähiten aavistetaan. x)

Punaisten sanomalehdistä näkyy, millä epätoivolla he nyt ponnistelevat. Uutuutena mainittakoon, että niissä nyt koetetaan kaikilla mahdollisilla valheilla mustata rintaman takaisia oloja. Se on turhaa. Siellä on kaikki hyvin. Ruokaa on ilmestynyt enemmän kuin mitä täällä on pariin viikkoonvuoteen osattu uneksiakaan, järjestys ja kuri on ensiluokkainen, ja innostus yhteiseen asiaan yläpuolella kaiken kiitoksen. Erikoispiirteenä mainittakoon, että myös työväenluokka on suurimmalta osaltaan kansan asian oivaltanut ja himoitsee päästä rankaisemaan niitä henkilöitä, jotka ovat sen puolueen turmioon saattaneet. Venäläisten hirmutyöt Karjalan kannaksella ovat ruvenneet aukaisemaan punaisten silmiä. Ne kertomukset, joita lehdet täällä julkaisevat, ovat paenneiden agitaattorien ja rikollisten tekemiä, miesten, joita odotti vain häpeällinen surmasilmukka.

Se roskaväen rähinä, joka on täyttänyt Suomen kattoa myöten viimeiset parikymmentä vuotta, on nyt saatu valkoisten alueella loppumaan. Ja lyhemmän ajan kysymys, on vain, koska se tyrehtyy täälläkin palkka-agitaattorin kurkkuun.

ERÄS HUHU.

Lehteä painoon pantaessa ilmoitetaan, että saksalaisia joukkoja olisi ilmestynyt Kotkaan ja Loviisaan.

x) saksalaiset